KaNoKiKu kansallinen novellinkirjoituskuukausi

Isäkuukausi

2012-02-05T21:33:00.002+02:00

Avasin silmäni kaksi sekuntia ennen ovikellon soittoa. Teepaidassa oli molempien rintojen kohdalla suuret, märät läikät. Odotin. En ajatellut mitään.

Ovikello soi uudestaan.

Riuhtaisin itseni ylös. Pää painoi kaksi kertaa sen mitä tavallisena aamuna ja vei minua mukanaan kohti lattiaa. Sain kiinni sängynkulmasta ja jatkoin kaatumatta, kumaraisin juoksuaskelin kohti ulko-ovea. Ei tietenkään se pystynyt oikeasti lähtemään. Ei tietenkään. Ovikello soi taas kun olin jo avaamassa, käsi lukolla. Sillä oli varmaan hirveä olo.

Täynnä anteeksiantoa, kädet täristen, remplasin oven auki ja pelmahdin samaa vauhtia rappukäytävän puolelle. Itkin ääneen. Sillä hetkellä olin täysin varma, että me saamme tämän vielä toimimaan. Rakkaus voittaa ja kaikkea sitä paskaa.

Haistoin rappukäytävästä taloyhtiön ja mustan kahvin ja jonkin tunkkaisen, ja muistin että vauva oli jäänyt sängylle, yhden pyörähdyksen päähän putoamisesta ja jotenkin heräsin. Minua katsoivat jonkun vieraan vieraat silmät. Sillä oli outo suu ja se puhui matalalla äänellä kummallisia asioita. Minun piti katsoa ihan läheltä. Astuin takaisin sisään ja aloin ymmärtää mitä se sanoi. Parvekeremontti, meidän parvekkeen lattian takuurappaus.

Ristin käteni reunoilta kuivuvien maitoläikkien päälle. Se ei edes huomannut että itkin. Jatkoin takaperin kohti makuuhuonetta, mies puhui parvekeasioita ja säästä ja lastasi kynnyksen yli työkalulaatikoita ja ämpäreitä. Kello oli kaksi yli kahdeksan. Makuuhuoneen ovella näin että vauva nukkui siinä asennossa mihin olin sen jättänyt, keskellä sänkyä. Ei se edes osannut vielä pyörähtää, neliviikkoinen.

Nappasin ohikulkiessani käteeni sohvan selkänojalla olleet housut, kiersin makuuhuoneen oven taakse kiskomaan ne jalkaani. Pujottelin hupparin kuivaustelineen narujen välistä ja puin sen teepaidan päälle. Hihansuut olivat vielä kosteat ja kylmät.

- Mulla on täällä pieni vauva nukkumassa, sanoin työkalujansa kolistelevalle miehelle.

- Joo ei se mitään, sanoi mies ja piti parvekkeen ovea selällään. Pakkasilma liukui lattiaa myöten kaikkialle, kumarruin ottamaan kaapista villasukat. Se ei tajunnut mitään. Ei mitään.

Käännyin kohti sänkyä ja yritin selvittää ajatuksiani. Koko pää oli turvoksissa, luomet olivat paksut ja raskaat, keuhkoputkea kirveli. Kävelin yöpöydän viereen, puhelinta kohti ja yritin tulkita sen tuikintaa ennen kuin avasin näppäinlukon. Ei viestejä ei puheluita.

Millainen mies jättää kuukauden ikäisen vauvan? Ja vaimon, joka on kantanut sitä neljäkymmentäviikkoa ja synnyttänyt neljätoista tuntia? Edes yhdeksi yöksi, saati sitten lopullisesti, kuten se oven sulkiessaan eilen ilmoitti. Hiljaa ja surullisena, sillä tavalla että se tuntui oikeasti tarkoittavan sitä. Ei ollut onnellinen, ei nähnyt valoa, ei odottanut mitään. Ei rakastanut minua eikä lasta. Millainen mies se oli. Millainen minä olin kun en ollut tajunnut.

Yritin soittaa, tavoittelemaani numeroon ei juuri nyt saa yhteyttä. Sillä on puhelin kiinni. Se makaa merenpohjassa. Se on lentokoneessa matkalla Las Palmasiin. Siltä on akku loppu. Se on sulkenut liittymänsä ja vaihtanut numeroa.

Sillä on joku toinen. Mutta milloin se on sen ehtinyt hankkia? Sehän on ollut vain kotona, niin kuin minäkin, yötä päivää. Kotihousuissa ollaan vuorotellen haettu alepasta vastiketta ja apteekista reladropseja ja buranaa, syöty mitä pakastimesta on sattunut löytymään, nukuttu siihen mihin on nukahdettu, olohuoneen matolle ja vierashuoneen sohvalle. Se oli ottanut oikein talviloman isyysloman perään, että saataisiin kunnolla tutustua.

Tuohon peittojen keskelle muodustuneessa pesässä nukkuvaan lapseen. Kippuraiseen joka söi rintamaitoa vähän vastenmielisesti, irvisteli tuttipullolle, välillä kieltäytyi kokonaan, nukkui välillä tunnin ja välillä viisi. Öisin se huusi ja päivisin tuijotti meitä vähän hämmästyneillä silmillään.

Nousin sänkyyn ja kierryin keräksi lapsen ympärille, työnsin kylmän nenäni sen niskaan ja hengitin syvään. Lapsi tuoksui maidolta ja hyvältä. Nukahdin.

- Minä käyn syömässä tässä välissä, parvekemies seisoi makuuhuoneen ovella ja herätti minut syvästä unesta.

Lapsikin avasi silmänsä.

- Joo ilman muuta, minä vastasin nopeasti, aivan kuin en olisikaan nukkunut. - Ota ulko-oven avain mukaan siitä ovenpielestä, niin ei tarvitse soittaa summeria, jos täällä vaikka taas nukutaan.

Melkein nauratti oma nokkeluuteni: ennakointia ja piikittelyä samassa lauseessa. Ovi kolahti. Katsoin kännykän kelloa: yksitoista kaksikymmentä. Ei viestejä, ei puheluita. Rinnat olivat kivikovat. Katsoin selkäänsä ojentelevaa vauvaa toiveikkaana, jospa se nyt söisi. Nostin lapsen syliin ja kävelin olohuoneeseen.

Siellä oli jääkylmä.

Käärin vauvan villavilttiin ja istuin vierashuoneen nojatuoliin patterin viereen. Nostin paitaa ja ujutin lapsen sen alle, se alkoi imeä välittömästi. Nojasin pääni taaksepäin ja yritin ajatella järkevästi. Mies oli lähtenyt eilen, toistaiseksi oli vielä vaikea uskoa että lopullisesti. Vastiketta oli vielä ainakin kaksi kokonaista laatikkoa, pakastimessa oli mozzarellapitsa ja falafelejä. Vauvalla ei ollut vielä nimeä, jonkinlaiset juhlat pitäisi järjestää. Minulla oli tilillä neljä tonnia, äitiysrahaa tuli tonni kuussa suunnilleen, vajaa tonni kuussa meni lainanlyhennykseen ja vastikkeeseen. Nousin ylös, vauva jatkoi imemistä, kävelin keittiöön. Pakkasta 22 astetta. Tiistaina olisi neuvola.

Olimme olleet yhdessä kaksitoista vuotta, siitä viimeiset neljä naimisissa. Onnellisesti, minä luulin, jotenkin eleettömästi mutta kuitenkin. Tämä ei voi tapahtua meille. Eikä minulle. Ei vaan voi. Tämä ei oikeasti ole totta. Tässä on joku väärinkäsitys. Tai vitsi.

Hain puhelimen ja valitsin viimeksi soitetun numeron.

- No hei! Mitenkäs siellä voidaan?

- Onko Antti teillä?

- Mitä, Antti vai? Ei ole täällä, miten niin?

- Se on jättänyt meidät.

Katkaisin puhelun ennen seuraavaa kysymystä. Selasin osoitekirjaa pitkästi alaspäin.

- Pekka Väänänen

- No Minna Veikkola täällä hei, Antin vaimo.

- No hei Minna! Mites siellä vauvalassa voidaan?

- Antti on lähtenyt. Onko sitä näkynyt tänään töissä?

- Lähtenyt, miten niin lähteyt? Ei ole, en ole minä ainakaan --

Piip piip piip. Vastaamattomien numeroiden listan ylimmäinen.

- Mintsu hei, voinko mä soittaa sulle minuutin päästä?

- Antti on häipynyt.

- Mitä sä sanot? Mihin häipynyt?

- No lähtenyt kotoa. Jättänyt mut ja vauvan. En tiedä mihin.

- Siis odotas nyt. Antti?

Sammutin puhelimen. Irrotin siitä akun. Ihmeellistä miten sitä oppii tekemään asioita yhdellä kädellä kun toinen on koko ajan varattu. Siirsin vauvan oikealle rinnalle ja istuin sohvalle. Tuijotin parvekkeen oven läpi vastapäisen talon seinää niin kauan, että silmät kuivuivat.

Ovelta kuului avaimen rapinaa. Ajattelin Anttia, kun parvekemies saapasteli olohuoneeseen. Sen kengät jättivät parketille lumiset jäljet. Olin niin hiljaa että se ei ensin edes huomannut meitä. Sitten se alkoi puhua ja puhui pitkään. En kuunnellut, sanoin sille että niin. Se avasi parvekkeen oven, astui vasemmalle seinän taakse ja jätti oven auki. Vauva jäykistyi sylissäni kun kylmä kaivautui villaviltin sisälle. Piikkauskone käynnistyi parvekkeen toisessa laidassa, miestä ei näkynyt.

Vauva alkoi päästellä hermostunutta narinaa. Nousin sohvalta ja kävelin parvekkeen ovelle, keräilin kankaita tiiviimmin vauvan ympärille. Vedin ulko-oven kiinni, ilmavirta puuskautti vähän lunta olohuoneen puolelle. Piikkauksen ääni vaimeni, kun käänsin ovenkahvan alas. Suljin myös sisäoven ja vapautin sälekaihtimet, olohuone hämärtyi. Käänsin avainta lukossa ja laitoin sen hupparin taskuun. Kylmä metalli hohkasi iholle saakka.

Piinaava aikamääre, joka ei tottele

2012-02-05T21:04:00.004+02:00

Kello oli paljon. Minulla oli vielä viimeistelemätön teksti edessäni.
Edellisellä kirjoituskerralla teksti putkahti ulos kuin itsestään. Syöksyi.
Ei ponnisteluja, ei pohdintaa, ei paljon kirjoitusvirheitäkään. Teksti vain
soljui. Se pomppi, hämärtyi ja vaaleni taas. Nyt mielessä kaihersivat monet
muut tunteet ja teksti meinasi hukkua. Ajatus ei kulkenut nyt kuin polku,
eikä ollut pehmyt kuin sammalpatja. Päässä lähes vinkui, että oli saatava
ja pian jotain tähän, nyt. Teksti oli siinä, olemassa. Mutta se ei
houkutellut lukemaan itseään uudelleen. Tankkasin ensimmäistä riviä, kuin
huonosti lukeva vanha mies. Ei, tästä ei saisi pätkääkään valmista. Jäin
istumaan allapäin, tuijottaen synkästi paidassani olevaa reikää. Reikä oli
paraatipuolella. Sen syntymästä ei ollut mitään tietoa. Kuten ei ollut
mielenrauhaani järkyttäneen tapauksen alkuperästäkään. Se tuli enemmän
yllätyksenä, kun vanhan teepaidan etumuksessa seisova reikä. Sosiaalinen
media kaltoin kohteli minua ja muita kuin vanhoja ruojuja. Pois vain.
Kertakäyttökaveruuden todistajana toimin taas kerran. Olin kuin kuiviin
puristettu ja vanha sitruuna, hapan kuin mikä. Joudin siis pois, parhaat
mehut oli viety. Otettu. Varastettu. Kuin hedelmälihan jäänteet roikkuivat
hämmästyneet tunteeni väkisin kiinni siinä kuoressa, johon ne täpärästi
olivat juuttuneet.

Olin niin sanomattoman pettynyt. Olin sentään kuunnellut
tunteenpurkauksia, lukenut hätääntyneitä sähköposteja, auttanut
markkinoimisessa ja mainostanut, kertonut ja saarnannutkin hiukan. Ihan
hyväntaihtoisuuttani. Halusta auttaa ja olla avuksi, ehkä saisin jonain
päivänä itsekin huomiota ja nauttisin hetken vaivannäköni hedelmistä. Mutta
että näin! Ihan kuin olisin todellakin esine, jonka voi viskata
roska-autoon kaatopaikalle kärrättäväksi, monttuun poljettavaksi ja lokkien
nokittavaksi. En kelpaisi edes niille lokeille. Järkytys valui toisesta
korvastanikin vielä olkapäälle. Suussa maistui happamalle ja tympeälle.
Hampaat olisi vielä pestävä, ennen kuin menisin onnettomiin lakanoihini
pyörimään ja ihmettelemään, että miten tässä nyt näin kävi. Tunti sitten
olin vielä hyväntuulinen minä, joka suunniteli mukavan pikku kertomuksen
naputtelua puhtaaksi. Päätin lukea sähköpostini ja sen jälkeen olin kuin
tyhjä kuori. Tunti, vain tunti! Siinä ei ollut aineita edes kahden sivun
kirjoittamiseen, siinä tunnissa. Nyt siinä ei ollut enää sivuakaan. Siitä
tunnista oli raastettu sivut irti ja heitetty pois, ruttuisina palloina.
Kaikki, jotka olin siihen asti hyväntuulisena saattanut silmieni eteen.
Maalaa. Delete. Maalaa. Delete. Maalaa. Delete.

Aamulla, vielä painajaistokkurassa palelin lakana päälläni. Pyjama oli
hikimärkä. Jossain ulvoi ambulanssi, autot humisivat ohi. Verhojen välissä
sentään välähti. Ja toisenkin kerran. Liian ovat kirkkaat valot jonkun
autossa, ajattelin. Tajusin selkä ikkunaan päin, että aurinko. Aurinko
paistaa. Illan murhe ja yön kauhut olivat poissa. Aurinko antoi syyn
iloita. Vaikka minua oli sielusta kiskottu, raastettu ja kuumalla
hylkäysraudalla poltettu, niin mikään mahti maailmassa ei voinut estää
auringonpaistetta siilautumasta ikkunaverhojen läpi ja heittämästä iloista
läiskää seinälle. Siinä se oli. Tiivistettynä. Vaikka aika kuluu ja
aurinkoa ei toisinaan näy, niin silti se palaa aina paistamaan. Aina siihen
asti, kun haluamme sen nähdä. Riisuin märän pyjaman ja puin päälleni,
laulelin portaat alas. Päätin aloittaa päiväni sittenkin oikein suurella
kupillisella kahvia paikallisessa kahvilassa. Olin sen ansainnut.

-Massu

Tiskirätti

2012-02-02T18:49:00.000+02:00

Ajatukset ovat märkiä tiskirättejä. Sellaisia kuin paksut satavat räntähiutaleet, jotka tippuvat taivaalta sankkoina joukkoina peittäen näkyvyyden. Saavat meren ja taivaan sulautumaan harmaaksi uduksi. Nielevät alleen mustan maan ja muuttavat hetkeksi kaiken hattaraksi. Verhoavat mustan villakangastakin pintaan pitsin. Tiskirättejä, jotka haisevat eltaantuneelta maidolta.

Pitkin pyrähdyksin soitan itseni pois sateesta, summeri päästää minut lämpimään. Räntä sulaa poskille ja valuu noroina kauluksesta sisään. Hissi on rikki, ylin kerros. Epäröin. Kengistä jää lätäkkö rappujen juurelle. Ravistelen itseäni kuin rakkikoira. Mikään ei ole varmempaa kuin epävarmuus.

Ovi on raollaan, kahvi valuu. Ei verhoja silmäluomina päivänvalolle. Oliko tämä huone näin suuri viimeksi? Ikävään mahtuu paremmin uppoutumaan.

Muistan jokaisen uurteen kasvoilla, hymykuopan. Ponnistelen ensimmäisen katseen. Kukaan ei katso niin syvästi ja vakavasti. Pelkään joka kerta hänen kanssaan, että näen unta. Inhoan miten hän sipaisee märkiä hiuksiani. Kosketuksen ikävä nauraa - en suostu värisemään. Viimeisillä voimillani solmin hiukset kiinni. Voitan.

On paljon helpompi sanoa kuin puhua. Vakavin kasvoin jokin saa minut aloittamaan, niinhän minä aina – annan periksi ajalle. Lakaisen silmien poltteen pois, kiellän rikki raavittua ihoani.

Inhoan, että kaadat maitoa juuri sopivasti. Et koskaan liikaa. Inhoan, kun kysyt haluanko sokeria. -Ei, kiitos. Vastaan, kuten aina. Kädessäni sama muki, jossa on särö, kuten aina.

Hiljaisuus huutaa seinillä. Tunteiden haparoinnissa olemme toisiamme parempia. Joka kerta. Vapisemme toivoa, huudamme unillemme järkeä. Janoamme olla yksin sormiemme vahingossa hipaistessa toisiaan. Tartumme käsistä, emmekä koskaan voi päästä irti. Hakkaamme käden poikki ja voimme taas hengittää.

Ainoa mitä haluan sinun tekevän on noukkivan minut. Olen täynnä huolimattomia unelmia, en kerro niistä tietenkään sinulle, vaikka katseesi palaakin kiinni. Et koskaan aavista - ja minä en koskaan tiedä mitä sinä ajattelet.

Minut on juotava varovasti. Pieni särö saa huuleni tihkumaan verta. Vain suudelmat parantavat haavat, mutta minun huuleni ovat aina verenpunaiset. Sinun suusi minun suullani. Ajattelen miltä sinusta tuntuu, kun se olen minä. Ajattelen kätesi, kielesi, jalkasi. Kuin harmautta ei koskaan olisi ollutkaan.

Kun sinä tulet, painat pääsi rinnalleni. Lakana on kietoutunut epämukavaksi möykyksi selän alle. Panet kielesi suuhuni. Maistan kahvin. En pysty liikkumaan.

Ensimmäisen hengityksen jälkeen olemme taas olemassa. Huoneessa on taas seinät. Räntä on satanut ulkona. Kahvikupista on jäänyt rengas mäntypöydän pintaan ja pyyhit sen pois. Kaikki on sanottu. Tiskirätti on väännetty kuivaksi, laitettu lepäämään hanan päälle.

Nimim. Sissi

Pensaspalo

2012-02-01T08:12:00.001+02:00

Pensaspalot, jotka olivat saaneet alkunsa muutaman viikon takaisesta rajusta ukkosmyrskystä, olivat pitäneet hehkua yllä lähistön eukalyptus –metsikössä tuprahtaen aika ajoin isompaan liekkiin siellä täällä aiheuttaen savunhajua ympäröivissä laaksoissa. Lähialueiden asukkaita oli toki varoitettu ja kehotettu varustautumaan mahdollisen pensaspalon leviämisen varalta. Seudulla, jossa asun pensaspalot ovat osa jokakesäistä arkea ja seudun asukkaat tietävät miten varautua pensaspalokautta varten. Lisäksi osavaltion viranomaiset tiedottavat säännöllisesti pensaspalovaara luokitukset alueittain helteiden aikaan. Maatila tai ’station’ kuten täällä sanotaan, sijaitsee New South Walesin eteläosassa, mikä on tunnetusti kipinä herkkää aluetta Australiassa kesähelteiden aikaan. Eukalyptus –metsiköt keräävät itseensä lämpöä, ja saattavat syttyä palamaan itsekseenkin, mitä tapahtuu varsinkin pitkien hellejaksojen aikaan päivälämpötila kavutessa +40 asteen seuduille. Eukalyptus –puille palaminen on osa hengissä selviämistä, sillä pudonneet lehdet ja kaarnan palat eivät maadu ilman tätä palamisprosessia. Ihmisille eucalyptuksen luonnonkierrosta taas saattaa aiheutua hengenvaara.

Tähän asti pensaspalot olivat vain kytelleet ihmisasutuksen ulkopuolisilla alueilla ja palokunta oli ainoastaan toteuttanut sammutustöitä vain pensaspalojen kontrolloimiseksi. Monesti ukkosen aiheuttamat pensaspalot sammuvat aikanaan ja palokunnan tehtäväksi jää vain vartioida ettei pensaspalot pääse leviämään ihmisasutusten lähistölle.

Meidän tilalla kaikki mahdolliset vesivarastot oli täytetty, arvopaperit oli siirretty tulen kestäviin laatikoihin, jotka oli varastoitu keittiön lattian alle tehtyyn paloturvalliseen lattiakellariin. Käynti lattiakellariin oli lattialuukun kautta aivan kuten vanhan ajan säilykekellareihin. Tämä kellari oli riittävän syvä tärkeimpien tavaroiden piilottamiseksi myös muissa tilanteissa, mutta se ei kuitenkaan ollut riittävän iso henkilösuojaksi, mikä oli kieltämättä harmillinen suunnitteluvirhe. Pyörremyrskyjen ja tornadojen vaivaamilla alueilla henkilösuoja taas olisi itsestään selvyys. Hassua miten sitä opitaan elämään luonnon ehdoilla.

Lähdin taas kerran päivittäiselle ratsastuskierrokselleni. Ilma oli tavallista painostavampi ja ajoittain tuulenvireen mukana tuli kantautui savunhaju, lähinnä palavien eukalyptus -puiden haju. Painostavasta ilman alasta johtuen päätin jättää aamurutiiniin kuuluvan tilusten katsastuskierroksen tavallista lyhyemmäksi. Nykyaikana hevoset eivät ole enää välttämättömiä maatiloilla, sillä maastoautot ja lava-autot ovat korvanneet hevoset ja kärrit. Minulle hevonen on siten enemmänkin harrastus ja myös mieleinen liikuntamuoto. Tosin on edelleenkin paikkoja, joihin pääsy hevosella luonnistuu kätevämmin kuin minkäänlaisella maastoautolla. Nimen Luuska hevoseni sai siksi, että se on ollut jo varsasta lähtien vähän hidasliikkeinen.

Maatilamme on kutakuinkin keskisuuri australialainen lihakarjan tuotantotila, joka työllistää itseni ja mieheni lisäksi yhden työmiehen nimeltä Matt kokopäiväisesti ja toisen nimeltä Steve osa-aikaisena. Talousapulainen, Susie sen sijaan käy meillä auttamassa puolipäiväisenä. Viereinen maatila työllistää Susien sen toisen puolikkaan verran. Tilustemme väli on vain 15 km, joten järjestely on osoittautunut hyvin toimivaksi. Minun nimeni on Veronica ja mieheni puolestaan tottelee nimeä John. Lehmäfarmin on John perinyt vanhemmiltaan ja meidän tehtävä on pitää se toimivana siihen asti kunnes seuraava sukupolvi, poikamme Eric, on riittävän vanha ottamaan tilan ohjakset käsiin. Hän opiskelee tällä hetkellä Sydneyssä kauppatieteitä ja sivuaineenaan lihakarjatalous elinkeinona. Molemmat ovat oppeja, joista tulee olemaan hyötyä kotitilaa isännöidessä.

Olin ratsastanut jo hyvän matkaa poispäin päätilalta kun edessäni kauempana vasemmalla alkoi hahmottua puiden lomassa epämääräinen mytty, jonka päällä näkyi kuitenkin liikettä. Nostin kiikarit silmilleni ja näin mytyn päällä pyrähtelevän tumman lintuparin. Aamupäivän ilmassa väreilevä kuumuus teki tepposensa enkä saanut kuvaa tarkennettua. Mielenkiintoni heräsi. Ratsastin hiljakseen eteenpäin kunnes eteeni alkoi piirtyä kuolleen eläimen ruho. Kuollut kenguru kenties. Mietin mahtoiko se olla luonnollinen kuolema vaiko ihmisen aikaan saama. Tännekin päin oli levinnyt muutamien nuorten tapa viettää vapaa-aikaa ajelemalla öisin pitkin poikin pensaikkoa ja ampumalla umpimähkään pakoon juoksevia kenguruita. Joutavia kaupunkilaisnuoria, joilla ei tuntunut olevan minkäänlaista ymmärrystä luontokappaleita kohtaan. Mikä ajaa nuoret moiseen mielivaltaisuuteen ja vastuuttomuuteen? Vaikka yölliset kiväärin paukkeet eivät aina kantautuneetkaan päätilalle saakka, niin yöllisen rallin tulos oli ikävää katseltavaa. Näitä nuoria ei tuntunut kukaan saavan kiinni ja edesvastuuseen. Välillä epäilin ettei se ketään edes kiinnostanut ja niin he saivat jatkaa öistä häirikkö käyttäytymistä täällä tiettömien taipaleiden takana niin kauan kuin heitä itseään sattui kiinnostamaan.

Nyt tunnistin jo paljaalla silmällä, että lintupari oli aamuaterioimaan tullut kotkapari, kiilapyrstökotkapari. Sen mustan-ruskeaksi kirjoma höyhenistö jatkuu jaloissa aina varpaisiin saakka. Näytti siltä, että höyhenistö tummeni iän myötä, sillä nuorilla kotkilla saattoi kauluksessa nähdä melkein valkeitakin sulkia. Pyrstö on nimensä mukaisesti kiilamainen, jonka keskisulat ovat pitemmät kuin reunimmaiset. Naama on vaalea, josta syystä tumma nokka korostuu erittäin jykevänä. Linnut olivat upeita katsella. Pysäytin hevosen ja jäin siihen paikkaan. Etäisyys oli aivan riittävä tarkastella lintuja kiikareiden avulla. Enhän missään nimessä halunnut säikyttää kotkaparia pois. Katselin niiden ruokailua lumoutuneena. Aika ajoin toinen tai toinen kotkista ikäänkuin ravisteli itseään auringon paahteessa avaten siipiä hieman. Leyhetteleviä siipiä katsellessa sai aavistuksen siipien mittasuhteista. Siipiväli saattoi olla aikuisella kotkalla jopa 2.3 metriä. Sama käytös toistui jos linnut tarpoivat paikallaan hieman tai siirtyivät vähän parempaan asentoon ruhon päällä.

Viimein kiinnitin huomioni myös ruhoon. Samassa suustani pääsi huudahdus. Ruho ei ollut mikään kenguru vaan lehmä! Ei hemmetti! Kuinka lehmä on voinut päästä ulos aitauksesta ja kuolla tuohon? Jos yksi lehmä on tuossa niin onko muitakin päässyt karkuun? Ja missä ne sitten ovat? Kysymyksiä sateli tajuntaani. Huudahdukseni säikäyttämä hevonen hirnahti ja liikahti levottomasti allani. Sen seurauksena ruhon ääressä aterioimassa ollut kotkapari pysäytti syömisensä ja nostivat päätään äänen suuntaan. Nykäisin Luuskan liikkeelle kohti ruhoa. Samassa kotkapari lehahti lentoon. Ensin vauhtiin lähti uros, joka on yleensa hieman pienempi kooltaan kuin naaras. Kotka avasi suuret siipensä koko pituuteen. Siipien etuosa kaareutui eteenpäin minkä myötä siipien takasulat avautuivat levälleen. Samaan aikaan pyrstösulat levisivät kauniiksi viuhkaksi, jossa nyt korostui kiilamaisesti järjestäytyneet sulat. Jalkoja peittävä höyhenpuku sai jalat näyttämään raskaalta taakalta vatsan alla. Näky oli upea. Heti perään nousi lentoon naaras ja sama uljas näky toistui. Edessäni oli biologin koulutuksen saaneen karjankasvattajan dilemma: kuollut lehmä suretti ja taloudellisen menetyksen olisi pitänyt harmittaakin. Toisaalta kotkaparin seuraaminen ruholla sai jälleen kerran sen minussa asuvan biologin heräämään ja lumoutumaan luonnonihmeen äärellä.

Vaikka tiesin ettei kuollut lehmä voinut olla kenenkään muun kuin meidän lehmä, minun oli silti nähtävä se omin silmin. Tiesin ettei naapureiden lehmiä ollut lähimaillakaan. Muutama viikko sitten rajanaapurimme siirsi lehmänsä tilan toiseen päähän rehevämmälle laitumelle. Naapurin tiluksen yksi reuna päätyi vesijättömaahan, jonka ravinnerikkaammassa maaperässä kukoisti parempi heinä ja tarjosi siten parempaa ruokaa lehmien syödä. Luuska haistoi ruhosta nousevan pilaantuneen hajun ja pysähtyi niille jalan sijoilleen. Se ravisti levottomasti päätään aivan kuin sanoen, että ei yhtään askelta enää. Päätin jättää hevosen siihen ja kävellä lopun matkaa ruholle. Laskeuduin alas hevosen selästä ja kiinnitin ohjaimet lähimpään pensaaseen kiinni. Kävellessäni kohti ruhoa tunsin itsekin löyhkäävän hajun ja päätin sitaista hatun ympärille kiinnitetyn huivin suun ja nenän eteen. Näytin varmaan kuin vanhan ajan pankkirosvolta.

Jotkut tilukset käyttivät polttomerkintää karjassaan. Minä en pitänyt tavasta polttaa eläimen kylkeen ikuinen arpi vaan käytin korvamerkintää. Korvanumeron lisäksi lehmän korvassa roikkui muovinen lappu jossa oli lehmän numero ja tilan nimi. Loppujen lopuksi en tarvinnut edes katsoa korvamerkintöjä, sillä minun karjani erottaa naapurin karjasta jo ulkonäön perusteella; ruumiin rakenteen ja sarvien koon perusteella. Buffalolehmillä on pitkät käyrät sarvet, jollaisia ei ole tavan lihakarjalla. Tässä ruhossa ei ollut enää ruumiinrakennetta paljon jäljellä tarkastettavaksi, mutta sarvet oli. Ne olivat buffalon sarvet. Olin jo kääntymässä pois kun silmääni sattui tumma läikkä kaulalla. Kumarruin tarkistamaan asian. Hyytynyttä ja kuivanutta verta oli tietysti joka puolella ruhoa ja nahan riekaleissa, mutta pään ja kaulanyläosan olivat villieläimet vielä jättäneet rauhaan. Tarkemmin katsottuna tumma läikkä olikin reikä, jota ympäröi hyytynyt veri. Reikä oli luodin reikä. Sappeni kiehahti. Joku aivoton puupää oli siis ampunut aitauksesta karanneen lehmäni joko tunnistaen sen lehmäksi tai luullen sitä yön pimeydessä kenguruksi. Tämä ei jää tähän.

Enää kuolleelle eläimelle ei ollut mitään tehtävissä. Kävelin takaisin Luuskan luokse ja kaivelin satulalaukusta kameran ja veitsen. Palasin ruholle ja otin siitä kuvan siten, että korvan numero ja muovilappu tuli esille. Nappasin veitsen kanssa muovilapun irti korvasta ja vein sekä korvalapun, kameran ja veitsen takaisin satulalaukkuun, nousin Luuskan selkään ja käännyimme paluureitille.

Palasin takaisin karja-aitauksen vieruspolulle ja jatkoin kulkua laitumen kauimmaista kolkkaa kohti. Minun ei tarvinnut ratsastaa kuin muutama sata metriä nähdäkseni aidassa olevan aukon. Syystä tai toisesta yksi aidan tolpista oli kaatunut ja nyt aitauksen langat repsottivat maassa. Siinä siis lehmälle avoin ovi uuteen maailmaan. Laskeuduin jälleen hevosen selästä ja koetin yhtä langoista varovasti. Se ei antanut tälliä eli virtakin oli poikki. Oliko aitauksesta karannut muitakin lehmiä vai oliko tämä onneton ainoa yksilö. Lehmä on kuitenkin lauma eläin; kun yksi menee, muutkin menevät. Vain harvoin tapahtui niin, että yksi eksyy muiden joukosta. Oliko tämä nyt se harvinainen kerta vai oliko muitakin karkureita. Jos oli, niin missä ne nyt olivat? Buffalot eivät ole säikkyjä eläimiä ja joutuvat laumahysterian valtaan vain äärimmäisissä tilanteissa. Tämä ei näytä hyvältä. Näin edessäni kaikkien eri vaihtoehtojen kirjon aina yksittäisestä lehmän karkaamisesta karjavarkaisiin saakka.

Ähkäisin tuskastuneena, enemmän varmaan kuumuudesta, mutta myös koko tilanne otti yhtäkkiä päähän aivan äärettomästi. Tyypillistä. Tämmöistä tapahtuu vain ja ainoastaan silloin kun John ja pahimmassa tapauksessa, kuten nyt, myös muut tilan miehet ovat jossain muualla. John lähti aamulla kaupunkiin asioille ja Matt sekä Steve ovat lomalla. Työntekijät pitävät lomiaan hiljaisempana kautena ja tämä oli yksi niistä. Joudun siis selviämään tästä taas kerran omin neuvoin. Olisin halunnut polkea jalkaa ellei siitä olisi tullut vain entistä hikisempi olo. Päästin sen sijaan suustani joukon painokelvottomia sanoja.

Ei auta vikinät. Kävelin lähimpään pusikkoon ja kiskoin puun karahkan, maahan pudonneen eukalyptuksen oksan, käyttääkseni sitä aidan korjaukseen. Väänsin katkenneen aidan tolpan takaisin pystyyn ja kiilasi puun karahkan tolpan tueksi. Lopuksi asettelin langat kutakuinkin paikoilleen kietomalla ne tolpan tyngän ympäri. Noin. Otin muutaman askelen taaksepäin ja tarkastelin aikaansaannostani hetken. Viritys tosiaan. Se hämäsi silmää ehkä kauempaa ja todennäköisesti hoitaisi aidan virkaa jonkin aikaa, mutta ei pitelisi yhtään lehmää. Virta oli saatava kytkettyä mahdollisimman pian. Merkkasin paikan muistiin hevosen sivulaukussa olleesseen tiluskarttaan ja totesin, että tänne olisi lähetettävä joku vahvemman sukupuolen edustajista ensitilassa korjaamaan aita kunnolla.

Hyppäsin takaisin Luuskan selkään ja olin jo kääntymässä kotia kohti kun äkkinäinen tuulenvire toi nenääni oikein voimakkaan kitkerän savun hajun. Aavistaen pahaa käänsin päätäni laakson takaisille kukkuloille. Pelko käänsi vatsassa. Pellon takaisen mäen harjan takaa nousi sysimusta pilvi, joka ei ollut mikään tavallinen pilvi, vaan paksu savuseinämä. Se kumpusi ja kumpusi. lisääntyen paikallaan yhä paksummaksi massaksi. Pystyin näkemään mäen harjanteiden välisestä notkelmasta miten se eteni rinnettä ylöspäin peittäen kaiken synkkään pimeyteensä, ikäänkuin syöden kaiken vastaan tulevan. Savumassan yläpuolinen taivas oli pilvetön ja kirkkaan vaalean sininen, mutta sen osuus pieneni hetki hetkeltä. Savumassan alapuolelta leimahti aika ajoin oranssin punainen kiehkura ikäänkuin härnäten muuten läpipääsemätöntä savumuuria. Tuijotin näkymää pelon ja ihastuksen sekaisin tuntein. Hetken aikaa hän pystyi vain ajattelemaan miten kauniin valokuvan hän saisi näkymästä ja miltei harmitteli ettei tullut ottaneeksi kameraa mukaansa. Käsittämätöntä miten ihminen voi ajatella täysin epäolennaista hädän hetkellä. Tai että sitä vain jäykistyy paikalleen osaamatta tehdä yhtään mitään. Aivan kuin eri osat minussa yrittäisivät järjestäytyä päässäni uudestaan ja arvioida tämän uuden tilanteen merkityksen.

Sain itseeni eloa vasta kun tähän visuaaliseen tapahtumaan tuli myös ääni. Nyt pystyin kuulemaan tulen etenemisestä aiheutuvan huminan ja sen miten kuiva metsä ritisi tulen viuhtoessa eteenpäin. Samoin mukaan tuli yhä voimakkaampi palavan metsän katku mikä ei enää ollut vain kevyt palavan eukalyptyksen ailahdus. Aikaisempi eukalyptuksen tuoksu peittyi nyt palavien eläinten sekä muun luonnon aineksen että ihmisten jättämien rojujen palamisesta syntyvien hajujen sekamelskaan. Se ei ollut terveellistä kenenkään hengitettäväksi. Hajumuisti on yllättävän voimakas. Vuosien takaiset tapahtumat, silloisella työpaikalla tapahtuneesta tulipalosta, jonka uhriksi jouduin ja silloin koetut kauhun hetket välähtivät salaman tavoin takaisin tietoisuuteen jostain suljetusta muistilokerosta. Pakoon. Myös Luuska hirnahti levottomasti ja otti muutaman askeleen paikallaan. Maiskautin hevoselle ja käänsi tiukalla otteella ratsun kodin suuntaan. Luuskaa ei tarvinnut kahta kertaa käskeä, sillä jo luonnostaan eläimet pyrkivät savun hajua pakoon. Alkuvauhtiin päästyään, kengitin Luuskaa yhä kovempaan vauhtiin kotiin päin. Nyt oli kiire ja minuuteista kyse. Luuska ravasi silmän valkuaiset pullistellen ja korvat luimussa eteenpäin aivan kuin tietäen omistajansa ajatukset.

Tiesin että Luuska meni jo voimiensa äärirajoilla, mutta kotiin oli vielä matkaa ja niin piiskasin hevosesta irti vielä ne viimeisetkin voiman rippeet jouduttaakseni matkan tekoa. Koskaan, en koskaan ennen ollut halunnut näin kiihkeästi takaisin kotiin. Olin varmasti itsekin shokissa, sillä kuumuudesta huolimatta kylmä hiki valui pitkin selkääni. Yhtäkkiä tunsin kuinka kuvotuksen tunne nousi jostain syvältä, mustensi näkymän hetkeksi ja ennenkuin tajusinkaan, annoin ylen. Oksensin suoraan ravaavan hevosen selästä sivulle. Ei mikään tyylipuhdas suoritus, mutta nyt ei ollut aikaa kyykistellä pusikoissa. Hätäinen tähtäys oli tietysti maahan, mutta oksennus päätyi rinnuksille, satulalle, kengille ja hevosen kylkeen. Oksennus ja siitä nouseva hapan-imelä hajus toimi korvatillikan tavoin ja palautti minut tähän hetkeen.

Hetken kuluttua palavan metsän huminaan liittyi toinenkin ääni. Takaa alkoi kantautua tasainen jytinä maata pitkin, joka voimistui. Se sai minut vilkaisemaan taaksepäin. Samassa tiesin, että tulipaloakin akuutimpi hengenvaara sisältyi juuri tuohon lähestyvään jytinään. Savun hajusta villiintynyt buffalolauma oli rynninyt aitauksen läpi ja juosta jylisi nyt paniikin vallassa tulipalosta ja savunhajusta poispäin eli suoraan minua ja Luuskaa kohti. Ihan kuin tulipalon karkuun juoksemisessa ei olisi jo ollut tarpeeksi. Aikaisempi pensaspalon aiheuttama shokki muuttui adrenaliinin täyteiseksi pakene-tai-taistele tunteeksi.

En missään nimessä halunnut jäädä Luuskan kanssa buffalolauman tallomaksi ja aloin vääntämään Luuskaa ohjaksista kiskoen sivummalle. Se taas tarkoitti ratsastamista hetken aikaa poikittain suhteessa etenevään pensaspaloon, mikä ei ollut ollenkaan hevoselle mieleen. Sain kiskoa kaikin voimin Luuskan päitsiä tiukemmalle jotta sain Luuskan lopulta kääntymään haluamaani suuntaan. Tällä kertaa erävoitto oli minun eduksi, mutta toisaalta tiesin, että tähän tuuriin ei voisi luottaa montaa kertaa tällä matkalla. Voimat olivat ehtymässä niin minulta kuin Luuskalta.

Matka eteni muutaman satametriä poikittaissuunnassa etenevän pensaspalon ja kotitilaan nähden palaten sitten takaisin menosuuntaan. Tiesin näin tehdessäni pitkittäväni kotimatkaa hieman, mutta halusin riittävän marginaalin buffalolauman ja itseni välille. Onneksi Luuskaa ei enää tarvinnut houkutella kiihdyttämään vauhtia, sillä se tiesi olevansa jälleen matkalla turvalliseen suuntaan. Katsomattakin tiesin miten buffalolauma oli jo saavuttanut meidän kulkunopeuden ja hetken aikaa sekä buffalolauma että minä Luuskan kanssa etenimme rinta rinnan parinkymmenen metrin kaistaleen erottamina. Meidän suunnat vain olivat viistottain poispäin toisistaan.

Maatilan ulkorakennukset näkyivät jo. Arvioni buffalolauman ryntäyksen suunnasta osoittautui oikeaksi. Näin tilan toiselta reunalta miten buffalolauma suuntasi kohti taloon vievää, Araucaria -puiden reunustamaa kujaa ja ohi maatilan. Se oli tavallaan helpotus, vaikka noita lehmiä kyllä jouduttaisiin etsimään vielä kauan. Satapäinen villiintynyt karjalauma ei ollut toivottu vierasseurue päärakennuksen pihalle. Vaikka voihan olla, että takaa tuleva pensaspalo on vielä suurempi riski tilalle. Ravattuamme vielä vähän matkaa saavuimme navetan takaiselle pienelle mäen harjanteelle, josta näkyi jo päärakennuskin. Yleensä näky on huojentava ja hiljennän vauhtia nauttiakseni kotiin tulo näkymästä, mutta tällä kertaa tuo helpotuksen tunne oli vain hetkellinen. Ratsastin täsmälleen samalla päämäärätietoisella vauhdilla kohti päärakennuksen portaikkoa. Aikaa ei ollut hetkeäkään hukattavaksi.

Miltei samasta vauhdista hyppäsin alas Luuskan selästä saavuttuani päärakennuksen eteen. Tässä tilanteessa Luuskan sitomisessa ei ollut mitään järkeä, sillä nyt oli jokaiselle oma henkikulta tärkein ja niin annoin Luuskan mennä menojaan. Enempää en pystyisi sen hyväksi tekemään.

Juoksin portaat ylös ja ovesta sisään huudellen talon muuta väkeä. Lähinnä kait Susieta ja ehkä Johnia, jos hän olisi jo palannut asioiltaan. Ei vastausta. Juoksin huoneesta toiseen varmistaakseni ettei talossa ole ketään. Missä he ovat? Ehkä Susie ehti jo lähteä naapuritilalle jatkamaan töitään siellä ja nähtävästi John ei ollut vielä palannut kaupunki reissultaan. Tilanteen huomioon ottaen olisi miltei parempi, että hän olisi vielä kaupungissa. Siellä hän olisi ainakin paremmassa turvassa. Jostain syystä tässä tyhjässä talossa minun tuli yhtäkkiä tarve laskea mielessäni lähimmät ystävät ja sukulaiset ja miettiä nopeasti missä he kaikki nyt juuri olisivat. Ikäänkuin se olisi rauhoittanut mieltäni hetken. Lähdin juoksemaan taloa ympäri vielä kerran huudellen samalla kunnes tajusin kuinka päätöntä ja ajanhukkaa tämä touhu oli. Pysähdyin vetämään hetkeksi henkeä ja kokoamaan ajatuksia. Seuraavaksi nappasin radiopuhelimen keittiön seinältä. Radiopuhelimen kantavuusalue oli näillä kulmilla parempi kuin kännykällä. Isolla tilalla ei voinut kuvitella, että kaikki olisivat aina huutoetäisyydellä ja siksi kaikilla tilalla töitä tekevillä oli radiopuhelimet jatkuvasti mukanaan, samoin Johnilla. Näin talonväki sai yhteyden ulkona työskenteleviin miehiin aina tarvittaessa. Nyt sitä tarvittiin. Soitin tilan muihin puhelimiin ja palohälytyskeskukseen. Puhelimeeni ei kuitenkaan tullut vastausta.

Laittaessani radiopuhelinta takaisin naulaan satuin vilkaisemaan ulos ikkunasta ja näin miten vain hetkeä aikaisemmin vielä kilometrien päässä talosta ollut savuseinä oli nyt saavuttanut jo navetan takaisen pellon. Käännyin kannoillani ja ryntäsin keittiön takaiseen huoltotilaan. Huone oli yhdistetty pyykinhuolto ja ulkovarusteiden varastoimistila. Yhdellä seinustalla oli katosta lattiaan asti ulottuvat kaapistot. Yhdessä niistä oli sukellusvarusteet. Eric harrasti laitesukellusta, mutta oli edellisen sukellusreissun jälkeen jättänyt laitteensa kotiin, sillä täällä oli enemmän tilaa niiden säilyttämiseen kuin mitä hänen pienessä opiskelija-asunnossaan. Onneksi laitteet olivat käyneet läpi perusteellisen huollon edellisen sukellusreissun jälkeen ja happitankitkin olivat täysiä.

Nappasin kaapista maskin, letkut, tuplatankin sekä varatankin. Räpylät ja märkäpuku saivat nyt jäädä sillä niistä ei tässä tilanteessa tulisi olemaan suurtakaan apua. Eikä nyt olisi muutenkaan aikaa jäädä pukemaan märkäpukua ylle. Suuntasin sitten kohti takaovea ja kiskoin mennessäni tuplatankkia selkääni. Hihnat olivat tietenkin säädetty aikuisen miehen mittojen mukaan ja sainkin sählätä hyvän tovin remmisolkien kanssa pitäen samalla käsissään muita varusteita ennenkuin tankki tuntui roikkuvan siedettävästi selässä.

Vielä ennen altaaseen hyppyä pysähdyin altaan reunalle tarkastamaan kiireessä mukaani haalimat tavarat: kaasupullot, vedenalainen lamppu, maski, rannekello. Päällä minulla oli pitkähihainen Mari-paita, ratsastushousut ja -saappaat. Kiskoin saappaat pois, sillä pelkäsin niiden olevan enemmän haitaksi kuin hyödyksi itseni pelastusyritysoperaatiossa. Jalkaan jäi siis saapassukat. Vielä tarkastus, että letkut oli kunnolla kiinnitetty happipulloihin ja maskin hihnat olivat kunnossa.

Sormet vapisivat pelosta, pulssi oli varmasti 150. Huokasin osin rauhoittaakseni itseäni, osin tilanteen hulluutta. Idea saattoi toimia tai olla toimimatta, mutta sitä ei voinut nyt jäädä sen kummemmin pohtimaan. Pullot takaisin selkään, maski naamalle, ylimääräiset irtotavarat syliin ja hyppy altaaseen.

Vesi oli lämmintä, yli +30 asteista, mutta kokemuksesta tiesin, että jossain vaiheessa liika vedessä seisoskelu alkoi viluttamaan. Käännyin selälleni polskuttelemaan ja katsoin talon katon yli taivaalle, jossa ei enää näkynyt pilkahdustakaan sinistä taivasta, auringonsäteistä puhumattakaan. Sen sijaan koko tämä maailma oli paksun kumpuilevan mustanharmaan massan peittämä. Synkkä massa pyöri ja velloi edestakaisin osaamatta päättää mihin suuntaan menisi. Hitaasti ja varmasti se vyöryi talon katon yli - ja minun yläpuolelle.

Siirryin altaan syvimpään päähän. Jostain syystä siihen päätyyn altaan takaista puutarhaa ei oltu koskaan istutettu suuria pensaskasveja tai puita, ainoastaan perennakasveja. Tilanne josta saatoin olla tällä hetkellä kiitollinen. Muutenkin hatarana syntynyt idea saattaisi saada huonon lopun heti alkuunsa, jos altaan päädyssä olisi puu, joka palaessaan kaatuisi altaaseen. Olin nimittäin laskeskellut, että uima-altaan syvässä päädyssä pystyin tarvittaessa vaikka seisomaan sukelluksissa ollen olematta silti pinnalla. Syvyyttä altaan syvimmässä päädyssä oli n. 180 cm, joskus sateen jälkeen jopa enemmän ja minulla pituutta vain 162 cm, joten yläpuolelleni jäisi vielä muutama kymmenen senttiä vettä vaikka pohjassa seisoessanikin. Kaatuva puu tuskin olisi ainoa ongelma altaassa kyhjöttäessä. Pensaspalon mukana tuleva myrksy kuljettaisi mukanaan ties mitä roinaa ympäristöstä, josta ei voinut ennustaa mihin se päätyisi. Osa voisi aivan yhtä hyvin lentää juuri tähän altaaseen. Mitä tuuli mukanaan toisi ja mihin kohti allasta roska päätyisi, sitä en tohtinut ajatella juuri nyt.

Siinä kelluessa kuulin tulipalon huminan lähestyvän ja sen miten se oli jo saavuttanut koko pihapiirin. Tilan ulkorakennuksissa olevat eläimet ovat todennäköisesti joko jo tuupertuneet palokaasuihin tai toivottavasti päässeet pakoon ennen palon leviämistä tilan rakennuksiin. Ilma oli savusta raskasta ja ellei Veronicalla olisi happilaitteet käytössä, hän tuupertuisi hengitysilmassa olevien kaasujen takia muutamassa hetkessä. Talon toiselta puolelta tulevat tulen lieskat saivat kyyneleet nousemaan silmiin. Kurkkua kuristi myös. Talon etuosa olisi jo myös tulessa ja oli enää sekunneista kiinni kun tuli kietoisi syliinsä koko päärakennuksen. Vielä pikaisesti itkut pois silmistä, maski takaisin paikalleen ja sukellus altaan pohjalle.

Seisoin altaan syvässä päädyssä, perimmäisessä nurkassa talosta katsoen, selkä päätyyn nojaten. Sieltä veden alta, katse ylös suunnattuna seurasin kuinka kaikki valo hävisi ympäröivästä maailmasta. Harmaan musta massa jatkoi vellomista taivaalla. Tilanne oli toisaalta sanoinkuvaamattoman pelottava ja kuitenkin kiehtova. Kuinka kaunis arkiaamu voi yhdellä tuulenpuuskahduksella kääntyä koko tähän astisen elämäni pahimmaksi painajaiseksi. Tilanne sai hetkeksi jopa naurettavia piirteitä; seisoa nyt altaan pohjassa koko sukellusvarustus niskassa ja tuijottaa taivasta. Epätodellista. Minun piti nipistää itseään palatakseen takaisin tähän hetkeen.

Hetken kuluttua ympärillä oli täysi pimeys. Veden alla oli syvä hiljaisuus. Veden yllä ja tuolla ulkopuolella taas kävi tulen humina ja rätinä, mikä kuului veden alle. Sekaan sekoittui myös kaatuvien rakennusten ja puiden ajoittainen rymähtely sekä tulen aiheuttama kuohahdus aina kun seuraava ja seuraava kohde joutui tulen valtaamaksi. Tulimyrsky eteni ja teki tuhotyötään. Tuhkaa ja pientä roinaa ropisi altaaseen. Minua pelotti. Pelkäsin enemmän kuin koskaan aikaisemmin elämässäni. Pelko kuristi kurkkua ja salpasi miltei hengityksen. Voiko olla yksinäisempää ja lohduttomampaa hetkeä kuin tämä hetki tulimyrskyn keskellä kuunnellen kuinka koko tähän astinen elämä tuhoutuu ympärillä väistämättä. Vielä elossa, mutta kuka tietää kuinka kauan. En ollut varma pelottiko minua enemmän todennäköisempi kuolema vai kapea mahdollisuus henkiinjäämisestä. Veronica tunsi kuinka paniikki rynni kehoon:

- Mitä luulin tällä saavuttavani? Pitkitän vain kuolemaani. Kaikki muu eloperäinen aines tuolla ulkopuolella on jo kuollut: eläimet savun ja kaasujen tukahduttamina, kasvit tulen syöminä. Kuolenko tänne? Mieliteki huutaa ääneen. Itkeä ja itkinkin. Anna minun olla missä muualla tahansa, mutta ei täällä ja tässä hetkessä. Mitä tahansa!

Päässä humisi ja silmissä sumeni. Kädet vapisivat. Hyperventilaatio. Otin itseäni kädestä kiinni, puristin rystyset valkoisina ja pakotin itsensä rauhalliseksi. Hengitä: sisään, ulos. Rauhallisesti: sisään, ulos. Hyvä. Kehoon palasi järjen ääni. Nyt ei ole varaa hukata happea hätiköimiseen.

Aika mateli kuin hidastetussa filmissä. Toisaalta taas happimittaria katsellessa aika riensi eteenpäin liiankin nopeasti. Menisikö pensaspalo ohi ennenkuin happi loppui myös varatankista? Jos tulimyrsky ympärillä vain jatkuu ja minun on pakko nousta pinnalle niin mitä sitten? Ilman happea ylhäällä odottaa väistämätön kuolema, sillä savun lisäksi ilma on täynnä myrkyllisiä palokaasuja. Jos taas jään altaaseen kuolen kumminkin hapen puutteeseen. Tässäkö tämä nyt oli. Pidensin elämääni kiduttavalla puolituntisella, vai?

Ajatukset rullasivat edelleen. Jos taas onni on minun puolellani ja tulimyrsky menee ohi ennenkuin happi laitteista loppuu, niin mitä sitten? Haluanko kohdata kaiken sen tuhon mitä tulipalo on kulkiessaan aiheuttanut kodillemme ja elämälle ympärillä. Kestänkö sen? Mihin menen kun ei ole kulkuneuvoja, ilma on sakeanaan savua ja muuta roskaa eikä rakennuksista ole niin paljoa jäljellä, että sieltä löytäisi suojaa siihen saakka kun pelastajat saapuvat. Mitkä pelastajat? Voi mennä päiviä ellei viikkoja riippuen tuhojen määristä ennenkuin palomiehet ja muut tulipalon jälkien raivauksiin osallistuvat pelastajat ovat käyneet läpi kaikki seutukunnan maatalot ja tilukset. Oliko pensaspalo vain kapea kannas, jonka tielle meidän tilamme epäonnekseen osui vai onko tämä pensaspalo luonnonkatastrofin mittakaavassa.

Katsoin jonnekin ylös veden pintaa kohti ja yritin nähdä ylös pimeyteen. Tunsin kuinka paniikki hiipi uudelleen kehoon. Ei nyt, ei uudelleen ja pakotti itsensä rauhalliseksi. Kuin jotain tehdäkseni, päätin yrittää kävellä altaan pohjalla syvässä päädyssä rauhoittaakseni itseäni. Siirryin hitaasti ja vaivalloisesti altaan pohjaa pitkin. Mieleeni nousi kuvat ensimmäisistä kuukävelijöistä ja siitä miten astronautit hyppelivät pitkän näköisiä askeleita kuun pinnalla eikä ne kuitenkaan näyttäneet vievän eteenpäin. 'Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri ihmiskunnalle'. Entäs tämä sitten. Harpon täällä kotitalon takapihan uima-altaan pohjalla sukelluslaitteet selässä ja leikin kuukävelijää. Tältäköhän astronauteista oli tuntunut kuun pinnalla ensi kertaa astellessaan.

Yhtäkkiä minua huvitti valtavasti. Kuvittelin itseni lintuperspektiivistä. Jos taivaalla nyt liitäisi suuri esihistoriallisen lentoliskon mittasuhteet omaava petolintu, olisinko nyt kiinnostava lounas? Petolintu liitäisi kohti ja nappaisi minut kuin sääksi elokuisen tyynelle veden pinnalle sukeltaen osittain saaliinsa perästä. Hetken ajan jopa toivoin, että niin voisi todella tapahtua. Petolintu olisi pelastus painajaisesta. Entäs jos tämä kaikki olisikin vain unta ja huomaisin yhtäkkiä katselevani toisen ihmisen silmiin. Miltä näyttäisinkään, jos tuohon altaan reunalle nyt saapastelisi joku toinen ihminen ja hän huomaisi minut leikkimässä kuukävelijää väistelemässä petolintuja täällä 12 x 5 metrisen uima-altaan pohjassa. Ikäänkuin varmistuakseni ettei näin ollut pysähdyin ja käännyin katsomaan suunnilleen siihen kohtaan missä altaan talon puoleinen reuna olisi. Minua huvitti oma käytökseni. Ei niin kamalaa ettei siitä voisi kehitellä jotain pähkähullua. Ehkä olen hengittänyt myrkyllisiä palokaasuja jo silloin kotiinpäin ratsastaessani. Miten muuten voi selittää tämän tilanteen ja pähkähullut ajatukset? Mennä nyt uima-altaan pohjalle pakoon pensaspaloa. Tai onko happi loppumassa ja ajatukset viiraa hiilidioksidihuurussa? Pikainen vilkaisu mittariin ja hetken helpotus.

Osaako tänne tulla kukaan ajoissa? Miksi en yrittänyt soittaa vielä kerran? Kukaan ei ylipäätään tiedä, että olen täällä. Okei, kukaan tavan järjellä varustettu ihminen ei osaa kuvitella, että joku voisi saada päähänsä mennä odottelemaan pensaspalon riehumista ja ohimenoa uima-altaan pohjalle. Taivas mikä pässi.

Havahduin ajatuksistani kun olin yhtäkkiä aivan nenä kiinni altaan reunassa. Tässä pimeydessä ei nähnyt mitään ennenkuin törmää. Itsensä sadattelusta oli näköjään apua. Paniikki meni ohi – ainakin hetkeksi. Oli jotenkin hällä väliä olo. Tuli mitä tuli. Onhan päästy tänne asti, nyt on katsottava loputkin. Ehkä mun elämän elokuvassa on vielä filmiä tallella, ainakin joksikin aikaa.

Samassa aivan siihen viereen, mistä juuri äsken siirryin pois putosi jotain raskasta. Tunsin veden virtauksen aiheuttaman paineaallon ensin ylävartalolla ja sitten jaloissani, mikä sai minut hetkeksi irtaantumaan pohjasta.

Uima-altaaseen mukaan nappaamani vedenalainen lamppu oli jo osoittautunut hyödylliseksi aiemmin happilaitteiden mittaria ja kellon aikaa tarkistaessa, ja nyt siitä oli hyötyä kun piti selvittää kuka tai mikä putosi altaaseen. Toivottavasti sitä jälkimmäistä. Napsautin lampun päälle ja suuntasin valokeilan molskahduksen suuntaan. Ensin vieressä, vain noin metrin päässä näkyi epämääräinen musta möhkäle kunnes aikani tuijotettua hahmo alkoi saamaan järkeviä muotoja. Se oli puoliksi palanut kenguru. Kenguru teki viimeiset refleksinomaisest potkut, joista syntyi uudet väreet veden alle. Näin kuinka viimeinenkin elonmerkki pakeni kengurun ruhosta noiden potkujen myötä ja ruho vajosi rauhallisesti altaan pohjalle. Tuijotin valokeilassa makaavaa kengurua ja värisin. Tilanne ei yhtäkkiä näyttänyt ollenkaan hyvältä. Vain valokeilassa tuijottava kuollut kenguru seurana, kun kaikki muu ympärillä on yhtä pimeyttä. Valokeilassa tarkastin vielä paljonko happisäiliössä oli happea jäljellä ennenkuin napsautti taskulampusta virran pois. Eipäs turhaan hehkutella. Koska silmäni olivat kerenneet tottua hetkelliseen taskulampun hämyyn, huomasin olevansa täydellisen pimeyden saartamana. Seisoin paikallani ja odotin. Kuulostelin tilannetta uima-altaan ulkopuolella.

Oli tullut päätöksen aika. Happisäiliössä oli happea jäljellä enää 10 minuutin ajaksi. Oli päätettävä nousenko ylös vaihtamaan toisen tankin ja laskeudun vielä kerran veden syliin vai jotain muuta. Mitä?

Vilu alkoi hiipiä sisuksiin. Kädet olivat mummon ryppyiset ja turtana vedessä lillumisesta. Nyt kun asiaa tarkemmin ajattelin, koko vartalo tuntui läpeensä märältä aivakuin kuin täyteen imetyltä pesusieneltä. Nappasin vieressäni uima-altaan pohjalla rojottaneen varatankin ja läksin kahlaamaan altaan pohjaa pitkin siihen suuntaan missä portaiden pitäisi olla.

Portaiden luo päästyäni nostin altaan reunalle ensin varatankin. Haparoiden portaita pimeydessä ja nousin ylös altaasta. Seisoin hetken paikallani kuulostellakseni ympäristöä. Oli tullut aivan hiljaista. Tovin sitä pimeyttä tuijotettuani, se pimeys ei enää tuntunutkaan läpitunkemattomalta pimeydeltä. Erotin valon ja varjon eroja, en juuri muuta, mutta oli se alku. Vaihdoin varatankin selkään ja jätin käytetyn tuplatankin altaan reunalle. Siitä se löytyy, jos on löytyäkseen.

En uskaltanut mennä talon lähelle savun hämärässä, sillä en voinut tietää minkälaisia tuhoja tuli oli talolle tehnyt. Usein pensaspalot menevät eteenpäin suurella nopeudella eikä välttämättä tee mennessään suurtakaan tuhoa puustolle, mutta talon syttyessä se todennäköisesti palaa maan tasalle. Seuraavaksi pitäisi yrittää talon sivulla olevalle autotallille, jos peltirakennus olisi vaikka pitänyt tulen autosta loitolla. Hitaasti, mutta päättävästi haparoin eteenpäin peläten joka askeleella, että jotain romahtaa niskaani tai että kompuroin johonkin palavaan esteeseen. Talon ja autotallin välissä oli joskus kukkaistutuksia ja pensaita, mutta nyt jäljellä oli vain hiiltyneitä pensaan karahkoita. Varoin repimästä itseäni niihin. Viimein autotallin päätykin alkoi hahmottua. Nurkan näkeminen pystyssä sai toivoni heräämään. Ehkä loputkin autotallista on pystyssä ja ehkä siellä oleva auto on ajokunnossa, jolla pääsen pois tästä painajaisesta ennenkuin happi loppuu. Ehkä ..

Autotallin ovelle päästyäni oivalsin että oven kahva on kuuma. Tunsin kuinka koko talli hehkui kuumuutta ja hiki kihosi otsalleni. Toivottavasti tämä ei tarkoita sitä että sisällä palaa. Sain väännettyä oven auki. Kyykistyin ja siirryin oven taakse suojaan ovea avatessani. Jos sisällä on palon alku kyttelemässä, se saattaa räjähtää ilmiliekkeihin saatuaan oviaukollisen happea. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Uskaltauduin haparoiden autotalliin sisälle. Siellä on auto! Törmäsin sen takapuskuriin. Kiersin oikealle sivulle ja kuskin paikalle kuljettaen vasenta kättäni auton kylkeä pitkin. Istuin autoon. Matt on jättänyt avaimet virtalukkoon. Oi onnea!

Pelkäsin hetken että käynnistämällä auton posautan itseni ja koko tallin ilmaan. Muuta vaihtoehtoa ei kuitenkaan ollut, jos aion yrittää selvitä täältä pois. Käänsin avainta virtalukossa. Auto käynnistyi, eikä räjähtänyt. Nähtävästi tulipalo vain nuolaisi peltistä autotallia mennessään. Jokatapauksessa täältä pois. Peruutin tallista ja käännyin siihen suuntaan missä ajotien kuuluisi olla. Pitkän ajovalot näyttivät vain muutaman metrin eteenpäin. Nyt piti olla tarkkana sillä pensaspalo on saattanut kaataa puita tielle. Pääsin pihatieltä päätielle ja edelleen lähintä kaupunkia kohti. En ehtinyt ajaa kuin kymmenisen kilometriä kun näin savun vähän hälvetessä hälytysajoneuvojen vilkkuvalot edessäni. Luojani, ihmisiä. Kädet vapisivat ja yhtäkkiä halusin vain painaa kaasua ja päästä mitä pikimmiten heidän luokse. Tuntui kuin en olisi nähnyt toisia ihmisiä vuosiin. Tien viereen pysähtyneiden palomiesten ilme oli näkemisen arvoinen kun kapusin ulos autosta laitesukeltajan välineet ylläni.

Selma Kaasinen

Vanha herra ja piippu

2012-01-31T22:54:00.000+02:00

TALVIPÄIVÄ

Olin nukkunut yöllä mahdottoman syvää unta, ja nähnyt poikkeuksellisen paljon unia. Tämä johtui mitä ilmeisimmin pitkään jatkuneesta kuumeestani. Herättyäni iltapäivällä olin keittänyt itselleni aamuteen ja syönyt ohessa muutaman ruisleivän puuron kanssa. Välittömästi syötyäni valahdin kuitenkin voimattomana takaisin sänkyyn, ja aloin mietiskellä tuttuun tapaani kaikkea kummallista. Makasin sellaisen levottoman väsymyksen tilassa, jolloin ei tiedä onko ruumis itse asiassa väsynyt vai onko tuo väsymyksen kaltainen olotila sittenkin vain seurausta siitä, että on maannut liian pitkään paikallaan. Vetelehdin näin ainakin parin tunnin ajan, kunnes nousin ylös katsomaan pienen ullakkoyksiöni ikkunasta, ennen kuin olisi liian pimeää nähdä ulos. Hämmästyksekseni huomasin, että ilma oli muuttunut; ensilumi laskeutui hiljalleen kohti kadulla käveleviä kulkijoita. Helsinkiin oli saapunut ensimmäinen varsinainen talvipäivä. Tähän asti olin ollut koko päivän hieman allapäin, vajonnut ajatuksissani synkkyyteen; vaikka oikeastaan ajatukseni olivat harhailleet jo parin kuukauden ajan. En tiedä johtuiko se talven illoista, lähes päättymättömistä öistä, kylmyydestä vai yksinkertaisesti asioista, jotka pyörivät päässäni, mutta tunsin jonkinlaista outoa puristavaa ahdistusta. Vaikka tunne oli pääasiassa synkkä ja surumielinen, oli siinä jotain toiveikkuutta. Siihen liittyi myös halu ratkaista tämä ongelma. Nyt kuitenkin tuumailin, että olin tuskaillut riittämiin tämän päivän osalta ja lumisateen myötä päätin lähteä ulos haukkaamaan raitista ilmaa.

Oli joulukuun alku ja olin lähtenyt kävelylle pimenevään Helsinkiin. Minulla oli tapana kävellä näin useita kertoja viikossa, usein päämäärättömästi, tietäen lähinnä ilmansuunnan tai kaupunginosan, jonne tulisin kulkemaan. Näin olin silläkin kertaa tehnyt, olin lähtenyt ulos tietämättä oikeastaan minne kulkisin, annoin vain tien ja ajatuksen viedä. Olin lähtenyt kotinurkiltani, Kalliosta, ja kävellyt ensin Hakaniemen torille, jossa seurasin hetken aikaa koomista, kahden juopon tappelua. Ilmeisesti toinen heistä oli juonut salaa muutaman ryypyn yhteisestä pullosta, ja tästäkös toinen herra oli ottanut itseensä. Herrat olivat kumpainenkin päälle kolmen kymmenen, mutta toinen oli kuitenkin heistä selkeästi vanhempi ja kokeneempi. Miehet asuivat ilmeisesti jossain asunnonrähjässä kaksin, koska nuorempi hoilasi kovaan ääneen, että vähentää nuo kallisarvoiset hörpyt seuraavasti vuokrasta. Vanhempi herra taas muistutti tämän jälkeen arvokkaasti, kuinka hän oli ollut se, ketä pullon oli käynyt pimeiltä markkinoilta ostamassa, kuinka hänen suhteillaan nuo juomingit järjestettiin ja kuinka hän voisi ne tulevaisuudessakin järjestää. Keskustelu jatkui vilkkaana vielä jonkin aikaa, kuuntelin sitä aina silloin tällöin ja seurasin samalla muita torilla kulkevia ihmisiä. Torilla oli yllättävän vilkasta kylmäksi talvipäiväksi. Osa kauppiaista huuteli suoraan vaunuista, osa oli rakentanut jonkinlaisen pöydän torin reunalle, mutta kaikkialla tehtiin kuitenkin kauppaa tai vähintään päiviteltiin ajankohtaisia asioita. Olin ehtinyt istua paikallani jo tovin, kun kylmyys alkoi kiusata jalkojani ja päätin lähteä keskustaan juomaan lämpimän rommin. Olinhan myös ollut kipeänä, joten kylmä ei tekisi minulle varmasti hyvää, päinvastoin kuin lämmin rommi, pyörittelin itselleni päätöksen tueksi. Olin juuri poistumassa torin kulmalta, kun vielä kuulin tappelupukareista nuoremman tokaisseen:

– ystäväni, olet kyllä oikeassa, mihinkäs sitä tässä maailmassa juoma kesken loppuisi, ei, ei sentään siihen, että oma veljeni, oma toverini ottaisi hörpyn pahimpaan janoonsa. – Ota kuoma vielä toinenkin hörppy ja pistetään sen jälkeen savukkeeksi, nuorempi lausui lähes kerskuen.

Näin oli jälleen valtakunnassa kaikki hyvin, ja miehet jäivät höröttämään kovaan ääneen, minun poistuttua jo kohti siltaa. Pienen hetken aikaa ehdin kuitenkin vielä miettiä noita kahta herraa ja sitä, miksi ihmisten riidat ja ongelmat tuppaavat ratkeamaan usein vasta uhkaillen, joskus todistellen, mutta vain hyvin harvoin yhtä vaatimattomasti kuin ne ovat alkaneet. Mietin lujasti sitä, kuinka herkkä ihmisen mieli onkaan, kuinka jokin niin mitättömän pieni asia, voi kasvaa ihmisen mielessä suhteettoman kokoiseksi tai jopa vääristyä tyystin. Tietysti näiden kahden herran kohdalla tuo pimeiltä markkinoilta ostettu polttoviinapullo näytteli tärkeää osaa elämässä, laitapuolenkulkijoita kun olivat. Mutta kuinka pikkusieluisia me ihmiset voimmekaan joskus olla! Olin jo tulla vihaiseksi ajatuksestani, kunnes huomasin saavuttaneeni Pitkänsillan, ja säpsähdin. En sitä, että olin kuljeksinut ajatuksissani, se oli minulle varsin tavanomaista, vaan tiellä kulkevaa vaunua, jonka ajuri piiskasi kahta sitä vetävää hevosta, kuin olisi ollut kysymys elämästä ja kuolemasta. Sisällä näytti istuvan kaksi upseeria, jotka olivat ilmeisesti matkalla johonkin kiireiseen tapaamiseen, niin ainakin kuvittelin. Joka tapauksessa, vaunujen ohitettua minut, olin taas palannut ajatuksissani tavallisten ihmisten sekaan ja olin valppaampi. Silloin näin hänet ensimmäistä kertaa, tuon vanhan herran, jonka kanssa tulisin ystävystymään. Hän seisoi heti sillan jälkeen vanhan kirjaamon portinpielessä, piippu ja sanomalehti kädessään. Seurasin häntä katseellani, kun samalla lähestyin tuota kapeaa, ruosteista portinpieltä. Olin juuri ohittamassa miehen, kun hän yllättäen nosti kätensä kevyesti ilmaan ja pysäytti minut.

– anteeksi, nuori herra. Sattuisiko teillä olemaan tulitikkuja mukananne? – Käväisin äskettäin ostamassa itselleni tupakkaa, mutta harmikseni unohdin kokonaan tulitikut, enkä meinaa millään saada ruokasauhuja. – Olette ainakin viides ihminen keneltä satun kysymään, mies kertoi ystävälliseen sävyyn ja naurahti, koska oli ilmeisesti seisonut siinä jo tovin.

Pelästyin hieman miehen kommenttia, vaikka olinkin seurannut häntä katseellani jo jonkin matkaa. – päivää herra, sain ulos suustani muutaman sekunnin kuluttua. – valitettavasti minulla ei ole tulta mukana, koska en enää polta laisinkaan.

– eikö nuorella miehellä ole tulta mukana edes naisia varten? – eikö aina pitäisi olla siltä varalta, että joutuu auttamaan neitoa hädässä, mies lausui, vinkkasi samalla silmää, ja yritti ilmeisesti vielä samalla pähkäillä miten ratkaisisi ongelmansa. – no eihän tuo synti ole, eikä tupakka varmaan hyväksi kenellekään ole, naapurini yskii öisin niin kovaa, etten meinaa saada unta, mies virkkoi. – hän on polttanut ainakin 30 vuoden ajan, eikä vieläkään usko, että yskä ja hengitysvaikeudet johtuvat juuri tupakasta - jääräpäinen ukko, sanon minä.

– niin, niin se varmasti on, tokaisin ja mietin samalla miehen kommenttia naisista ja tulitikuista. Tuumin mielessäni kuinka montaa kertaa tämä päälle kuudenkymmen vuoden ikäinen, harmaapartainen mies oli ehtinyt elämänsä aikana tarjoamaan naisille tulta, kuinka monta kertaa hän oli päässyt kenties saattamaan naisia kotiin vain siitä syystä, että oli pitänyt tulitikkuja mukanaan. Taitaakin olla aika ovela kettu, tämä nyt jo hieman harmaantunut herra.

– niin oliko teillä tulta nuori mies, herra tokaisi.

– uh, ei, ei ollut.

– tämä selvä, vaikutitte vain olevan syvällä ajatuksissanne, joten ajattelin vielä varmistaa.

Samalla muistin, että olin menossa rommille läheiselle Mariankadulle. Voisinhan pyytää miestä tulemaan mukaan, ja pyytää tulta kahvilan myyjältä, kenties tarjoaisin hänelle samalla kahviseuraa. Normaalisti en olisi kaivannut juttuseuraa, usein ihmiset olivat mielestäni tylsiä, tai vaivaannuttavia, lähinnä pakon edestä tuttuja. Viihdyin yksin ja minusta oli mielenkiintoista seurata ihmisiä heidän puuhissaan, ja tämä onnistui erityisesti kahvilan lämmössä, ja yksin. Kahvilasta näki ulos niin, että suurin osa tällä puolella keskustaa asuvista kulki päivän aikana kahvilan ikkunoiden ohi ja nautin suunnattomasti heidän tarkkailustaan. Ohi kulkevien ihmisten lisäksi tapasin miettiä myös kahvilassa istuvia ihmisiä, siellä kun kävi kaupungin tärkeitä taiteilijoita esittäytymässä aina silloin tällöin. Tosin yhtä paljon kuin taiteilijoita tai kiireisiä pankkiireita, näki ikkunasta myös kaiken maailman kännikaloja. He olivat näet levittäytyneet samalle alueelle kuin taiteilijat. Luulen että se johtui siitä, että heitä katsottiin suopeammin siellä kuin muualla kaupungissa.

– kuulkaas, olen menossa tuohon aivan lähelle.. kahvilaan. – Kahvilan nimi on Rue Maria, ilmeisesti viitaten johonkin ranskalaiseen alkuperään, kuka ties, mutta se on erittäin lämmin ja ystävällinen kahvila. Haluaisitteko lähteä mukaan? – Sieltä saisimme ainakin teille tulta.. Tiedän, että omistajalla on aina kahvilan nimellä varustettuja tulitikkuaskeja tiskin takana. Heti kysyttyäni tajusin, etten ollut koskaan aiemmin pyytänyt ketään tuntematonta ihmistä kahville, naista saati miestä. Tämän jälkeen minut valtasi hyvänolon tunne, en tiennyt tarkalleen mistä se johtui. Olinko kenties ylittänyt oman normaalin uskalluksen rajani vai olinko vain niin kipeästi juttuseuraa vailla. Sitä en tiennyt, mutta se ei haitannut. Olin tyytyväinen itseeni ensimmäistä kertaa viikkoon.

mies tuumi vain hetken aikaa ja hymähti ilmeisen tyytyväisenä:

– tämäpä vasta mieluisa yllätys, mennään vain. Täällähän alkaa tulla kylmäkin. – voisin ottaa myös lasillisen hehkuviiniä lämmön pitimiksi, mies totesi vielä itselleen ikään kuin päätöksen tueksi.

Tuohon aikaan Suomessa oli vielä kieltolaki, mutta tiesimme kumpikin, ettei ollut kovin vaikeaa saada silti lämmön pitimiksi pientä alkoholiannosta. Salakapakat myivät alkoholia omalla nimellään, mutta myös julkiset kahvilat tai ravintolat saattoivat myydä tiskin alta, kun osasi sopivasti kysyä. Tiesin, että Anne ja Nestori olivat kieltolakia vastaan, ja Rue Mariasta saattoi saada parempaakin alkoholia, kuin tuohon aikaan yleisesti nautittua pirtua.

Noin viiden minuutin kuluttua olimme saapuneet kahvilan eteen Mariankadulle. Menimme nopeasti sisään, koska tuuli oli alkanut puhaltaa hiljaista talvipäivää sivuun ja tilalle oli tullut korvia kylmäävä lumimyräkkä.

RUE MARIA JA ANNE-LAURE

Olin ollut sattumalta oikeassa tuolloin aiemmin, kun olin maininnut, että kahvilan nimi viittaa johonkin ranskalaiseen. Tuolloin en tuntenut kahvilan pitäjää kovinkaan hyvin, vaikka tapasin käydä siellä pari kertaa viikossa kahvilla tai ryypyllä. Sen sijaan vasta kuukausien päästä tulisin tutustumaan häneen paremmin. Mutta koska nyt, vasta vuosien päästä, kerron tätä tarinaa ja kaikki tämä on jo ehtinyt tapahtua, niin kerron myös lyhyesti tämän ranskattaren matkan Helsinkiin ja Mariankadulle.

Anne-Laure, omaa sukuaan Perries, oli alun perin Yhdysvaltojen Missourissa syntynyt runoilija, joka oli muuttanut nuorena ja toiveikkaana Pariisin, paremman kehityksen toivossa. Pariisi oli tuolloin vuosisadan alkupuolella erittäin suosittu paikka kaikille taiteilijoille ja onnenonkijoille. Anne oli vasta 21-vuotias muuttaessaan Pariisin Montmarten kaupunginosaan. Hän oli lukenut koulussa ranskaa ja pärjäsi sillä varsin kohtuullisesti. Pariisissa asui myös niin paljon kansainvälisiä, etenkin Yhdysvalloista tai Englannista muuttaneita taiteilijoita, ettei hänen tarvinnut useinkaan turvautua ranskankieleen. Heti ensimmäisen vuoden aikana hän oli päässyt varsin mukavaan vauhtiin omalla urallaan, ja häntä pidettiin taiteilijapiireissä varsin kohtuullisena kirjoittajana. Hän kirjoitti paljon ja sai muutaman julkaisun painettuun lehteen. Hän myös tapasi sen ajan muita taiteilijoita, sekä runoilijoita, kirjailijoita että maalareita. Oli hän tavannut jopa itsensä Hemingwayn kerran Closeria Des Lilasissa, Hemingwayn kantakahvilassa, ja juonut valkoviiniä tämän kanssa.

Lupaavasta alusta huolimatta Anne oli pian törmännyt varsin tavalliseen ongelmaan, joka meitä kaikkia kuolevaisia kosketti, rahaan. Hän oli yrittänyt siirtyä täysipäiväiseksi runoilijaksi jo pitkään, mutta hänen runojaan vaivasi ilmeisesti jonkinlainen omaperäisyyden puute ja myös kirjoitusvauhti ehtyi arvosteluiden myötä. Kun julkaisut vähenivät, joutui Anne vastaavasti lisäämään tuntejaan kahvilassa, Boulevard St-Michelin varrella, jossa hän tähän asti oli työskennellyt vain parina iltana viikossa. Ja pian, ennen kuin hän huomasikaan, työskenteli hän viitenä päivänä viikossa, ja kirjoittaminen loppui käytännössä kokonaan. Toki hän edelleen kirjoitteli silloin tällöin, mutta lähinnä omaksi huvikseen; ei ollut epäilystäkään, ettei Anne olisi ollut lahjakas kirjoittaja ja runoilija, mutta tuo elämän taakka oli vain yksinkertaisesti nujertanut hänen haaveensa. ”Moni meistä on lahjakas ajattelija, omaa hienon mielikuvituksen ja voi jopa toimia mestarillisena tarinan kertojana omassa kantakapassakaan, mutta on aivan eri asia kirjoittaa tuo mielikuvitus ulos paperille, tuumin. Siinä tarvitaan kielirikkautta, taitoa vääntää ja taivuttaa sanoja oikealla tavalla, olla kuin seppä taivuttamassa kuumennettua rautaa, tehdä niistä omanlaisensa maailma. Tarvitaan ihmistuntemusta, ja taitoa mennä syvälle ihmisen sieluun ja kaivaa sieltä sanojen muodossa esiin sellaisia sana- ja lauseparsia, että lukija miettii vielä viikkojen päästä istuessaan oluttuopin äärellä tuota sanottua, kirjoitettua totuutta.”

Kului pari vuotta ja Anne työskenteli edelleen samassa kahvilassa, oli tosin saanut ylennyksen sommelieriksi. Oli heinäkuu ja pakahduttavan lämmin kesäpäivä. Kahvilan ikkunat olivat apposen auki. Anne oli mennyt tarkistamaan ulkopöytiä, oli kuitenkin jäänyt samalla ihailemaan kauniin kesäpäivän viimeisiä auringon säteitä, kun valo vähitellen muuttui puiden latvoissa ja värjäsi samalla kahvilan puoleisen kadun bulevardia pronssisen ruskealla sävyllä, ikään kuin olisi meneillään syksyn viimeiset päivät, mutta keskikesän lämmössä. Sitten kahvilan ovi avautui Annen selän takana, ja sisältä tullut mies käveli hänen luokseen. Mies oli suomalainen, nuori arkkitehtiopiskelija Nestori Ahven, ensimmäistä kertaa Pariisissa. Tuohon aikaan suomalaiset eivät paljon matkustelleet ja myös Nestori oli harvinainen näky Pariisissa. Nestori oli saanut yliopistolta apurahan matkaa varten, hän olisi kolme kuukautta paikallisen professuurin opetuksessa Pariisissa ja tutustuisi tänä aikana ranskalaiseen arkkitehtuuriin niin paljon kuin ehtisi ja sen jälkeen laatisi monisivuisen raportin opetuskäyttöön Helsinkiin. Nestori oli opiskellut ranskaa Suomessa, mutta silti hän aloitti keskustelun tuona heinäkuun paahteisena päivänä englanniksi. Näin keskustelu ainakin tarinan mukaan alkoi. Kumpikaan heistä ei muistanut, mitä tarkalleen ottaen Nestori oli kysynyt, mutta neuvoa hän oli kuitenkin pyytänyt kaupungissa kulkemiseen. Tuo hetki oli luonnollisesti jäänyt kummankin mieleen sellaisena seisauttavana hetkenä, jota kaikissa kirjoissa ja elokuvissa kuvaillaan, kun aika pysähtyy ja kaikki muu menettää merkityksensä pieneksi hetkeksi. Noiden ensimmäisten hetkien aikana oli kuitenkin myös selvinnyt, että sattumalta Annen työvuoro oli päättymässä ja jos Nestori jaksaisi odottaa kaksikymmentä minuuttia, Anne voisi lähteä opastamaan häntä. Ja näin myös tapahtui. Kuljettuaan kolme tuntia Pariisin iltalämmön saattelemana oli päivänselvää mitä tulisi tapahtumaan.

Asiat etenivät aluksi normaalisti, he tapailivat töiden ja koulun lomassa, aina kun ylimääräistä aikaa oli. Sitten Nestorin kolme kuukautta tuli täyteen, ja syksy oli laskeutunut Pariisiin. Nestori teki sen, mitä nuori rakastunut mies voi tehdä siinä vaiheessa, kun on asiastaan varma. Nestori jäi asumaan vielä talveksi Pariisiin, muutti yhteen Annen kanssa, ja suoritti ylimääräisiä kursseja Pariisin yliopistossa. Talven aikana rahat olivat kuitenkin käyneet vähiin ja Nestori oli päättänyt, että hänen pitää suorittaa koulu loppuun, jotta voisi turvata heidän tulevaisuutensa jollain tapaa. Alkukeväästä Nestori muuttikin takaisin Helsinkiin, suorittamaan viimeistä lukuvuottaan ennen arkkitehdiksi valmistumista. Anne jäi tässä vaiheessa Pariisiin.

Parin kuukauden ajan he olivat yhteydessä vain kirjeitse, kunnes kesällä 1920 Anne saapui tapaamaan Nestoria Helsinkiin, ja oli luonnollisesti ensimmäistä kertaa elämässään Helsingissä – ja Suomessa. Ensimmäisen viikon ajan hän kierteli Helsingissä niin paljon kuin ehti ja tutustui kaupunkiin. Pariisissa oli kaikki, mitä taiteilijasielu voisi ikinä kaivata, mutta Helsingin rosoisuus, sen jonkinlainen alkukantaisuus, luonto ja eksoottinen elämänmalli kiehtoivat Annea kovasti. Tuon käynnin aikana Anne oli myös sattumalta huomannut, että Helsinki oli pääkaupunkina vielä kehittymässä kovaa vauhtia ja siellä voisi olla enemmän mahdollisuuksia kuin Pariisissa. Hän huomasi erityisesti että kahvila- ja ravintolakulttuuri oli vielä melko vaatimatonta ja rohkealle ranskalaistyyliselle kahvilalle voisi olla käyttöä. Anne palasi vielä tältä matkaltaan kotiin Pariisiin, mutta vain muutaman kuukauden päästä oli Nestori etsinyt Helsingin alueelta sopivan kiinteistön, jolle voisi mahdollisesti perustaa uuden kahvilan. Kaikki tapahtui lopulta nopeasti, Nestori oli saanut töitä menestyvästä Gesenbergin arkkitehtitoimistosta ja pystyisi näin takaamaan tarvittavan lainan kahvilaa varten, samoin hän pystyisi myös auttamaan kiinteistön suunnittelussa ja uudelleenrakentamisessa, arkkitehti kun oli. Niinpä joulukuussa 1920 Anne ja Nestori laittoivat nimensä alle kahteen tärkeään paperiin. Ensinnäkin alkuviikosta laitettiin laina- ja kiinteistöpaperit kuntoon, joka takasi heille yhteisen, mutta haastavan tulevaisuuden ja samalla viikolla myöhemmin Nestori ja Anne-Laure vihittiin Helsingin Kallion kirkossa Herra ja Rouva Ahveneksi. Muutama päivä häiden jälkeen he vuokrasivat pienen kaksion vanhan kerrostalon ullakkokerroksesta Hakaniemestä, ja alkoivat rakentaa yhteistä, suomalaista elämäänsä tässä ympäristössä. Kahvila valmistui muutamassa kuukaudessa ja oli kokonaisuudessaan käytössä kesäkuun alusta lähtien. Elämä jatkui muutenkin normaalisti, Anne tuli pian raskaaksi ja synnytti heidän ensimmäisen lapsensa, Margaret Maria Ahvenen, ja Nestori työskenteli ahkerasti osallistuen moneen rakennusprojektiin, aluksi harjoittelijana ja myöhemmin menestyvänä pääarkkitehtina. Kahvila toi kaivattua lisäväriä 1920-luvun Helsinkiin, koska ensimmäinen maailmasota oli takana ja ihmiset halusivat suuremmassa määrin kaikenlaista kulttuuria ja iloisuutta elämäänsä. Tähän tilanteeseen kahvila sopi erinomaisesti ja Annen Pariisista saadut vaikutteet olivat omiaan rakentamaan kahvilasta oikein viihtyisän, lämpimän ja mieluisan paikan kaikille Pariisin nälkäisille.

KESKUSTELU KAHVILASSA

Olimme ravistelleet hatun ja päällystakin päälle sataneet lumet eteisessä ja siirtyneet istumaan kahvilan kadunpuoleiseen nurkkaukseen. Minulla ei ollut mitään varsinaista vakiopaikkaa, mutta pidin tuosta pöydästä, koska takka oli vain muutaman metrin päässä ja lämmitti mukavasti sivulta, luoden samalla tunnelmaa kahvilaan. Istuimme muutaman sekunnin hiljaa, kunnes tajusin, ettemme olleet esitelleet itseämme. Nuorempana ymmärsin tämän onneksi ensin, ja pääsin esittäytymään hyvien tapojen mukaisesti.

– anteeksi hyvä herra, en muistanut lainkaan esitellä itseäni. Olen Mikael Laurinpoika, sukua Jönsten. Samalla ojensin käteni kohti harmaapartaista uutta tuttavaani.

– Aarni Mäkinen, erittäin hauska tavata nuori mies, Aarni lausui ja hymyile niin syvän hymyn, etten ollut nähnyt sellaista moneen vuoteen, viimeksi lapsena, kun naapurin isäntä oli tullut jouluna kyläilemään muutaman punssipaukun jälkeen.

– oikein mukavaa nuori mies, että pyysitte minut mukaan. Tuppaa olemaan nykyisin tylsää ja olisin nytkin todennäköisesti suunnistanut suoraan kotiin, ellette olisi pyytänyt minua mukaanne. Siellä minua olisi odottanut vain vanha nuhruinen, joskin erittäin mukava, sohvan retkale ja Katti kissamme.

– saanko tiedustella missä päin mahdatte asua herra? Ja anteeksi suora puheeni, en halua olla tahditon, mutta sanoitte kissamme. Onko teillä siis myös vaimo odottamassa kotona? kysyin varovaisesti.

Aarni mietti hetken aikaa, korjasi ensin paidankaulusta, joka törrötti villapaidan alta partaa vasten ilmeisen häiritsevästi, otti piipun pois suustaan ja vastasi sitten jokseenkin tunteikkaasti, mutta suoraan: – vaimoni kuoli neljä vuotta sitten, keuhkokuumeeseen. Minulle jäi vain asunto ja rakas kissamme. Aluksi näytti, että lepo ja hoito tehoaisivat, mutta lopulta tulehdus aivoissa vei voimat mennessään.

– olen todella pahoillani, eh, en tiennyt, anteeksi. Yritin pahoitella tilannetta, eikä sen suhteen ollut vaikeuksia, koska minusta tuntui surkealta, aivan kuin olisin puhunut omasta sukulaisestani.

– älkää turhaan poika, siitä on neljä vuotta. Ja sitä ennen meillä oli yhteiset kolmekymmentä vuotta. Tiedättekö kuinka onnellinen olen noista vuosista? Sellaista eivät kaikki pääse kokemaan, sitä ei voi kukaan mies rahalla ostaa.

en ymmärtänyt vielä täysin Aarnin reaktiota, kaikki tulisi selviämään, mutta nyt olin vielä osittain harmaalla alueella, ihmeissäni. Ihailin kuitenkin Aarnin tyyneyttä ja rentoutta. Jäin tuijottamaan häntä ikkunan kautta, ja huomasin, että ulkona lumipyry oli kiihtynyt ja satoi yhä sankemmin; Lumi tanssi raivoisasti lyhtyjen ympärillä, ja ikkunan edusta värjäytyi valkoiseksi sumuksi, joka oli niin tiheää, ettei edes vastakkaista kadunpuolta voinut nähdä. Helsinki tosiaan tarjosi tuona iltana sitä rakasta itseään; lohduttomasti puhaltavan tuulen mereltä, joka kitisi vanhojen porttien saranoissa kuin itkuvirsi ja nostatti vilunväreitä kaikista ponnistuksista huolimatta. Ihmiset kadulla käpertyivät niin pieniksi, kädet sullottuina taskuihin, kaulukset korkealla ja pää takin sisällä, kuin se mahdollista oli, jotta lämpöä olisi karannut mahdollisimman vähän ja toisaalta, jotta tuuli ei päässyt käymään mistään ruumiin kohdasta sisään. Nautin suunnattomasti, että olin sisällä lämpöisessä. Käänsin pääni ja palasin ajatuksissani tähän hetkeen. Katsoin kuitenkin edelleen Aarnia jotenkin haltioituneena; vanha mies, piipun kanssa. Se teki itsessään minuun jo vaikutuksen. Jostain syystä olin aina pitänyt piipun polttamista arvokkaana, jotenkin tyylikkäänä tavalliseen tupakkaan verrattuna. Piippu ei kuitenkaan sopisi samalla tavalla kenelle tahansa. Tuo mies oli kuin tehty sitä varten; hänen ruskea villapaitansa oli samaa sävyä piipun kanssa, harmahtavat hiukset, jotka liittyivät pulisonkien kautta tuohon lähes valkoiseen korvaan asti ylettyvään partaan, kuuluivat rooliin, hänen kuluneet ja vihertävät joustokankaasta valmistetut samettihousunsa istuivat kaikki, kaikki aivan kuin tukien tätä tarinaa, tätä hetkeä, joka oli tarkoitettu vain siihen, että hän istuisi tuossa nurkassa, polttaisi tuota piippua ja odottaisi että tapaisi jonkun nuoren miehen, jonka kanssa voisi jakaa tämän päivän. .. Samassa tarjoilija tuli pöytämme luokse.

– hyvät herrat, mitä saisi tänään olla?

– minulle lasi totia, plöröllä, vastasin painottaen ensimmäistä lausetta kuuluvasti ja hiljentäen sitten plörön kohdalla, koska tuohon aikaan piti olla varovainen. Ei voinut olla varma, ettei kahvilassa ollut virkavaltaa paikalla ja juuri tuolla sanalla plörö annettiin tarjoilijan ymmärtää, että mies kaipasi vahviketta juoman sekaan.

Aarni sen sijaan kumartui hieman kohti tarjoilijaa, otti vielä viimeisen pehmeän henkosen piipustaan ja puhaltaen savuja ulospäin sanoi varsin kuuluvasti:

– laitetaan hehkuviinit pitimiksi, ellei ole jotain parempaakin tarjolla?

Tarjoilija seisoi hetken aikaan paikallaan, näytti selvästi miettivän. Korjasi sitten asentoaan hieman kumaraan, nojasi Aarniin päin ja sanoi: - tuon herralle Cahorsin viiniä, laitetaanko täysi lasi? Aarni kuittaisi nopeasti ja tämän jälkeen tarjoilija vain nyökkäsi minulle tilauksen onnistumisen merkiksi, ja poistui paikalta.

– kuinkas nuori mies itse voi näin joulun kynnyksellä? Aarni kysyi ja otti itselleen mukavan asennon tuosta pehmeästä nojatulista, jonka kangas näytti vaihtavan väriä takasta säteilevän valon mukana. – näytitte olevan hieman surullinen kävellessänne, niin seurasin myös teitä, seurasin tosiaan vanhan miehen silmillä. Olen nähnyt teidät aiemminkin tällä kadulla. Nähkääs, käyn usein syömässä tuossa Pekan puodissa, jos tiedätte paikan? Syön ja sen jälkeen lähden ulos kävelylle polttamaan piippuani. Ja tuossa sillankupeessa ja torin laidalla olen teidät nähnyt. Olen huomannut että olette mietteliäs nuori mies, jokin painaa teitä. Mikä on tuo taakka, jota kannatte suotta mukananne?

Tilanne oli muuttunut eriskummalliseksi. Olin kuvitellut itseni aina jotenkin näkymättömäksi. Kävelin aina omissa ajatuksissani, laahustin ympäri kaupunkia, tarkkailin kaikkia eläväisiä, seurasin heidän elämäänsä oikein viekkaasti. Mutta että joku oli seurannut minua! En hätääntynyt, mutta sydämeni löi kovempaa ja aiemmat huomioni tästä tilanteesta haihtuivat ilmaan. Uteliaisuus vaivasi mieltäni.

– seurannut minua? Hmm niin, tapaan kyllä kävellä usein tästä kaupunkiin. Kuljeksin usein siellä täällä, koska sillä tavalla minulla on aikaa ajatella.. ajatella ja joskus olla ajattelematta.

– olla ajattelematta? Aarni toisti ja kiinnostui selvästi ajatuksesta lisää.

– niin, minua on vaivannut jokin asia hetken aikaa. En oikein tiedä mitä se on, se on aavistuksenomainen tunne, en osaa kertoa sitä järkevästi. Se on syvällä sisimmässäni, etsin sille merkitystä. Luulen, että olen vain tylsistynyt elämään, enkä löydä sille merkitystä. En oikein tiedä mitä ajatella tästä kaikesta; urasta, ihmisistä, ystävistä, koulusta, juopottelusta ja elämästä ylipäätänsä. Jatkoin vielä tarinointia muutaman minuutin ajan, yritin lähinnä kuvailla tuota houreista tuntemusta, joka puristi rintaani ja ahdisteli olemustani välittämättä siitä mitä itse yritin ajatella. Kerroin unettomista öistä, joita vietin tuijottaen pientä kattoikkunaani, kuvitellen elämäni erilaiseksi. Kerroin myös epäonnistuneista ihmissuhteista, jotka eivät kuitenkaan olleet syynä tähän epätoivoon, jatkoin tarinaani kertomalla kuinka normaalista työläisperheestä olin, kuinka isäni ja äitini rakastivat meitä lapsia pyyteettömästi, minua ja siskoani. Olin itse käynyt oppikoulun ja saanut viran Helsingin verovirastosta. Työstä maksettiin kohtuullinen korvaus ja elämäni oli pintapuolisesti ihan mallillaan. Jatkoin kertomista niin kauan, kunnes tarjoilija toi juomamme ja olimme päässeet varsin mukavaan olotilaan pehmeissä nojatuoleissamme - takan äärellä, talvisen Helsingin keskellä, vailla minkäänlaista tietoa ajan kulusta.

– voi nuori mies, tiedän tarkalleen mikä teitä vaivaa. Aarni sanoi täysin yllättäen.

”Eihän hän voinut tietää, mitä, miten ihmeessä muka? Enhän osannut edes kuvailla mikä minua vaivasi.”

– luulenpa, että lähes jokainen mies on joskus samassa tilanteessa, myönsipä sitä tai ei, Aarni sanoi tiputtaen samalla purut ulos piipusta, ja asettaen sen pöydän reunalle puusta kaiverrettua tuhkakuppia vasten. – Osa kutsuu sitä kolmenkympin, osa viidenkympin ja osa vain yleisesti kriisiksi. Minun mielestäni siitä ei ole ikinä kyse. – Meillä miehillä on vain sellainen turhamainen piirre, joka väärässä tilanteessa jättää miehen omaan varjoonsa, voi sulkea sinne ajatuksen pitkäksikin aikaa. – se käy huomaamatta, se ei kysele eikä vitkuttele, vaan käy toimeen kuin kirppu koirassa. – Se on tuo omahyväinen kunnia ja omanarvon tunne. Lähes kaikki vaikeudet suhteissamme ovat seurausta ja oiretta syvemmistä vaikeuksista suhteessa itseemme! – Tässä maailmassa ihmisten ei pitäisi niin tarmokkaasti kertoa toisille kuinka ja miten heidän tulisi elää. Nuori mies, tuo sinun ongelmasi johtuu siitä, että koska sinulla ei ole korkeampaa päämäärää elämässä, et voi tuntea syvää kunnioitusta itseäsi kohtaan – mikä on tietysti suuri turhuus, väärin opetettu ajatusmalli ja voi viedä nuoren miehen turmioon, Aarni tuumi ääneen ja tarttui tämän jälkeen viinilasiin, katsoi sitä takkaa vasten, otti pitkän kulauksen, niin että vähintään viidesosa lasista meni kerralla alas, soljuen pehmeästi kurkusta alas. – Kas näin, joku voisi sanoa minua vanhaksi hölmöksi, mutta ei, minulla ei ole naamiota. En siedä kaksinaamaisuutta ja panettelua, minä nautin elämästä kaikkineen. Aarnin puhe oli vilkasta ja sävyisän intomielistä ja pidin siitä. Oli aikaa, kun olin viimeksi saanut keskustella asioista näin ja uppouduin tarinaan täysin. Otin juomat lasinpohjalta, viittasin tarjoilijan paikalle, tilasin meille seuraavat juomat, vaikka edelliset olivat vielä osittain kesken ja antauduin lopullisesti tuon hetken vietäväksi.

– mutta en ole turhamainen, enkä liioin kunnianhimoinen, totesin nopeasti. Ilmeisesti nuo ensimmäiset lämmikkeet olivat alkaneet vaikuttaa, koska reagoin Aarnin kertomaan näin nopeasti. Normaalisti punnitsen ja harkitsen lauseitani pitkään, mietin mitä sanon ja kenelle sanon, mutta nyt estot olivat häviämässä. Perin kummallista, tuumailin, enhän edes tuntenut miestä kovin hyvin.

– mutta juuri se, nuori mies, juuri se on omiaan kasvattamaan miehen ongelmia. Se ettei tunnista ongelmaansa. Olen varma siitä, että kaikki nuo asiat, joista mainitsitte, työ, koulu jne. ovat sinällään tärkeitä, mutta vain toissijaisesti. Jokaisen miehen tulee ennen pitkää tehdä tilinteko itsensä kanssa.

– mutta millä tavalla, en täysin ymmärrä, mitä tarkoitatte.

– tiesitkö rakas ystäväni, kunnia ja saavutukset on ihmisen itsensä keksimiä. Sinulle on kerrottu jo lapsesta saakka tarinoita sankareista ja urheilijoista, jotka ovat tehneet hirmutuloksia. Se on kyllä saavutus ja mahdollisuus, mutta se ei ole itseisarvo tässä elämässä. Itseisarvo, hyvä nuori mies, on tehdä itselleen palvelus ja nauttia omasta elämästään kaikilla niillä keinoilla, joita tämä maailma eteensä asettaa. – oikea kunnia syntyy miehellä siitä, että tekee valintoja ja elää niiden mukaan. Olen tavannut elämäni aikana suuria miehiä, urheilijoita ja vaikuttajia. Nämä urheilijat ja vaikuttajat ovat pohtineet samaa kuin sinä, he ovat olleet onnettomia, vaikka ihmiset luulevat toisin, ovat olleet kateellisia heille. Hekin ovat joutuneet tekemään tiliä itsensä kanssa. Ei tämän elämän tarkoituksen löytäminen ole heille välttämättä helpompaa vain sen vuoksi, että he ovat parempia juoksemaan, tai ovat maailmankuuluja kirjailijoita. Miehellä voi olla pohjimmiltaan vain kaksi tarkoitusta ja kaksi keinoa osoittaa olevansa nimensä arvoinen. Ne kaksi ovat yksinkertaisuudessaan seuraavat: kuinka olla hyvä mies ja kuinka olla hyvä isä. Ja siinä kaikki. Nuo kaksi asiaa tietysti käsittävät paljon sisällään, mutta luulen, että tiedät mistä puhun. No, voit miettiä asiaa hieman, käyn itse vessassa, Aarni sanoi ja nousi tuoliltaan, lähti kävelemään kahvilaa takaosaa kohden ja pian poistui näköpiiristäni.

Onpa tavan kummallinen päivä, mietin. Enpä olisi uskonut, että tässä näin käy. Tässä sitä käydään keskustelua elämästä tuntemattoman ihmisen kanssa ja ratkotaan arvoituksia. Aarnin poistuttua näköpiiristäni, vaivuin lempeän miellyttävään tilaan ja aloin tarkastella kahvilan väkeä. Huone olikin täyttynyt nopeasti, ja muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, se näytti koostuvan tavallisesta rahvaasta. Yksi seurue herätti kuitenkin mielenkiintoni. Samalla puolella kahvilaa, muutaman rivin päässä näytti olevan jonkin sortin taiteilijaseurue, varmaan matkalla teatteriin tai ravintolaan. Seurueessa oli kaksi naista ja kolme miestä. Miehet olivat laivastonsinisissä puvuissa ja näyttivät viskilasiensa kanssa tärkeiltä ihmisiltä – heistä näkyi samantapaista ylpeyttä ja itseluottamusta, joita näkee esimerkiksi lentokoneen tai laivan kapteeneilla kävelemässä univormu päällään ihmisten ilmoilla. He seisoivat tuoliensa ympärillä, tahdittivat kaikkea sanomaansa kädellä, jos se ei ollut taskussa, ja pitivät toisessa kädessä joko lasia tai tupakkaa. Kengät olivat kiiltävää mustaa nahkaa ja näyttivät viimeistellyiltä. Ryhtiä pidettiin teennäisen suorana. Miesten välissä naiset istuivat tuoleissaan, tyylikkäinä, meikattuina ja itsevarmoina. Toisella naisista oli vihreät hansikkaat kädessään ja hän poltti miesten kanssa tupakkaa lähes ketjussa. Heidän ympärillään leijaili utuinen savupilvi, joka peitti samalla osan näkyvyydestä. Tarkkailin heitä kuitenkin herkeämättä ja huomasin kuinka naisten kokonaan selästä auki olevat iltapuvut saavuttivat jokseenkin kunnioitettavan tunnelman kaikkien kahvilassa istuvien miesten keskuudessa. Puvut oli viimeistelty suurilla helmoilla ja tiukalla vyötäröllä, ja ne näyttivät naisten päällä tukahduttavan kauniilta. Mieleeni juolahti ajatuksia tämän eriskummallisen porukan suhteen; olivatko he kuuluisia vai oliko kenties luoja vain suonut heille vain kauniin ulkomuodon. Pelkästään ulkomuodolla vai mennä pitkälle, niin se on ollut, sellainen ihminen on, mietin hetken aikaa. Joillekin annetaan luonnostaan upeat piirteet, toiset saavat älyn, kolmannet taidon soittaa musiikkia ja joku onnekas, kenties saa ne kaikki.. olosuhteet, olosuhteet voivat silti muokata ihmistä, se tiedetään. Mutta…

– Mikael nyt mennään, tartu lakkiisi ja seuraa minua, Aarni sanoi yllättäen seisoen vierelläni. Hän oli tullut takaisin vessasta, enkä ollut huomannut lainkaan hänen tuloaan. En edes tiennyt kauan siitä oli aikaa, kun hän oli lähtenyt vessassa käymään.

– mutta mitä..

– niin, ota lakkisi ja muut tavarat mukaan, jos olet niitä levittänyt. Meidän matka jatkuu nyt.

– matka? Mutta minne, mitä ihmettä sinä..

– Mikael, sinun pitää vain sanoa kyllä. Enempää sinun ei tarvitse tässä vaiheessa tietää, olet vain avoin, ja sanot kyllä, Aarni sanoi ja katsoi minua päättäväisesti.

Ihmisiä toden totta on siunattu monella lahjalla, mutta tällä miehellä oli ystävällisimmät kasvonpiirteet mitä maan päällä olen tavannut; niin luottamusta herättävät ja lempeät, että niillä olisi ollut helppo houkutella mies mukaan myös vääränlaisiin asioihin. Vaistoni ei kuitenkaan varoitellut mistään vaarasta, eikä mielessäni käynyt mitään, mikä voisi johtaa onnettomuuteen.

– selvä on, sain muutaman sekunnin päästä sanottua. – mennään sitten, en kyllä tiedä minne, mutta mennään.

Lähdin seuraamaan Aarnia juomalasi kädessä ja hattu toisessa. Takki odotti tässä vaiheessa vielä naulakossa. Kävelimme ikkunansuuntaisesti pöytien ja naulakon ohitse, kiersimme keskellä kahvilaa sijaitsevan pylvään ja lähestyimme tuota edelleen ilmassa leijuvaa savuverhoa. Äänet voimistuivat jokaisella askeleella, aloimme lähestyä tuota hälinää. Noin viiden askeleen päässä kuulin tuon samaisen vihreähansikkaisen naisen, jota olin vain tovi sitten tarkkaillut tuolistani, huutavan:

– Aarni, Aarni, vihdoin, kuinka ihanaa nähdä! Nainen hyppäsi samalla tuolistaan ylös ja kiiruhti Aarnia vastaan, tarttui Aarnia nopeasti kummastakin kädestä ja sen jälkeen halasi häntä tunteikkaasti.

– Eliisa, kuinka upeata nähdä, kuinka voit? – kauan siitä on aikaa, ainakin kolme kuukautta?

– pikemminkin puoli vuotta! Missä olet ollut, olemme kaivanneet sinua? Nainen lausui ja kääntyi muita seurueessa istuvia kohden ja huudahti ilosta: - katsokaa kuka tuli, Aarni on taas täällä.

Seurueesta kaikki tähänastiset havaintoni haihtuivat samalla ilmaan. Kukaan ei näyttänyt enää koppavalta, jos niin oli edes ollut ja aito ilo näytti tavoittavat jokaisen jäsenen. Ensimmäisenä kääntyivät kaksi lähimpänä seissyttä miestä ja havahtuivat tilanteeseen.

– Aarni! Miehet huudahtivat samanaikaisesti ja tarttuivat molemmin puolin Aarnia olkapäästä. – missä olet ollut, meillä on ollut tylsää. – tule tänne, täällä on Virpi ja Mikkokin. Samalla miehet saattoivat Aarnin keskelle seuruetta, jossa kävi jo kuhina, ja jossa nyt kaksi muuta jäsentä seisoivat odottaen. Toinen naisista kuitenkin yhtäkkiä punastui niin kuin vain osasi ja kyynel vierähti hänen silmästään. Aarnin ilme kasvoilla kävi myös jollain tapaa tunteikkaaksi.

– voi rakas vaari, oletko ollut taas Lapissa? Kyynelsilmäinen tyttö kysyi ja samassa hypähti maassa makaavan sateenvarjon yli ja suoraan Aarnin syliin. Tyttö ei pystynyt pitämään tunteitaan peiteltynä, vaan kyyneleet valuivat poskea pitkin. – et saa kadota niin pitkäksi aikaa, tarvitsen sinua, tiedäthän sen?

– lapsi rakas, tiedän, enkä koskaan sinua jättäisi, mutta tiedäthän että jotkut matkat on tarkoitettu tehtäväksi yksin. Lapin mökki oli minulle ja Ainolle erikoinen paikka. Ilman tuota mökkiä sinuakaan ei olisi olemassa, Aarni sanoi ja vinkkasi silmää Eliisalle.

– vaari! Tyttö alkoi tässä vaiheessa nauraa ensimmäistä kertaa ääneen ja oli ottanut askeleen taaksepäin, niin että näin hänen kasvonsa ensimmäistä kertaa selkeästi. Toden totta, Aarnin ja tytön kasvot muistuttivat etäisesti toisiaan ja oli helppo tunnistaa heidän olevan sukua toisilleen.

– ai mutta! Että olen törppö, Aarni lausui ja samassa käännähti ympäri. – tässä rakkaat ystäväni on uusin ystäväni, Mikael Jönsten. Tapasin Mikaelin tuossa alkuillasta ja meillä on ollut oikein rattoisa ilta. Luulen, että Mikael on enemmän kuin tervetullut meidän mukaamme, eikö totta?

Muut kääntyivät tässä vaiheessa ympäri ja voisin väittää, että aivan samaan aikaan, ainakin siltä se kuulosti tuossa vaiheessa hämmentyneissä korvissani, he tervehtivät minua ääneen lähes harmonisesti:

– Terve Mikael!

Ahaa, tyttö on siis Aarnin lapsenlapsi ja muut ilmeisesti hänen tovereitaan. Tämäpä on outo käänne, jos nyt vielä näin voi sanoa. Onhan tämä muutenkin ollut kummallinen ilta..

– Terve ja hyvää iltaa, olen tosiaan Mikael, hauska tavata, tapasin ääneen ja otin askeleen kohti hyväntuulista porukkaa.

– Mikael, saanko esitellä sinulle, tässä minusta vasemmalla, on ensin lapsenlapseni Virpi, hänen vieressään on Mikko, sitten Eliisa, Pekka ja Matti. – He ovat arvatenkin hyviä ystäviäni, jotka kohtalo on tuonut myös sinun luoksesi tänä iltana.

Katsoin ensin Aarnia, astuin sitten pari askelta lähemmäksi ja aloin muodollisuuden vuoksi vielä erikseen kätellä jokaista läpi, ensin naiset ja sitten miehet. Tunnelma oli varsin korkealla ja vaikka olin vielä aavistuksen hämmentynyt tilanteesta, olin alkanut mukautua siihen parhaani mukaan. Normaalisti vastaavanlaisessa tilanteessa ilmaantuva puristava jännitys, joka pystyi lähes salpaamaan hengityksen, oli nyt tipotiessään, olin hyvällä tuulella. Mutta äkkiä kaikki muuttuivat levottomiksi ja alkoivat hämmentyneinä pyöriä ympäriinsä, musiikki lakkasi soimasta radiossa.. tapahtui jotain kummallista. Anne oli sammuttanut kahvilan radion ja löi tiskillä olevaa kelloa, kuin merkiksi.

– äkkiä, juo lasi tyhjäksi ja ota takki mukaan, Virpi sanoi lähimpänä minua. – nyt pitää mennä, kello tarkoittaa, että virkavalta on tulossa! – jätä lasi pöydälle ja lähdetään ulos, muista takki ystäväiseni, älä jätä tänne mitään.

Tyhjensin lasin käskystä niin nopeasi kuin kykenin, ja lähdin kävelemään kohti naulakkoa, nappasin takin mukaani ja vedin sen nopeasti päälleni. Samalla hetkellä oviaukosta sisään käveli kaksi miestä. ”pirtupoliisi” oli tullut paikalle, tuumin, ei se voinut muuta olla. Päällystakit oli napitettu kahdesta rivistä ja vyö kiristi mahan kohdalta, korostaen hieman pulleaa vatsanympärystä. Viikset törröttivät lumenhuurteesta valkoisena ja poskipäät punoittivat pakkasesta. Eivät nämä herrat ainakaan ole nälässä eläneet, tuumailin.. Ensimmäinen miehistä, viiksekäs vanha herra pälyili hetken ympärilleen, otti sitten oudon, polttavan ilmeen kasvoilleen ja hymähti:

– päivää herra, mihinkäs sitä noin kiireellä mennään? – onko herra nauttinut tänään kenties miestä vahvempaa?

– ei suinkaan, arvoisa virkaveli, lämmittelemään tulimme, kun ulkona on myrsky yltynyt.

– vai vielä virkaveli, mies sanoi kummeksuen kommenttiani. – hengittäkää tännepäin herra, antaa tulla vain, mies jatkoi ja kumartui minua kohti. Hän loi sellaisen katseen, kuin olisi halunnut polttaa totuuden irti ajatuksistani. Nyt vaadittiin kylmäpäisyyttä, mietin, ei saada jäädä kiinni, muuten niin lupaava päivä.. mitä vielä voikaan sattua..

– kuulitteko herra, nyt hengittäkää tännepäin! Mies korotti ääntään ja katsoi samalla Aarnia.

– kuulkaas, mitä te nyt nuorta miestä piinaatte, rikolliset juoksevat kadulla ja härnäätte kunniallista virkamiestä näin! Aarni sanoi tuomitsevan oloisesti. – Varsinaisia riemuntuojia!

– hyvä herra, tämä ei kuulu teille, vai oletteko kenties samaa porukkaa? Viiksekkään poliisin takana seisova, hieman nuorempi, ja venäläiskasvoinen mies sanoi kuivakiskoisesti.

– samaapa hyvinkin, mutta olemme tulleet tänne vain lämmittelemään, olemme matkalla syömään, Aarni vastasi rauhallisesti.

Huomasin samaan aikaan, että muu ryhmä oli poistunut huoneesta. En tiennyt miten, koska minusta he eivät ohi menneet. Noh, pääasia että he olivat pois tästä tilanteesta. Nyt kun vain ei tulisi mitään ongelmia; minä en voi, nyt en voi jäädä kuulusteltavaksi, on juuri alkanut viikon lomakin. Mietin hetken aikaa, että asiaa on varmasti turha viivytellä, koska se herättäisi epäilykset. Olin juonut alkoholia, mutta sekoitettuna, en sentään votkaa tai viskiä suoraan lasista, ehkä hengitykseni ei eroa tavallisesta, pohdiskelin rauhoittaen samalla mieltäni.

– Nyt puhaltakaa tai pidätämme teidät niskuroinnista, vanhempi poliisimies totesi ärtyneen näköisenä ja hänen silmänsä säkenöivät päättäväisyydestä.

– tämä selvä, ei minulla mitään sitä vastaan ole, hyvä veli, sanoin ja nojasin miestä kohti. Puhalsin tämän jälkeen tyynen rauhallisesti, yhden, syvän henkäyksen kohti miehen kasvoja. Yhtäkkiä miehen ilme kuitenkin kirkastui, aivan kuin hän olisi muistanut jonkun kauan sitten kadonneen ajatuksen tai keksinyt jonkun tärkeän seikan.

– niin, niin sen on oltava, mies mutisi itsekseen, astellen tässä vaiheessa edestakaisin noin metrin pituisessa eteisessä. – no hyvä herra, menkääs siitä, onhan tässä toki tärkeämpääkin tekemistä, mies virkkoi ja jatkoi kuumeisesti pähkäilyä, avain kuin ei olisi lainkaan tiennyt mitä tehdä ajatuksen kanssa. Nuorempi herra seisoi hänen vieressään hämmentyneenä, sanomatta sanaakaan, katsomalla vuorotellen minua ja virkakollegaansa. Samassa käännyin taaksepäin katsoakseni Aarnia. Hänen kasvoillaan häivähti jotain hilpeätä ja voitonriemuista, otsan rypyt tasoittuivat ja kasvot levenivät kevyenlaiseen hymyyn. Hän nyökähti eteenpäin merkiksi, että nyt olisi aika poistua, jonka jälkeen käännyin, avasin ulko-oven ja astuin ulos keskelle lumimyrskyä.

ELÄMÄNMAKUISTA BLUESIA

Välittömästi saapuessani jalkakäytävälle lumimyrsky tarttui takinkauluksesta sisään ja veti ruumiin värisevään tilaan; lämpötila oli tuulen vuoksi laskenut useita asteita. Helsingissä tuuli voi yhdessä miedommankin pakkasen kanssa olla paljon hyytävämpi kuin kirkas pakkaspäivä keskitalvella. Tämä oli kerta kaikkiaan julmettu ilma. Vedin kaulukset ylös korviani myöten ja pidin toisella kädellä kiinni lentoon lähtevästä hatustani. Vilkaisin samalla taakseni ja huomasin Aarnin tarkkailevan vastakkaista kadunpuolta, kuin yrittäen löytää sieltä jotain. Yritin huutaa hänelle, mutta ääni ei kantanut tällaisella ilmalla kovin pitkälle ja lähdin kävelemään häntä kohti. Juuri kun olin tarttumassa häntä käsivarresta, kuulin heikosti soivan torven edessämme. Käännyin ympäri ja pyryn seasta, enintään parin metrin päästä, pystyin hahmottamaan uudenkarhean A Fordin. Auto oli sinertävä, tarkemmin helmeilevän sininen ja näytti kerrassaan loistokkaalta.

– Ah, kuinka kaunis ja toivottu näky! Aarni huudahti. Hän oli myös selvästi odottanut autoa kaikesta päätellen. – mennään, tule Mikael, meitä odotetaan.

Samassa auton takaovi aukesi ja Virpi huitoi kädellään meitä sisään. Lähdimme juoksemaan kohti ovea ja hyppäsimme vauhdilla sisään. Rojahdin penkille naisia vastapäätä ja samassa vilunväreet pyyhkäisivät rajusti ruumiini ylitse; sormeni olivat tuossa ajassa ehtineet kylmettyä pahasti ja työnsin käteni välittömästi jalkojen väliin lämmittääkseni niitä. En tiedä mitä seuraavien minuuttien aikana tapahtui, tokenin oikeastaan vasta parin kilometrin päässä; olimme kaartaneet ensin Kallioon päin, tehneet täysikäännöksen, ajaneet sitten kohti keskustaa ja ohittaneet rautatieaseman. Sillä välin autossa oli kyllä keskusteltu kahvilassa sattuneesta tilanteesta, iloittu ja melskattu hyvästä onnesta, mutta olin niin mietteissäni, etten pystynyt keskittymään tuohon lainkaan. Olisin varmaan ollut tässä ikävässä houretilassa pitkään, ellei Matti olisi keskeyttänyt minua.

– oletko Mikael koskaan kuunnellut bluesia? Oletko käynyt keikalla? Matti kysyi ja loi samalla kysyvän katseen minuun ja jäi odottamaan vastausta. Kului muutama sekunti täydellisessä hiljaisuudessa, ennen kuin ymmärsin kysymyksen. Jäin pohtimaan vastausta.

– mennäänkö Torppaan vai Mäelle? Mikko kysyi kuskin paikalta.

– Torppaan! Siellä on tänään blues angels soittamassa! Virpi huusi innokkaana. – siellä voidaan kuunnella Saint Louis Bluesia, lähes yhtä komeasti, kuin aikoinaan Friscossa, muistatteko, aah kauniita muistoja.. Virpi muisti kuitenkin kesken oman innokkuutensa Matin esittämän kysymyksen ja käänsi katseensa minuun. – niin Mikael, pidätkö musiikista?

Jostain tuntemattomasti syystä hämmennyin tuosta kysymyksestä ja tunsin hetken aikaa jonkinasteista levottomuutta rinnassani; hengitys vaikeutui ja voimakas tunne pisteli ympäri ruumistani. Tunsin sen yhä voimakkaammin kasvoissani ja erityisesti poskipäissä; kasvoni punoittivat, kuin ankara kuume polttaisi niitä. Olin tuosta kaikesta tapahtuneesta jossain määrin vielä sekaisin ja katsoin vain hajamielisesti Aarnia.

– olemme ehkä selityksen velkaa. Tai minä olen, Aarni sanoi ja kaivoi piipun taskustaan esiin. – katsos, ei se aivan niin ollut, ettei minulla tänään mitään ohjelmaa ollut. Pahoittelen tässä vaiheessa, mutta käytin hieman valkoista valhetta, se oli jossain määrin pakollista, oikean tunnelman luomiseksi, Aarni sanoi, aiheuttaen yhä lisää hämmennystä mielessäni. – muu kertomani oli kyllä totta, mutta piru vieköön, ohjelmaa on kyllä tälle illalle keksitty, Aarni lisäsi, samalla asettaen puruja piippuun. – piti vain varmistaa, olisitko tarpeeksi avoin, voisiko olla mahdollisuutta yllättää teidät, nuori mies. En tässä vaiheessa pystynyt enää ajattelemaan mitään, päässäni pyöri ja hetken aikaa kuvittelin, että tässähän käy vielä hullusti, minuthan vielä ryöstetään, kenties jopa tapetaan tai vähintään joudun ikävyyksiin! Sain kuitenkin ajatukseni kasaan ja katsoin autossa istuvia ihmisiä, tilanne tosiaan näytti kaikelta muulta, kuin uhkaavalta; Virpi hyräili jotain kappaletta tupakka toisessa kädessään, Eliisa hänen takanaan joi lasista viiniä ja tahditti Virpiä aina, kun tupakan polton tai juomisen välillä ehti, ja miehet laadukkaine pukuineen, iloisena kuin venäläisessä sirkuksessa. Mihin tilanteeseen olenkaan joutunut, tämähän on kuin unta! Parin sekunnin ajan jopa ehdin ajatella, näinkö vain unta, kunnes Aarni jatkoi kertomistaan.

– Mikael, me olemme sellainen porukka, joka ei niin sanotusti piittaa kaikista normeista, Aarni sanoi. – emme me mitään rikollisia ole, kaikki työssäkäyviä. Olemme onnekkaita siinä mielessä, että olemme hyväosaisia luokkaan katsomatta. Kaikki on itse ansaittua, ei perittyä, eikä kepulikonsteilla hankittua. Ja mitäpä me ketään opettamaan tai kenellekään kertomaan, niin, moraali se on meilläkin, mutta se voi olla joissain asioissa hieman erilainen. Emme myöskään opeta ketään, kaikki tehköön omat johtopäätöksensä, Aarni jatkoi ja sytytti piipun palamaan. Hän poltti henkäyksen verran ja virkkoi jälleen: - minun olisi kaiketi pitänyt tallettaa omat rahani jonnekin turvaan, olla käyttämättä niitä, kunnes kuolla kupsahtaisin. Ja sen jälkeen kun kaikki olisi ohi, mitäpä tekisin kaikilla niillä rahoillani enää haudassa? Tietääkseni siellä ei markalla paikkaansa voi ostaa, Aarni hymähti ja nautti jälleen henkoset piipusta.

– niin, me käytämme ne elämiseen, viisaasti, mutta käytämme kuitenkin. Kuka sanoo, miten ne tulisi käyttää, raha ei miestä onnelliseksi tee Mikael, mutta se mitä sillä voi tehdä, saattaa joskus tuoda aavistuksen parempia mahdollisuuksia. – olen matkustellut paljon, olen kuunnellut kaunista musiikkia, ja olen nauttinut hyvästä ruuasta ja juomasta. Olen rakentanut mökin, jossa tapasin käydä vaimoni kanssa muutaman kerran vuodessa lepäämässä. Samoin olen koettanut antaa lapsenlapselleni elämyksiä, kuitenkaan hemmottelematta häntä. – hänen on tarvinnut aina tehdä jotain järkevää vastapainoksi. – vastapaino, se Mikael on tärkeää. Ei voi aivan hunningollakaan olla, pitää myös tehdä jotain järkevää elämässä. Katsos, kyllä meilläkin on tehtävämme täällä; Matti esimerkiksi on räätäli, ja hyvä räätäli onkin! Katsopa tätäkin pukua, tämä on Matin tekemä, Aarni kertoi tarttuen Pekkaa hihasta kiinni ja vetäen sitä kestävyyden ja laadun merkiksi. Pekka taas on muusikko, samoin kuin Virpi. Pekka soittaa trumpettia, joka on aika harvinainen taito Suomessa ja Virpi laulaa, laulaa kuin laulurastas keväthangella. Eliisa on kirjailija, julkaissut vasta yhden romaanin, mutta toinen on tekeillä ja minä itse olen entinen yritysjohtaja. Omistin rakennusalan yrityksen useamman vuoden ajan, kunnes myin sen viisi vuotta ennen vaimoni kuolemaa. Ja toden totta on kerrottava, että nuo viimeiset viisi vuotta olivat elämäni parasta aikaa, Aarni kertoi ja samassa kyynel valahti silmästä, hymystä huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi. Olihan nuo onnellisia muistoja, ymmärsin kyllä tilanteen. Onpa mies, tuumailin hetken aikaa, onpa itse asiassa porukka, koko konkkaronkka! Oikea sekasotku; miten he kaikki tulevatkaan näin hyvin toimeen aikana, jolloin maata repii yhteiskuntaluokat ja köyhyys, kaikki vain epäilevät ja syitäpä onkin epäillä, ei tarvitse kauas katsoa, jatkoin syventymistä ajatuksiini. Kaiken kaikkiaan olin hyvin erikoisessa mielentilassa. Samassa automme kaartoi voimakkaasti kahden kerrostalon välistä ja saavuimme suurelle sisäpihalle, jossakin päin Helsinkiä. Olimme ajaneet muutaman kilometrin matkan ja olin aikoja sitten tipahtanut kärryiltä, minne päin suuntasimme. Katsoin huuruisesta ikkunasta ulos ja sisäpihan aivan perimmäisessä nurkassa, kahden pienen kaiteen ja kukkapuskan välistä näin pienen oven, jonka vierellä seisoi mies tupakka kädessään. Miehen takaa heijastui auton ajovaloja vasten pieni kyltti, jossa luki Torppa.

Hetken päästä astelimme tuon kyltin vieressä olevasta ovesta sisään. Päättelin, että Aarni ja loppujoukkio olivat varmasti tunnettuja täällä, eikä meiltä sen vuoksi kyselty enempiä, emmekä joutuneet tekemään mitään selkoa tuolle miehelle, joka ulkona nojasi nahkatakki päällään kaiteen reunaan ja poltteli kaikessa rauhassa tupakkaa. Ensimmäisenä ovesta sisään tullessa saavuimme jokseenkin tavallisen oloiseen kerrostalorapun käytävään, joka oli kohtalaisen kirkas ja leveä, vaikka valoa sinne ei paljon päässytkään. Käytävän seinät olivat niin siivottomat ja rasvaiset, että niihin piti varoa nojaamasta. Reunoille oli myös kerätty kaikenlaista rojua, esinettä ja rättiä pitkän aikaa, ja vaikutti siltä, ettei kukaan niitä myöskään ollut sieltä vähään aikaan poistamassa. Rojun seasta, käytävän oikealta puolelta, näytti lähtevän varsin kelvolliset portaikot yläkertaan, raudasta ja mahongista tehdyt ja vankan näköiset. Hetken aikaa kuvittelin, että lähtisimme kipuamaan noita rappusia ylöspäin, kunnes näin Matin kävelevän päinvastaiseen suuntaan ja huomasin ovesta katsottuna käytävän vasemmalla reunalla, ylösvievän portaikon alapuolella ruosteisen kierreportaikon, joka johdatti alaspäin. Seurasin muita ja lähdin kävelemään kohti portaikkoa. Täällä piti varoa askeleitaan, koska portaikko oli heikossa kunnossa ja siitä puuttui ajoittain jopa kokonaisia askelia. Portaikko oli varsin pitkä ja kävely niissä tympäisi minua; jokaisella askeleella kuulin kuitenkin voimistuvaa hälyä, selvästi ihmisten ääniä ja mekkalointia. Kun vihdoin pääsimme portaikot loppuun asti, minut valtasi hyvin erikoinen näky; arvioituna noin kahdeksankymmenen neliön suuruinen salakapakka oli puolillaan ihmisiä. Suurin osa ei kiinnittänyt mitään huomiota meihin, johon oli tyytyväinen. Salissa kävi iloinen kuhina ja ihmiset olivat levittäytyneet tasaisesti ympäriinsä. Ensivaikutuksen jälkeen huomioni kiinnittyi salin tuoksuun; vaikka sisällä poltettiin paljon tupakkaa, niin jotain muutakin tukahduttavaa tuossa ilmassa oli tupakan savun lisäksi; semmoinen kostean pistävä ilma leijaili hengitykseen ja tarttui sen jälkeen vaatteisiin, eikä poistunut niistä moneen päivään. Tuo sali saattoi olla homeessa, kuka ties, tai ainakin niin likainen, että olisi kaivannut parin päivän tuuletuksen. Muutaman minuutin kuluttua hajuun oli kuitenkin tottunut, eikä se enää vaivannut. Kävelimme peremmälle huoneeseen; salin etuosaan, heti naulakoiden jälkeen vasemmalle puolelle, oli rakennettu puulajitelmasta baaritiski, täysin oikean näköinen ja sen takana hääri vanhempi mies kaatamassa juomaa janoisille asiakkaille. Tiski oli nelisen metriä pitkä ja sen edessä seisoi kolme kappaletta puisia baarijakkaroita metallijalkoineen. Salin reunoille oli asetettu neliön muotoisia liinoitettuja pöytiä, noin parin metrin välein, joista jokaisen ympärille oli asetettu neljä puista, pehmusteella täytettyä tuolia. Huoneessa oli kaikennäköistä ja oloista väkeä, osa oli pukeutunut tyylikkäästi kalliisiin pukuihin, siellä täällä näkyi naisten hienoja iltapukuja ja miehillä frakkeja, mutta suurin osa oli varsin tavallista väkeä, ja pukeutunut arkipukuun; miehet suorilla housuilla, kauluspaidalla, henkseleillä ja lätsällä ja naiset vastaavasti yksivärisellä iltapuvulla varustettuina. Baaritiskiä vastapäätä oli rakennettu jonkinlainen puinen esiintymislava laudoista jotka oli maalattu mustiksi ja lautojen päälle oli asetettu tuoleja yhteensä viisi kappaletta, joissa soittajat voisivat mitä ilmeisimmin istua. Kokonaisuudessaan lava oli noin kolmisen metriä leveä ja neljä metriä pitkä. Asetuimme soittolavan viereen, salin oikeaan peränurkkaukseen.

Jokaisen pöydän viereen, puiseen pystytolppaan, oli lyöty naulalla kiinni pari kappaletta koristeltuja rautaisia naulakoita, jotta pöydän jäsenet saisivat jätettyä ulkovaatteensa lähelle pöytää. Mitään yhteistä vaatesäilytystä ei ollut, ja tuskin näillä salakapakoilla olisi tuohon aikaan sellaiseen ollutkaan varaa. Aloimme riisua vaatteitamme naulakon ympärillä, ravistelimme kertynyt lunta pois vaatteista ja hatuista ja ennen kuin kaikki olivat päässeet kunnolla edes istumaan, Aarni oli jo tilannut meille kaksi litraa lämmitettävää ulkomaista viiniä. Olin kuullut ulkomailla juotavista lämmitettävistä viineistä, mutta en ollut koskaan aiemmin sellaista vielä nähnyt tai maistanut. Ymmärsin, että tässä kuppilassa oli selvästi suhteita, koska monessa muussa juotiin lähinnä kotipolttoista viinaa tai salakuljetettua pirtua. Viinit saapuivat pian lämmitettyinä posliinissa karahveissa. Tarjoilija laittoi jokaisen seurueemme jäsenen eteen oman lasin ja kaatoi varovasti kaikille lasit täyteen, hän oli mukavan oloinen mies; hieman iäkkäämpi, mustaan liiviin ja valkoiseen kauluspaitaan pukeutunut kyömynenäinen herrasmies, joka puhui suomea murtaen. Luulisin, että mies oli pohjoisesta, lapin perukoilta; sitä en kuitenkaan saanut koskaan tietää. Juomia tuli pöytäämme tuon tuosta, ja koskaan en tiennyt kuka ne oli tilannut tai missä vaiheessa. Sen tiesin, että itse en päässyt niitä koskaan maksamaan. Vaikka en olisi samanlaisia rahoja voinutkaan laittaa, niin periaatteiden vuoksi olin kuitenkin halukas kierroksen ostamaan, koska nuo periaatteet, ne ovat tärkeitä. Yritin kyllä kaksikin kertaa hiipiä tiskille vaivihkaa tilaamaan, ja aivan kuin sattumalta Aarni tai Pekka sattui kävelemään tiskin luo, juuri kun olin pääsemässä asettamaan tilaukseni. Tämän jälkeen herrat ohjasivat minut takaisin pöytään, kuin sovittuna asiana ja jatkoivat sen jälkeen tilauksen suorittamista itse. Ehdimme juoda kahdet tai kolmet lasilliset, en muista tarkalleen, kun tiskin takana häärinyt mies oli yhtäkkiä siirtynyt seisomaan parin metrin päähän selkäni taakse, tuolle mustalle lavalle. Hän seisoi lavalla mikrofoni kädessä asentaen sitä samalla sopivalle korkeudelle, huomattavasti itseään alemmas. Parin minuutin kuluttua, ympäri salia istuva yleisö, joka oli tuntien aikana siirtynyt yhä enemmän istuskelemaan ja rupattelemaan pienemmissä seurueissa, yltyi suosionosoituksiin. En kuullut tarkalleen mitä tuo mies lavalla lausui, mutta sen jälkeen Virpi nousi tuoliltaan, sammutti savukkeen keskelle pöytää, otti Matin lasista konjakin pohjat, nosti hamettaan pari senttiä, sen jälkeen pyörähti kahden tuolin välistä kuin ballerina ja asteli tyylikkäästi, ennen kaikkea tyylikkäästi lavalle, ja odotti muutaman sekunnin ajan, kunnes salissa tuli täysi hiljaisuus. Tuon hiljaisuuden aikana sydämeni oli pakahtua, en ollut koskaan ollut tällaisessa tilanteessa, olin lyhyesti sanottuna hurmiossa.

Hyvä lukija, tarinamme lähestyy nyt loppuun ja on syytä kertoa, että tuon illan aikana koin ja näin vielä mitä suurimpia elämyksiä. Virpi osasi todella laulaa, hän lauloi kauniimmin kuin olin ikinä osannut kuvitella. Musiikki jatkui pitkälle yöhön ja sen aikana ainakin kaksi muuta henkilöä kävi lavalla esiintymässä Virpin lisäksi. Esiintyjien lisäksi meidän pöydässämme kävi jos jonkinlaista kulkijaa. Oli Helsingin tärkeitä virkamiehiä vapaalla, oli tavallisia työläisiä, kävipä pöydässä jopa suuria taiteilijoita ja erikoisimpina vieraina eläintenkesyttäjä ja taikurikin. Sirkus toimi pääasiassa kesäaikaan ja talvisin he lähinnä suunnittelivat ja harjoittelivat tulevan kauden esitystään. Nyt herrat olivat vapaalla harjoituksista ja sen verran vahvasti humalassa, että saimme esimakua ja paljastuksia tulevasta kaudesta. Me vuorostamme, alkoholin vaikutuksen alaisena niin ikään, lupasimme, että olisimme paikalla kauden ensimmäisessä esityksessä, kun sen aika koittaisi. Lukijalle tiedoksi, että pidimme myös sanamme; Eliisaa lukuun ottamatta, joka oli uuden romaanin julkaisumatkallaan Oulussa, koko meidän tämän iltainen seurueemme todellakin istui teltassa ensimmäisen esityksen ajan. Mutta palatakseni jälleen tuohon iltaan; tutustuin tuon illan aikana seurueeseemme varsin seikkaperäisesti ja samoin kerroin omasta elämästäni paljon ja osoitin kaikin tavoin kiitollisuuteni uusia ystäviäni kohtaan. Illan lähestyessä loppuaan olin sitten päättänyt lähteä yksin kävelemään kotiin, jolloin Aarni yritti saada minua perääntymään ja pyysi, että saisi vähintään tarjota minulle kyydin kotiin. Olin kuitenkin päättänyt tuulettaa hieman päätäni ja minulla olisi aikaa sulatella illan tapahtumia samalla, kun astelisin ensilumen peittämiä katuja pitkin kotiin. Ja niin lopulta tein. Hyvästelin koko ryhmän, vetäisin päällystakin niskaani, kävelin kierreportaat ylöspäin tuskaillen edelleen sen huonoa kuntoa, ja pääsin sisäpihalle. Yö oli tosiaan rauhoittanut myös sateen ja tuulen; ilma oli kaunis ja tien varsia peitti lähes astumaton lumikerros, joka valaisi katuja yön pimeydestä huolimatta. Lähdin astelemaan kohti Kalliota ja kotia; kävelin, hyppelin, tuumailin, naureskelin itsekseni, tuhahtelin ja pyörittelin päätäni, olin kerta kaikkiaan tunteikkaassa tilassa.

Silloin sen ymmärsin, parasta elämässä tulisi aina olemaan muistot. Samalla voiton tunne hiipi rintaani, ja jostain syystä, ennen kuin olin saanut edes tuota lopullista ajatustani kasattua päässäni, tiesin, että olin oivaltanut jotain perustavanlaatuista ihmisen olemuksesta ja ihmismielestä. Olin ehkä vihdoin pääsemässäni sinuiksi kaiken tämän elämän ristiriitaisuuden kanssa ja voittamassa ajatustani kaiken turhuudesta. Hymy nousi korvilleni, kun astelin jälleen torin halki matkalla kotiin. Niinpä niin, ilman muistoja ei ole mitään, ilman valintoja ei ole muistoja ja ilman tekoja ei ole valintoja.. Ne kultaakin arvokkaammat muistot.

Kärpänen

2012-01-31T22:48:00.000+02:00

Riikka käänsi äkäisesti kylkeä. Lakana kiertyi hiestyneenä myttynä ikävästi lonkan
alle. Mies kuorsasi. Taas. Riikkaa ärsytti. Hän nipisti Jarin nenää etusormen ja
peukalon välissä, kunnes tämä haukkoi henkeä. Kuorsaus taukosi hetkeksi, mutta mies
ei edes herännyt. Jari vaihtoi vain asentoa ja hetken kuluttua kornotus jatkui
entistä äänekkäämpänä. Kuin katupora. Riikka katsoi miehen avautuvia sieraimia ja
kohoavaa rintakehää inhoten. Lopettaisi jo! Riikan ärtymys oli kasvanut hitaasti
raivoksi. Eihän tässä metelissä kykenisi kukaan nukkumaan. Yö oli jo pitkälti
aamuyön puolella; Riikka totesi pyörineensä hereillä vähintään pari tuntia.
Riikka tiesi kokemuksesta, että vaikka saisikin Jarin hereille kuorsaus jatkuisi
tämän saadessa uudestaan unen päästä kiinni. Yhdessä nukkuminen onnistui vain, jos
hän ennätti nukahtaa ensin. Riikka alistui kohtaloonsa ja päätti siirtyä
vierashuoneeseen nukkumaan. Jari nostaisi siitä aamulla metakan, miehen mielestä
pariskunnan tuli nukkua yhdessä.

- Hemmetti, laihduttaisi sitten tai jotain.

Riikka avasi tuuletusikkunan raikastaakseen vierashuoneen ummehtunutta ilmaa.
Ikkunan kapeasta raosta virtasi mukavan viileää syyskuun ilmaa. Riikka poisti
päiväpeiton ja vaihtoi oman tyynynsä sängyssä lojuneen tilalle. Hän sammutti valot
ja kömpi pehmeän peiton alle. Riikka löysi nopeasti hyvän asennon ja rentoutui.
”En saa nukahtaa ja unohtaa ikkuna auki”, hän mietti tokkuraisena.

Tovin kuluttua Riikan ajatukset alkoivat harhailla ja hän vaipui kevyeen horrokseen.
Riikka havahtui hätkähtäen kovaan pörinään. Aluksi nainen ajatteli naapurin pojan
saapuneen pihalle mopollaan, kunnes tajusi – ampiainen! Edeltävä päivä oli ollut
aurinkoinen, ilmeisesti se oli herättänyt pörriäisen syyshorroksesta. Kiukkuinen
surina täytti huoneen ötökän törmäillessä sekopäisenä esineisiin. Riikka sytytti
kattovalon. Kelmeä valo paljasti, ettei kyseessä ollutkaan ampiainen vaan valtavan
kokoinen kärpänen. Kärpänen oli suhteettoman suuri, lähestulkoon kimalaisen
kokoinen. Lampun valo veti sitä puoleensa ja kärpänen tömähteli yhä uudestaan ja
uudestaan kattoplafondin kupua päin. Lämpö ja valo saivat sen sujahtamaan kuvun
sisäpuolelle. Kärpänen pörräsi kuuman hehkulampun ympärillä – valo veti sitä
puoleensa, mutta lampun polttava kuumuus pakotti sitä ottamaan etäisyyttä. Pian se
polttaisi siipensä. Riikka seurasi tätä hullunkurista varjotanssia aikansa, mutta
hän halusi päästä kärpäsestä eroon ja nukkumaan. Riikka sammutti valon hetkeksi,
jotta kärpänen lentäisi pois valaisimen sisältä. Hetken kuluttua kovaääninen surina
kuului huoneen toiselta laidalta, kärpänen siellä lenteli seiniä päin. Riikka
sytytti valot. Kärpäsestä oli jäänyt kellertävä läikkä aivan katonrajan tuntumaan.

-Tyhmä elukka!

Riikka tunsi kiukun nousevan syvältä rinnastaan, tuo saastainen otus oli saatava
ulos ja pian. Hän yritti huitoa sitä rullaksi käärityllä aikakausilehdellä kohti
tuuletusikkunaa, mutta kärpänen oli kuin järkensä menettänyt. Se törmäili seiniin,
kattoon, lamppuun ja esineisiin lentäen kaaottisesti sinne tänne. Riikka seisoi
aivan paikoillaan, jotta kärpänenkin rauhoittuisi ja pysähtyisi. Se kuitenkin jatkoi
yhä sekopäistä törmäilyään. Kärpäsen vauhti huimasi päätä ja sitä oli vaikea seurata
katseella. Miten noin pienestä olennosta voikin lähteä niin kova meteli!
Riikka päätti sammuttaa kattovalon ja asettaa yölampun aivan tuuletusikkunan eteen.
Jospa valon avulla saisi kärpäsen houkuteltua ulos. Kärpänen lähestyi valoa ja
nainen oli valmiina huitaisemaan sitä kohti pimeyttä huokuvaa aukkoa. Nyt se oli jo
tuuletusikkunan suuaukolla. Riikka paiskasi ikkunan kiinni, mutta – perkele! Kaihdin
jäi väliin ja sisäilman lämpö sai kärpäsen valitsemaan huoneen kylmän ulkoilman
sijasta. Pienen pienestä raosta se tunkeutui takaisin huoneeseen.

Riikka tunsi raivon kasvavan sisällään. Rintaa puristi, oli kuin valtava pallo olisi
paisunut hitaasti hänen sisällään. Riikka halusi tappaa tuon hullun kärpäsen. Hän
yritti osua siihen aikakausilehdellä, mutta hän oli liian hidas. Kärpänen säntäili
hurjaa vauhtia päin seiniä, kattoa, piirongin peiliä, lamppua, lattiaa. Riikka tunsi
aitoa murhanhimoa, hänen ihonsa oli kananlihalla adrenaliinin syöksähtäessä
verisuoniin. Hän sananmukaisesti tunsi verensä kuohuvan. Riikaan suu oli
vääntäytynyt hurjaan irvistykseen ja kehoa pisteli. Kontrastit olivat voimistuneet
ja hän erotti kaiken jotenkin kirkkaampana. Kärpäsen jalat olivat rumien karvojen
peitossa. Sen pullean ruumiin törmätessä esineisiin jalat tekivät koomisen
heiluriliikkeen. Voi kuinka hän vihasi tuota kurjaa otusta.

”Kuole!” hän sihahti yhteen puristettujen hampainensa lomasta syljen pärskyessä
suupielistä.

Lehti viuhahti kohti kärpästä, tällä kertaa ohi. Hän keskittyi täysin kärpäseen.
Naisen näkökenttä oli rajoittunut kapeaksi putkeksi vain hyönteisen liikkeiden
seuraamiseen, muu ympäristö haihtui varjona taka-alalle. Huti! Kärpänen sinkoili
hurjasti pörräten sinne tänne. Yhden kerran Riikka tunsi osuvansa siihen, lehdestä
kuului kova kopsahdus. Tämä vain lisäsi kärpäsen kierroksia. Olipa harvinaisen
kovapäinen olio.

Nyt se sujahti verhon taakse. Riikka ryhtyi mätkimään verhoa summamutikassa. Mitä
siitä, jos verhot joutuisivat huomenna pesuun. Tärkeintä oli saada kärpänen
kukistettua. Riikka lopetti mätkimisen ja jäi kuuntelemaan. Ei mitään. Olikohan hän
onnistunut? Riikka raotti varovaisesti verhoa ja samassa kärpänen lensi suoraan
hänen otsaansa. Törmäys sattui ja Riikka ihmetteli miten kärpänen selvisi siitä
pökertymättä. Se vain jatkoi törmäilevää pakoaan. Ihme, ettei sille käynyt
kummemmin. Riikka jatkoi jahtiaan hampaat irvessä. Kärpäsen oli kuoltava! Hän halusi
liiskata, lytätä, rusentaa ja tappaa sen!

Taistelua kesti ainakin kymmenen minuuttia, kunnes Riikka tunsi rauhoittuvansa.
Hengästyneenä hän katsahti piirongin peiliin. Tukka sojotti hikisenä sinne tänne,
silmät kiiluivat ja punaiset läikät hohtivat poskilla ja kaulalla. Suu oli rumassa
irvistyksessä. Toisella puolella leukaa oli sylkipisaroita. Hän säpsähti ulkonäköään
ja tuntemuksiaan, tältäkö murhamiehistä tuntui? Tuoltako he näyttivät?

Loppuvaiheessa hän ei ollut enää välittänyt, vaikka huonekalut olisivat hajonneet –
kärpäsen oli kuoltava. Hän oli kyennyt tekemään äkkinäisiä kurotuksia ja hyppyjä,
joista normaalioloissa olisi seurannut lihasrevähtymä. Kaikki normaali kankeus oli
kaikonnut hänen lihaksistaan ja nivelet tuntuivat hyvin voidelluilta. Riikka seisoi
paikoillaan kärpäsen jatkaessa säntäilyään. Riikka kuuli naapurihuoneesta Jarin
tasaisen kuorsauksen. Käsittämätöntä ettei mies ollut herännyt tömähdyksiin,
manauksiin ja kopautuksiin. Riikan valtasi kylmä olo, entä jos hänen raivonsa Jarin
kuorsausta kohtaan yltäisi joskus samoihin mittasuhteisiin. Oli pelottavaa ajatella,
mitä siitä voisi seurata.

Riikan raivo oli vaihtunut määrätietoisuudeksi. Hän päätti näyttää kärpäselle, kyllä
hän sen täältä pois saisi. Riikka avasi vierashuoneen oven hengittäen hitaasti
joogaharjoituksista opitulla tekniikalla. Nainen sytytti aulaan valon ja palasi
sammuttamaan vierashuoneen valon. Hetken kuluttua pörinä paljasti kärpäsen
seuranneen valoa aulaan. Nainen sytytti valon eteiseen ja sammutti valon aulasta.
Kärpänen seurasi valoa edelleen. Seuraavaksi nainen johdatti sen
kodinhoitohuoneeseen. Kärpäsen kopistellessa vasten kodinhoitohuoneen valaisinta,
Riikka livahti ulos sulkien oven tiukasti perässään. Voitettu!
Hän palasi hyvin tuulettuneeseen vierashuoneeseen ja nukahti levollisin mielin.

Tyttö

2012-01-31T22:32:00.004+02:00

Tyttö katsoi ujosti junanvaunun selkänojan takaa minun suuntaani, nuori tyttö, vaaleat käherretyt hiukset vienosti korvien edessä, sateenvarjo kyynärvarren taipeessa. Rauhalliset siniharmaat silmät tutkailivat ympäröivää maailmaa uteliaasti, tyttö oli kaunis, miellyttävän oloinen ja hänen kiihkoton katseensa riisui aseet ennen kuin kukaan ehtisi edes pohtia mitään harkitsematonta.

Syyskesän ruska velloi kahisevana, lehtevänä olomuotona steriilin kulmikasta junanvaunua, insinööriyhteiskunnan korutonta kulkuvälinettä, vasten. Oli kuin satumetsän halki olisi liukunut yksitoikkoisesti humiseva, kiiltäväpeltinen kynäkotelo. Oli se aika päivästä, jolloin lounaasta oli kulunut muutama tunti ja päivälliseen oli aikaa. Väsynyt olo, kyllästyttävä yhdentekevyys, ihmiskehon tasapainotila, joka ei vaatinut paljoa mutta ei myöskään antanut paljoa.

Tyttö veti suutaan vinoon. Hän muistutti äitiään – sitä, jota en ollut koskaan nähnyt ja ehken koskaan tulisi näkemäänkään, mietin välinpitämättömästi. Jotakin kummasteleva ilme kasvoillaan… Tai ehkä ilme tarkoitti jotain muuta, jotain erityistä, salattua, jotain, jonka merkitys vain tytölle itselleen oli kirkas – tai sitten ei…
Siniset farkut, hyvät muodot, naisellisesti kaareutuvat lanteet, liikkeissä kissamaista tyyliä. Tyyliä – sitä tytössä oli roppakaupalla. Hän voisi hyvinkin olla mannekiini tai valokuvamalli. Kasvot olivat oudolla tavalla pitkämäiset – se teki tytöstä hämmentyneen näköisen – se – ja tapa vetää ajoittain suupieliään vinoon.
Todella loistopakkaus, ajattelin shovinistisesti, vaikken tuntenutkaan syyllisyyttä – saahan sitä ihailla – ja jos tyttö on hyvän näköinen, ei se tee hänestä automaattisesti kanaa – ainakaan minun mielestäni!

Tyttö poistui junasta Huopalahdessa. Hänellä oli mahdollisesti pitkähkö kävelymatka – ehkä ei. Hän poikkeaisi kaupassa tai menisi suoraan kotiin. Kotona odottelisi nuori eteenpäin pyrkivä nuori mies – lääkäri, ekonomi, varatuomari – ehkä niin. Ehkä tyttö oli menossa katsomaan sairasta tätiään, joka ei ollut saanut kodinhoitajaa, ehkä hän peräti oli mukana ystäväpalvelutoiminnassa ja tekisi jonkun yksinäisen
vanhuksen onnelliseksi sympaattisen juttuseuransa, reippaan nuorekkaan elämänhaluisen olemuksensa avulla. Kaikki oli mahdollista, ajattelin. Kaikki, myös ne vähemmän mairittelevat vaihtoehdot, jotka halusin tietoisesti unohtaa, jättää huomioonottamatta.

Haagan kivitalot ja värikkään kirjava luonto jäivät vasemmalle, kun E-juna jatkoi kohti Helsingin keskustaa.

Mustapukuinen konnari kiersi vaunuissa. Hän koetti tasapainoilla näkymättömyyden ja maksupinnareita pelottelevan tärkeyden välimailla. Olivathan nämä valtion virkamiehet jotain aivan muuta kuin entisaikojen virkayskää potevat koppalakit, ne vanhojen kotimaisten elokuvien hoono soomi puhuvat venäläiset tai ruotsalaiset velikullat. Tämäkin konnari oli kuin jokin showmies, vitsin kertoja, karisalmelainen, joka putkahtaa vaununovesta: ”Hei kuulkaahan kaikki! Yksi hyvä juttu! Matkaliput-heh-heh!”, lupsakkuus, nokkelasanaisuus, joviaalisuus.

Vaunut tyhjenivät Pasilassa, oli kuin Helsinkiin meneminen olisi pelkkää saivartelua – kaikki kunnon ihmiset jäävät pois Pasilassa, koska sen etelämpänä on vain Tallinna… ja jokin Ateena.

Markku Kiviharju

Ihan kelvollinen isoveljen korvike

2012-01-31T21:52:00.003+02:00

Oli kesä, lämmintä ja kesäloma jossain vaiheessa menossa. Ei sitä nyt jakanut sen tarkempaan miettiä.
Seppo oli kävellyt päivän mittaan pitkin tietä - ehkä kaveria etsien, ehkä ei. Läheisessä kirjastossa oli tullut käytyä kirjoja selaten. Samassa kirjastossa, jossa oli se vähän tiukkapipoinen, ikääntyvä, kirjastonhoitaja. Se sama, jota oli tullut härnättyä tuulikaapissa nallipyssyllä ampuen ja sitten pakoon juosten. Ehkei siellä olisi tullut ammuttua, jollei se olisi vähän hermo.

No, niin tain näin. Päiväruokailu oli ollut justiinsa ja nyt seuraavaksi ei ollut oikeastaan muuta kuin illalla kotiin meno. Olihan siinä päiväkahvit jossain vaiheessa, mutta jos ne väliin jäisivät, ei se niin hirveä rike olisi.
Samassa ohi ajoi Leppäsen Ville vanhalla Valiantillaan.

Sillä samalla, jolla Ville kehui, kuinka hän sai tyttöjä kyytiin ja kuinka niitä ajelutti pitkin pitäjiä ja kuinka siinä oli vänkärin puolella se "mimmikippi". Seppoa nuo tarinat vähän arveluttivat, kun ne vaihtelivat ja niitä riitti riippuen siitä, millainen kuulijaporukka oli.

Sepolla ei isoveljeä ollut ja niinpä hän piti Villeä jokseenkin sellaisen korvikkeena - ja Ville myös sen tiesi. Tai niin ainakin Seppo aveli, kun Ville ei kaikkeen aina suoraan vastannut. Esimerkiksi ei silloin, kun Seppo kysyi. oliko Ville polttanut tupakkaa. Sanoi vain, että "Älä pakota vastaamaan."

Sitä, mitä Seppo teki naapurin Saaran kanssa Saaran liiterissä, Ville ei koskaan uskaltanut kysyä. Ei sen takia, että olisi pelännyt jonkin menevän rikki vastauksen kuultuaan, vaan san takia, ettei tieten tahtoen halunnut jotain särkeä. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun Saara tiedettiin laajalti tapoineen. ”Ei turhia pihtaa” kuten kerrottiin. Nimittäin kun kyllähän Ville tyttöjen suosiossa kaiken kaikkiaan oli. Olihan Ville pitkähkö ja itsevarma. Paksu tukka kammattuna taakse ja päällä farkkutakki, hihaton paita, tiukat farkut ja bootsit. Niinpä jotenkin pahalta tuntui ajatus, että Villekin oli Saaran kanssa ollut "silleen", ikäänkuin oikeaa tarvetta sille olisi ollut. Niiden kaikkien muiden tyttöjen lisäksi. Tai niin Seppo ainakin ajatteli.

No, kun Ville kysyi Seppoa mukaansa viemään "Vallua" eli Valiantia viimeiselle reissulleen, ei Seppo epäröinyt hetekeäkään. Tai tavallaan kyllä, mielessä käväisi huoli siitä, kuinka päästä pois, takaisin kotiin.
Toisaalta oli aika surullista, mistä oli kyse: Villen Vallu eli Plymouth Valiant oli jo tiensä päässä ja sen kohtalona oli romuuttamo. Siitä oli ollut puhetta jo pitkään.

Ville sanoi, että senkin takia Vallu joutaa romuuttamolle, kun hän menee seuraavaksi armeijaan ja ostaa armeija-ajaksi Toyotan. Tai Mazdan. Ja armeija-ajan jälkeen lähtee töihin Hesinkiin - tai jonnekin sinnepäon - ja ostaa Volvon. Ihan niinkuin moni muukin oli jo tehnyt.

Seppo ei koskaan ollut uskaltanut sanoa, että jos ja kun Ville Vallun myy, rapistuu siinä osa Villen persoonaa itseään. Ville ei enää koskaan sen jälkeen olisi se sama Ville kuin siihen saakka.

No, nyt Vallua oltiin sitten romuuttamolle ajamassa.

Perillä Ville teki romuuttamon omistajan kanssa "paperityöt selviksi" niinkuin sanoivat naurahdellen. Villellä oli mukana kangaskassi, jonka hän nosti takaa mukaansa ja joka kolisi. Ville vitsaili jotain maitopulloista ja kaikki nauroivat kuin paremmileekin tarinoille. Ja kaikki tiesivät, että olutta siellä oli.

Romuuttamon toimistossa oli kylmäkaappi, jossa olevat pullot hikoilivat nestepisaroita niin että niiden etiketit irtosivat ja luisiuivat ja jättivät jälkeensä liimamaisen vanan, jos ne käteensä otti.

Ville katsahti Seppoon ja jutteli sen jälkeen jotain romuuttamon työntekijän kanssa joka totesi että "kai siitä jotain myydä voi".

Ville avasi kylmäkaapin oven ja ojensi Sepolle pullon repäisten sen korkin samalla auki. Vasta nyt Seppo totesi, kuinka janoinen hän oli ollutkaan.

Romuuttamon portilla - joka koostui lerpallaan olevista aaltopellin levyistä - Ville ryystäisi liman kurkustaan ja nenästään yhdellä ryystäisyllä suuhunsa ja sylkäisi portin pieleen. Kai se oli hänen tapansa sanoa, että "se siitä sitten".

Tietä eteenpäin kävellessään Ville nosti aina peukalon pystyyn kun vain auto kuului lähestyvän takaa. Niin teki Seppokin - tosin auton lälhestyessä peukalo painui aina alas kämmenen suojaan.

Nolostutti ja ujostutti.

Bussipysäkillä Ville heitti kassin olaltaan ja otti sieltä olutpullon, jonka hän avasi taskusta löytyneellä veitsellä. Tuossa veitsessä oli kaksi terää eikä se muutenkaan ollut samanlainen kuin torilla tai marketeissa myydyt taittoveitset mitääntekemättömine moniterineen. Mukama terät lasien leikkaamiseen ja kaikkea.
Ei, tässä veitsessä oli pitkän ja kapean terän lisäksi toinen terä, jonka terä oli ikäänkuin tylsä sahan terä. Samoin sen kärki oli leveähkön v-kirjaimen muotoinen ja sen tyvessä oli kolo, jolla Ville nytkin suhautti olutpullon auki. Vaahto kuohusi yli, valuen pitkin pullon kaulaa ja Villen kättä.

”Perkele” Ville vaihtoi pullon toiseen käteen ja pyyhkäisi vaahdot kuiviksi farkkujensa lahkeeseen. Kunhan nyt ensin oli ravistanut enimmät maahan.

Ville taittoi veitsen kiinni painaen terän farkkujen lahjetta vasten.”Ole hyvä – menköön tuokin”

Ville sanoi ojentaen veitsen Sepolle. Seppo ei ollut uskoa korviaan ja ilon ja surun tunne sisimmässä lisääntyi. Tuntui, että jotain tuttua ja turvallista oli peruuttamattomasti murentunut.

Ensin Villen auto ja nyt vielä tuo hieno veitsi, joka oli ollut niin kauan niin mystinen ja hieno ja saavutamattomissa. Veitsi, joka oli niin kauan kiinnostanut ja josta Ville pilke silmäkumassaan erinäisiä tarinoita oli kertonut. Enemmän tai vähemmän keksittyjä – sen Seppokin tiesi – riippuen siitä, ketkä kaikki olivat kuuntelemassa. Kaiken kaikkiaan tuntui, että Ville luisui muutamassa hetkessä kauammasa Seposta kuin koskaan aiemmin – vaikka kävelikin ihan siinä vieressä.

Seppoa alkoi koko reissu arveluttaa entistä enemmän huolimatta siitä, että mitään kiirettä kotiin ei ollut. Kunhan nyt jossain vaiheessa iltaa sinne ennättäisi. Ja kyllähän hän ennättää –kai.

Epävarmuus kaiveli vatsanpohjaa mutta sen hän pyrki Villeltä tottakai kaikin tavoin peittämään.

”Mennääns tuonne” Ville sanoi poiketen Sepon kannalta aivaan väärään suuntaan, jos kaupunkiin taas mieli. ”Jos löydettäisiin sulle kyyti taas takaisin.” Tien varrella oli talo sielläja toinen täällä ja Ville poikkesi erään pihaan, jossa olevat tervehtivät Villeä iloisesti.

”Kaupunkiin menossa?” muita vanhempi mies kysyi. Miehellä oli parransänki ja auringon ruskettama iho ja hän haisi hieltä. Päällä oleva ruutupaita ja likaiset puuvillakankaisaet ruskeat housut – ”työhousut”, kuten äiti olisi sanonut – täydensivät tunnelmaa. ”Tules nyt, niin mennään. ”Seppo kapusi vanhaan Ford Transittiin, jonka apukuskin puoleisen aurinkolipan alle oli tungettu koko nippu sekalaisia papereita.

Seppo toivoi, ettei auriko paistaisi pahasti silmiin kun hän ei uskaltaisi kuitenkaan laskea lippaa alas sen pelossa, että paperit leviäisivät pitkin auton lattiaa. Eikä hän uskaltanut kysyä asiasta mieheltäkään. Ville ei näyttänyt huomaavan Seppoa enää ollenkaan vaan jutteli iloisesti kavereidensa kanssa. Naurunpyrskähdys sieltä ja täältä keskeytti satunnaisesti puheen sorinan.

Kaupungissa Seppo pyysi miestä jättämään hänet kauemmas kotoa kuin olisi ollut järkevää – mutta jotankin Seposta tuntui kiusalliselta, että oli joutunut miestä niin vaivaamaan. "Älä nyt vaan ole siellä sitten vaivaksi" tai "Mitä sinä sinne ylipäätään meet" olivat tuttuja saatesanoja, jos kotoa jonnekin läksi.

Ei mies vihainen tai äksy ollut ollut, mutta ei kyllä koko matkan aikana puhunutkaan mitään.
Ei, vaikka Seppo pariin otteeseen rohkaisi meilensä ja yritti aloitaa keskustelun milloin mistäkin.
Niinkuin sillonkin, kun Seppo jotain kysyäkseen kysyi, tuleekohan illalla televisiosta jalkapallopeli.
”Ymph” oli ainoa vastaus, jonka mies antoi.
-----
Tämä kaikki tulvahti Sepon mieleen, kun isä kantoi Sepon asuntoon muuttolaatikoita. ”Löydettiin äidin kanssa kellarista vielä tälläinen vanha laatikko ja mietittiin, vieläkö näitä tarvitset.” Seppo avasi laatikon, muistaen toki, mitä se piti sisällään. Linkkuveitsi oli valahtanut kapeana laatikon pohjalle.

Voi, kuinka se olikaan muuttunut siitä, millaisena sen muisti. ”Luukahva” paljastui nyt viimeistään mustaksi teipiksi, joka oli toiselta puolelta repeytynyt osin pois. Toisella puolella kahvaa oli metallikilpi, jossa luki ”fish knife” ja terässä ”Rost frei”. Kahvan perästä ripustuslenkki oli irronnut ”jo joskus” ja veistä perähelan osalta kiinni pitävä niitti oli osittain noussut ylös. Perähela oli lommoilla, ikäänkuin sitä olisi taottu vasaralla. Tai kenties veistä oli käytetty vasaran korvikkeena.

No, niin tai näin. Veitsi kuului kuitenkin edelleen Sepon rakkaimpiin esineisiin.

Villeä hän oli nähnyt kerran sen jälkeen, kun Ville Helsinkiin muutti. Ville oli ollut oma itsensä: jokseenkin isoveljellinen, suojeleva ja opastava sekä toisia ymmrätämään opettava.

Mahtava korvike -isoveli siis, vaikkei sitä kukaan koskaan ääneen sanonutkaan.

Häiriö odotushuoneessa

2012-01-31T21:36:00.001+02:00

Potilaat eivät tehneet niinkuin hoitajat sanoivat ja paranivat silti. Tärkeintä onihmisen käsitys itsestään. Hoitaja ja lääkäri ei ole asiantuntija, vaan potilas itse.

Sairaalaympäristö saa ihmisen tuntemaan itsensä tyhmäksi, etenkin jos henkilökunta asettuu korkeammalle. Hoitajalla ei ole omaa identiteettiä, hän on lääkärin palvelija ja jatke. Persoonallisuutta ei silti tarvitse jättää parkkipaikalle töihin tullessaan.Usein hoitaja ja potilas ovat suhteessa lääkäriin kuin lapsi ja vanhempi; lääkäri on kaikkivoipa ja kaikkitietävä auktoriteetti.

Uuden terveyskeskushankkeen idea on, että potilaat hoitavat itse itsensä uuden tekniikan avulla. Mitä tyhjempi parkkipaikka ja autiompi odotushuone, sitä paremmin terveyskeskus toimii. Menemme tarkistamaan tilanteen. Heti aulassa näkyy ihmisiä, kokeilu on epäonnistunut. Omahoitohuoneeseen kyllä pääsee biotunnisteen avulla mittaamaan verenpaineitaan ja puntariin ja tekemään tutkimuksia, joita ei kotona voi laajakaistan välityksellä tehdä. Tiedot voi itse syöttää sähköiseen potilaskansioon. Tässä ei ole nyt kysymys siitä.

Mummo istuu muuten tyhjässä odotushuoneessa ja pitää penkin reunoista kiinni.

- Miten Laina on päässyt tänne? Kuljetuksethan on lopetettu, ihmettelee paikalle osunut reipas hoitaja.
- Sain kyydin naapurin isännältä.
- No jo on. Ei tänne enää nykyään tarvitse itse tulla. Tänne ei odoteta mitään asiakasryntäyksiä.

Laina-mummolla on kuhmu otsassa ja ruhjeita polvessa ja mustelmia siellä täällä. Muita potilaita ei näy.

- Ajattelin tarkistuttaa lääkärillä, kun satuin kaatumaan tuvassa.

Hoitaja katselee arvioivasti.

- No eihän tuossa nyt kuinkaan käynyt, kun olet tännekin omin voimin pystynyt tulemaan.
- Olisin kysynyt hoito-ohjeita kihtiin, kun se vaivaa.
- Lääkäri ei ole tällä viikolla täällä kuin etänä. Eikä sitä kiinnosta miten sä tautis hoidat. Tautihan on sulla, eikä sillä. Jos haluat, voit käydä omahoitohuoneessa kartoittamassa terveyttäsi. Siihen pääsee biotunnisteen avulla.
- Mitä se tarkoittaa?
- Painat tietysti sormella näyttöä oven pielessä.
- Mitä minä siellä huoneessa teen?
- Tee mitä haluat. Siellä on hyvät ohjeet joka asiasta. Lue sieltä.

Hyvältä näyttää, ei ole hoitojonoja. Mutta mitä jos ihmiset eivät muutakaan tapojaan?

PuolikasKokonainen

2012-01-31T21:30:00.000+02:00

Hän vastaa tekstiviesteihin viiveellä. Tarkoituksenmukaista. Nainen ei tunnu tajuavan, että se on nyt mennyt, se kaikkein syvin aika. Joka päivä, vähintään kerran ”miten menee?”. Halauksia lähettää. Mies tuntee kyllä kaipuun, mutta hänen on pakko olla jäätävän asiallinen, rakentaa muuria pihan ympärille ja lopulta hankkia lukko portille. Hän käyttää viileää kieltä ja välttelee, ei vastaa suoraan, jossain kohdin vanhahtavaa runollisuutta. ”Tilanne ompi hankala!” Sosiaalinen paine: ”Onko sinulla jo joku uusi? Takuulla on, kerro vanhalle kaverille.”

Se oli kemia ja äly, mikä häntä naisessa veti puoleensa, piti iholla. Se oli kuin magneetti. Nainen oli positiivinen napa, hän negatiivinen. Naiselle oli helppo puhua. Hän osasi kuunnella ja tehdä tarkentavia huomioita vaikeisiin asioihin. Tiivis viisiminuuttinen tai yöllinen tunti. Ja ne rinnat. Pyöreät voisilmäpullat, jotka heräsivät katseesta. Kosketus sai naisen jalat veteliksi. Tämä kiihotti miestä valtavasti. Oli nautinto nähdä oma tehonsa. Heidän vartaloidensa kaaret osuivat kumpuina kuoppaan ja reisien sisäpinnan nukka sai miehen hulluksi halusta. Hän sai naisen kaarelle. Naisensa, hän olisi halunnut sanoa. Minun naiseni.
Perhe pesee hampaitaan, koululaiset alakerran vessassa, Anni aikuisten. Mies on lähtenyt töihin. Tänäkin aamuna Anni on herännyt tuttuun ikävään. Ihan kuin puolikas hänestä puuttuisi. Tämä oli puhuttu jo monta kertaa. Että otetaan etäisyyttä, että järki käteen nyt, ollaan aikuisia, ystävyys jatkuu. Se ei katoa, minä en katoa, sinä et. Nyt lopullisuus tunkeutuu heidän väliinsä kuin tulvan tuoma mutavyöry. Välimatka on liian leveä, puhe ei kuulu.
Anni osasi maaduttaa hänet. Kunpa joku kaapeloisi hänet nyt tähän hetkeen, elämään, joka on vaarassa lipua unelmana ohi. Mies, tuo puolikas, osasi sen. Hän tiesi, miten koskea, mihin. Puolikkaat sulivat kokonaiseksi, ei enää erottanut, missä itse loppuu. Hän oli ollut osa-aikakokonainen kymmenen vuotta.
Tekstiviesti tulee puoli yhdeksän. Mies tietää, että nainen on aamupuuhissa, inhoaa aamusuihkua, kylmää vettä, pesee hampaat ennen aamupalaa. ”Huomenta, huonosti nukuttu yö, hyvää työpäivää ja iso hali. ” Joskus voimia päivään, ajattelen sinua. Mies laittaa puhelimen viereiselle istuimelle. Työmatkaan. Hän ajattelee vastaavansa myöhemmin.
Annin työhuoneella vallitsee kaaos. Työpöytä pursuilee papereita, joiden valtakuntaa rikkoo hapankirpeä omena. Sen pinta alkaa jo olla kurtuilla, kuin vanha ohut iho. Anni on levoton. Puolikkaan vaje häiritsee keskittymistä. Kädet kieltäytyvät piirtämästä. Päässä pyörii betonimylly. Kolinan takana hajanaisia sanoja: kaipuu, petturi, rakastan, ärsyttää, toinen, uusi. Rakennuspiirustus lojuu pöydällä koskemattomana kolmatta päivää. Puhelimeen tulee viesti. ”Matkaterveisiä Roomasta.” Veli.
Auton hurinan rikkoo vaimea piippaus. Anni pysäköi marketin pihalle ja lukee puolikkaan puolikkaan viestin. Se ei ole täysi, jättää kertomatta, kuivuu, osoittaa paikkaa. Ei tunnu missään.
Kaksi ensimmäistä viikkoa hän itki. Aivan liikaa kyyneleitä pelkkien feromonien vuoksi. Uskotteli itselleen, että menee se ohi, ikävä, kunhan aikansa kalvaa. Silmiä kirveli. Lapsille tarinoita hankalista asiakkaista, rankoista työpäivistä. Roska silmässä. Mies tuli myöhään kotiin, teki vähän lisää töitä. Seurusteli kaukosäätimen kanssa, kävi kuntosalilla ja saunoi. Anni makasi lauteiden toisessa päässä, hikoili ja itki, satoi suolaa.
Kolmantena viikkona tuli kiukku. Katoaa se ystävyys, ellei sitä hoida. Olisi sanojensa mittainen, mittailisi maailmaa täältäkin. En katoa, et katoa, uudet uomat. Ne mutavyöryt. Maaliskuiset.
On löydettävä uusi, todellinen ihminen. Naisesta ei ole voinut puhua kenellekään. Hänen lihallisuutensa olisi liikaa. Hänessä on ulottuvuuksia, jotka eivät ole hallittavissa. Miehen ajatuksiin tunkeutui saalistaja ja hekumallisen kutkuttavan hetken hän tunsi nousevansa uuteen lentoon. Kaikki oli saatavissa. Mahdollisuus rakastua. Mahdollisuus rakastua yli. Silta uuteen. Ja sitten sisälle rintalastan taa se jäätävä ikävä. Mies ottaa puhelimen. ”Heips, olihan kiireinen päivä.” Keittiössä odottavat lapsen likaiset välipala-astiat ja nälkäinen kissa. Oma nälkä jäi viikon päähän. Mies laskee kissan ulos ja avaa tietokoneen.
Annin päiväkirja on patjan alla. Varmuuden vuoksi. Hän kirjoittaa pahaa pois, jotta päivä voi alkaa. Kolme sivua joka aamu, Cameronin oppien mukaan. Kirjain kirjaimelta tuska helpottaakin noustakseen taas yön turvin asemasotaan. Anni kirjoittaa runoa. Käskee uuden painumaan takaisin koloonsa, jättämään hammasharjat omiin vessoihin ja pysymään omalla kaistallaan. Ei ohitella! Rumia sanoja jonossa ja Twitterin antamat kasvot, joiden keskelle Anni mäjäyttää oikean suoran. Kaipuu talttuu taas, kun kiukku sysää voimia päivään. Ei viestiä tänä aamuna. Anni on aseensa käyttänyt ja laskenut, solminut kypärän soljet ja jää odottamaan. Iltapäivällä mies tulee aiemmin kotiin, valmistaa ruuan, sanoo haluavansa lähteä matkalle kahdestaan. On ajatellut, että on aika tuhlata kaikki se lämpöä, joka tuhlaamatta on, kunnes kuolema meidät erottaa. Annia puistattaa. Edellisellä viikolla Anni oli kirjoittanut miehelleen pitkän kirjeen, kertonut, ettei ole onnellinen, ei nainen tässä liitossa. On löydettävä yhteys. Sulje ovi, toinen aukeaa. Varovainen pieni lupaus.
Hiljaisuus. Viikko ilman virtuaalihalausta. Mies on levoton. Olo on jotenkin osittainen, puolikas. Nainen tietää siis. Ei tarvitse kertoa, nainen aavistaa oikein, tuntee nahoissaan, että muutos on tapahtunut. Tuntee hänet sillä kummallisella tavalla. Keskiajalla olisi koitettu uppoaako nainen kivet jaloissa, poltettu noitana. Neljä viikkoa sitten uusi astui auton ovesta, kulki miehen käsi omassaan ja päästi aamulla kissan ulos. Kimppu tunteita asettui taloon: kiihkeitä, kaipaavia, syyllisiä, rakkaudennälkäisiä. Latteita vielä osa, osa kirveleviä. Ei ole happyendejä. On vain kompromisseja.
Yö taittaa valonsäteitä kuin oljen korsia mökkirannassa. Anni istuu kivellä ja suree. ”Olen menettänyt viimeisen kesäni. Kahden tunnin kuluttua elokuu antautuu ja alkaa syksy. En näe uutta elokuuta. ”
Toukokuussa se löytyi, peukalon pään kokoinen patti. Matkan jälkeen tuli tiivis väsymys. Syvälle sisälle kasvoi möykky, musta aukko, joka imi kaiken valon. Keskellä kirkkainta kesäkuuta Anni sulkeutui möykkynsä ympärille ja luonto ilkkui ikkunan takana. Juhannuksen kokkotulilla jo tiesi, ettei parannusta tule.
Eivät ne enää anna elinaikaennustuksia. Parasta ennen kuolemaa! Lääkäri sanoi, että pienet patit muodostavat helminauhaa kehoon. Kaula, vasen rinta, kainalo, keuhkon alaneljännes, maksa. Saavat asian kuulostamaan kauniilta. Synnytyslääkäri selitti ennenaikaisia supistuksia sydämen muotoisella kohdulla. ”Elimistöni muodostaa kauheaa kauneutta.”
Anni halusi viettää viimeisen elokuun yksin mökillä. Perhe jäi kaupunkiin. Hän ei kestä nähdä miehen surun mustaamia silmiä ja harmaantuvaa päätä. Sen komea ryhtikin on luhistunut. Iltaisin he puhuivat puhelimessa. Hänen ääntään Anni rakastaa. Poika ei ymmärrä. Hänen mielestään äiti ei elä, käyttää päivänsä väärin. Pitäisi kokeilla kaikkea sitä, mitä on aina halunnut, muttei vielä tohtinut. Ettei jää aikeiksi, siivettömiksi haaveiksi. Että ajattelisi isää. Kunpa tietäisi!
”Elämäni olen kysellyt puhki. Miten on kenenkin hyvä ja miten sen voi mahdollistaa? Onko nälkä? Ethän vaan nouse vieraaseen kyytiin? Onko rouvalla kaikki hyvin? Harrastanko tarpeeksi liikuntaa? Osaanko olla edukseni vanhempainillassa? Mitä lähikauppias ajattelee, kun ostankin joulukinkun sijasta kalkkunan? Saako mies koskaan tietää? Olenko liian lihava? Ajatuksiinikaan minulle ei aina ole ollut tekijänoikeutta.”
Tämän kuukauden aikana Anni oli kirjoittanut kirjeitä. Ne ovat mökillä vanhassa arkussa. Ne löytyvät sitten ajallaan.
”En pyydä mitään anteeksi. Eletty mikä eletty. Vaikka pyrin hyvään tarinaan, ei sellaista joka kappaleeseen kirjoitettu. En ole läpeensä hyvä ihminen. Tässä kivellä istuu nyt minä ja minä ajattelen minua. Haluan tehdä tilinpäätökseni yksin. Tässä kehossa on minun lisäkseni asunut poikani, vieraillut mieheni ja muutama satunnainen matkailija. Otan sen omaan haltuuni.”
Termospullossa on teetä. Anni siemailee sitä järvelle katsellen. Ottaa nukahtamislääkkeen. Juo lisää teetä ja kuuntelee, kuinka niemen takaa joutsenpariskunta lähtee lentoon.
Anni kahlaa veteen. Valkea yöpuku kiertyy sääriin, reisien ympärille, kuin takaisin rannalle vetäen. Hän asettuu kellumaan. Vesi on vielä lähes 20 asteista. Se kantaa. Helma irtautuu jaloista ja asettuu meduusaksi Annin ympärille.

Storia

Elämäni tarina

2012-01-31T21:23:00.005+02:00

Istun tässä tammikuisena aamuna vuoden 2012 ensimmäisinä päivinä ja katselen lumisadetta ikkunan ulkopuolella.

Olen juuri aloittelemassa ensimmäistä eläkeläisvuottani - hyvin ansaittua, 42 vuoden työrupeaman jälkeen.
Tässä vaiheessa varmaan useimmat alkavat muistella aikaisempia elämiään - niin minäkin.

Synnyin 1940-luvun lopulla työläisperheeseen pienessä keskisuomalaisessa kaupungissa. Aika ei ollut mitenkään helppo, mutta siitähän minä en tiennyt mitään moneen vuoteen. Isäni, silloin vielä nuori mies, oli jo kokenut sodan ja evakkomatkan Karjalan Koivistolta Turunmaan saaristoon, jossa hän tapasi äitini.
Avioliittoon mentiin rakkaudesta, ja sitä riitti myös meillä kotona kaikille kolmelle lapselle.

Tätä ensimmäistä elämääni muistelen nyt aika usein, kun vanhemmistani on aika jättänyt, enkä enää voi kysyä sitä, tätä ja tuota heiltä...

Lapsuus, kouluvuodet, teinivuodet, aikuistuminen, oma perhe ja lapsi, avioero, uusi ihana liitto...siinä elämäni pähkinänkuoressa. Miten tämä kaikki onkin mennyt niin nopeasti?
Olen laskenut elämäni kuluneen kolmessa jaksossa: kotiperhe, ensimmäinen oma perheeni ja toinen perheeni - mutta nyt saan laskea siihen neljännenkin, hyvin tärkeän jakson: poikani perhe ja ensimmäinen lapsenlapseni.

Oikeastaan elämäni on kulunut 10-12 vuoden jaksoissa, olen vaihtanut työpaikkaa näissä vaiheissa. Onnea minulla on ollut myös työuralla - olen aina saanut tehdä sitä mitä haluan ja pidän mielekkäänä. Jostain syystä kaikki työni ovat olleet varsin mieluisia, asiakaspalvelua suurimmalta ajalta. Pankissa, markkinointitehtävissä, logistiikka/myyntitehtävissä...olen ollut varsin etuoikeutettu! Yhtenäkään näistä urani vuosista en ole ollut työttömänä tai lomautettuna.
Onnea? Joku sanoi myös yritteliäisyyttä, kyvykkyyttä, omaa tahtoa...tiedä häntä.
Tämä kolmas elämäni eläkeläisemiehen eläkeläisvaimona (=merikapteenin aktiivisena puolisona) on varsin onnellista aikaa. Olemme varsin erilaisia luonteeltamme, eli täydennämme toisiamme loistavasti!

Ja parempaa ei voisi ollakaan tässä elämässä kuin isoäitiys, toisella äidinkielelläni olen farmor. Tähän minulla ei ole osaa eikä arpaa, olen syvästi kiitollinen pojalleni ja miniälleni tästä lahjasta

Nyt kun totuttelen eläkeläisenä oloon tämän alkavan vuoden alussa, huomaan nauttivani jokaikisestä aamusta, päivän kulumisesta askareineen, illan hämärtymisestä ja yön rauhasta. TV:n uutisia katsellessa säälin usein ihmisiä, jotka eivät tätä rauhaa saa kokea, vaan joutuvat elämään pakolaisleireissä tai peräti irroittamaan juurensa ja muuttamaan vieraaseen ympäristöön.

Vielä toivon, että terveyttä riittäisi ja saisin hoitaa pojanpoikaani ja seurata hänen kasvuaan ja kehitystään.
Uskon että monet harrastukseni; puutarhanhoito, ruoanlaitto, käsityöt, opastustyö, ystävien kanssa seurustelu ja sosiaaliset mediat (juu, olen Facebookissa, bloggaan ja Twittraan) pitävät minut niin ruumiillisesti kuin mielellisesti virkeinä.

Olen onnellinen ihminen!
Täti

Suojelukohde

2012-01-31T21:22:00.003+02:00

Tampereella, junaradan varressa, lähellä sinistä siltaa on vanha punatiilinen talo. Sen ylimmässä kerroksessa nainen lajitteli viikon ajan kankaita 1970-luvulla. Töitä piti tehdä, koska opintolaina oli haaskaantunut hurvitellessa. Ja lopputili piti saada niin pian käteen, että työsuhde jäi kovin lyhytaikaiseksi.

Saman talon alakerrassa oli 1990-luvulla konttoritarvikeliike. Parissa vuosikymmenessä nainen oli ehtinyt avioitua ja erota, saada lapsen ja työpaikan kirjastosta. Nyt oli edessä uuden kirjaston avaaminen, ja nainen oli valitsemassa kirjastoon mappeja ja muuta tarvittavaa toisen virkailijan kanssa. Hän ei huomannut katsoa yläkertaan, ei tainnut edes muistaa lajitteluaikojaan siellä. Yksinhuoltajan arki oli melko kiireistä. Ostettuaan tarvitsemansa nainen vei lapsen päiväkotiin ja palasi iltavuoroon kirjastoon.

Avioeron jälkeen nainen ja lapsi olivat muuttaneet lähelle tuota punatiilistä taloa. Kun lapsi oli 9-vuotias, perheeseen hankittiin kissa, Jeppu oli tämän nimi. Jeppu oli löytökissa, mutta sopeutui nopeasti uuteen pienperheeseen. Pari kertaa sitä jouduttiin käyttämään eläinlääkärissä, muuten meni oikein hyvin. Kului taas muutamia vuosia, lapsi oli jo täysi-ikäinen ja muutti pois kotoa. Nainen jäi kissan kanssa kaksin. Monenlaista he yhdessä kokivat. Tuli putkiremontti, jonka aikana Jeppu asui lapsen luona, tuli naisen sairastuminen ja toipuminen leikkauksen jälkeen, tuli naisen osa-aikaeläkeläisyys, joka soi hänelle aikaa olla enemmän kissan kanssa.

Eräänä syksynä Jeppu taas sairastui. Eläinlääkäriasema oli muuttanut punatiiliseen taloon ja siellä nainen käytti kissaa kymmeniä kertoja marraskuun ja maaliskuun välillä. Kortisonin avulla Jepun ikää jatkettiin, kunnes tuli viimeinen käynti ja kissa nukahti lopulliseen uneensa. Nainen suri.

Nyt, kissan kuoltua, naisella tuntui olevan aikaa kaikenlaiseen. Hän osallistui arkkitehtuurikävelylle, jonka aikana tutustuttiin Tampereen vanhoihin rakennuksiin. Ryhmä tuli lähelle punatiilitaloa, ja opas kertoi, että rakennus on suojelukohde. Nainen erosi vähin äänin muista ja palasi yksin kotiin.

Colosseum

2012-01-31T21:12:00.002+02:00

Siropiirteinen vakuuttavakatseinen osastopäällikkö, pienet viikset nenän alla, paukuttaen vasenta kämmentään oikean käden infrapunakepillä, näytti tavanomaisen ilmeettömältä. . Minimivaatimukset pakottivat jakamaan muutaman infonmurusen… Ilmassa leijaili ylellisen antiperspirantin tuoksu.

Toimihenkilö Mauri, lyhyehkö mies, vilkuili pelokkaasti ympärilleen. Auditorion suljettu tila toi mieleen antiikin ajan Colosseumin, itsevaltaisten voimien hallitseman paikan, jossa voittajien tarvehierarkian korkeimmat pyyteet tyydytetään häviäjien luut kaluamalla… Mies oli silti vielä tyytyväinen pieneen palkkaansa, koska tiesi monen muun palkan vieläkin pienemmäksi. Elämä tuntui vakaalta, kun osasi säästää ja pystyi esiintymään moitteettomassa pikkutakissa ja paita silitettynä alttiina kollegoiden jokapäiväiselle puku- ja varallisuuskatselmukselle.

”KR-HM!”. ”Tervetuloa tähän tilaisuuteen! Toivottavasti kaikille on mennyt tieto perille, että kokoonnumme täällä tähän aikaan!”. Sitten päällikkö jatkoi pälyiltyään uudelleen ympärilleen: ”Kaikki eivät näytä olevan paikalla, mutta mennään edellisen kuukauden toteumavertailuihin…”. Huhu oli kulkenut, että tilaisuus oli tarkoitettu irtisanomisinfoksi. Toiminnan jatkamisen elinehdoksi oli valittu sopeuttaminen, leikkauskohteeksi palkkakustannukset.

Mauri tunsi vatsassaan miekan piston. Maailma oli ruvennut näyttämään utuiselta kuin aamuauringon paiste savun läpi. Yhtäkkiä hän oksensi. Kellertävää limaa räiskähti penkin kirjoitustilaan, siitä edellä istuvan osastonsihteerin käherretyille hiuksille. ”Hei! Kato ny vähä…!”.

Osastopäällikkö ei tehnyt välikohtauksesta numeroa. Hän pyysi jaospäällikköä taluttamaan miehen pois, tukemaan, opastamaan miestenhuoneeseen. Mikä lie krapulatapaus? Niitä oli osastolla, mutta ei siksi voinut antaa kenkää…! ”No niin. Jatkamme tästä…!”. Infrapunakepin valo osoitti taas käyrän minimiä, ja tyyni selostus jatkui: ”…tilauskanta on koko ajan laskenut…”.

Aitiossa vilahti peukaloa alhaalla pitelevän senaattorin käsi. Oliko edessä tappio? Mauri pyyhki vaahdon suupielistään ja valmistautui jatkamaan taistelua. Koko katsomo kohisi. Mutta mihin tuo luihun näköinen tyyppi nyt häntä kiskoi? Kun gladiaattoria viedään pois, se tarkoittaa kuolemaa. Tai sitten sitä on jo kuollut, ja saattajana on henkiolento. Mihin miekka hävisi?

II

”Onko ymmärrettävä, että mies on mennyt järjiltään?”, osastopäällikkö kysyi jaospäälliköltä ensin mainitun ylellisen tilavassa nahkapaneelein sisustetussa työhuoneessa. ”Näyttää siltä! Sekava oli, kun karkasi lavuaarin äärestä naamansa pestyään!”.

Osastopäällikkö vaikeni pitkään. Vieno puna kohosi hänen sileille poskilleen niin kuin aina hänen tuohtuessaan. ”KR-HM! Leimasiko mies kulkukorttinsa poistuessaan?”. Jaospäällikkö epäröi. ”E-en ole ihan varma!”. Sitten jaospäällikkö jatkoi ilme surullisena: ”Mutta miehen edellisen kuun henkilökohtainen toteuma on todella surkea!”. Osastopäällikkö totesi jo kauan tiedossa olleen tosiasian: ”Niin! Työt kertyvät niille, joita asiakkaat suosivat! Ja tällä hetkellä yhä harvemmat työntekijät ovat suosiossa!”.

Mauri ryntäili edestakaisin kaupungilla. Hän oli vähällä jäädä taksin alle. ”On haettava miekka ja jatkettava taistelua! Colosseumilta pääsee pois vain kuolleena!” Hän ryntäsi tavarataloon, kompuroi henkilöhissille ja siirtyi keittiötarvikeosastolle. Hetkeäkään epäröimättä hän kouraisi hyllystä suurimman paistiveitsen ja juoksi se kädessään takaisin hissille karjuen ääneen.

Myymäläetsivät tekivät hälytyksen veitsi kädessä riehuvasta häiriköstä. Poliisipartion auto saapui parissa minuutissa sireenit soiden. Mutta miestä ei enää näkynyt. Sinipukuiset juoksivat perään. Ihmishenget olivat vaarassa.

Mauri oli siirtynyt puiston puolelle. Hän oli vähällä kompastua kahteen ruohikolla makaavaan laitapuolen kulkijaan. Mitä nuo epäjumalanpalvojat irvailivat? Hän kohotti paistiveitsen ilmaan. Puliukot nousivat pystyyn ja ontuivat pois. ”Täällä puistossa kumarran jumaliani ennen taistelun jatkamista! Sitten jatkan Colosseumilla aina kuolemaan asti! On kiire palata taistelupaikalle!”

Iltalehden nettisivulle oli jo ilmestynyt kissankorkuisin kirjaimin huutava varoitus vapaana riehuvasta veitsimiehestä. Uutiseen oli linkitetty ohikulkijan ottama kännykamerakuva. Osastopäällikkö ryntäsi jaospäällikön huoneeseen: ”Googletapa Iltalehti.fi !”. Jaospäällikkö kauhistui: mies oli sama, joka hiljattain oli oksentanut auditoriossa ja jonka hän oli auttanut miestenhuoneeseen: hänen alaisensa Mauri.

Osastopäällikkö katsoi alaistaan jaospäällikköä aavistuksen verran huojentunein ilmein. ”Meidän työmme taitaa irtisanomisten osalta helpottua!”, hän päästi karkaamaan suustaan. Jaospäällikkö ei vastannut, vaan katseli hajamielisesti kattoon.

III

Maurin työkaveri Kassu oli ihmetellyt, mihin tämä oli lähtenyt auditoriossa saamansa oksennuskohtauksen jälkeen. Itse hän olisi kuvitellut poistuvansa hiljaa kotiin moisen välikohtauksen päätteeksi. Nyt hän tapasi työkaverinsa puistosta paistiveitsi kädessä! ”Hei Mauri! Ota iisisti nyt! Ei ole hätää. Nou hätä!”. Mutta Mauri vastasi hänen katseeseensa ilme oudon lasittuneena, kuin ihminen, jolla on vankka vakaumus. Maurin puheet kuulostivat itsetuhoisilta. Aikoiko tämä viiltää veitsellä ranteensa, vai tehdä sitä ennen jotain vieläkin pahempaa?

”Cassus, ystäväni, anna minulle viimeinen tervehdys, ennen kuin siirryn varjoihin!” Mauri ei tiennyt, pitäisikö iloita vai surra! Kukaan ei elä ikuisesti ja viisaat valmistautuvat kuolemaan ennalta. ”Morituri te salutant!”

Toimihenkilö Mauri lähti kävelemään kohden työpaikkaa. Veitsi oli lyöntivalmiina koko ajan.

Osastopäällikkö näki Maurin ryntäävän kohden yrityksen pääsisäänkäyntiä. Hänen polvensa tutisivat, sillä miehellä oli kädessä se sama veitsi kuin Iltalehden kännykkäkamerakuvassa. Mutta Mauri ei käyttäytynyt uhkaavasti. Hän kumarsi. Osastopäällikkö nyökkäsi takaisin.

”Senaattori on sama, joka oli jo pitänyt minulle peukaloa alaspäin. Nyt hän seisoo tuossa ylväänä ja sopivaa lienee kumartaa hänelle. Olen valmis taistelemaan kuolemaani asti! Jumalat olkoot kanssani!”

IV

Ensiavun päivystävä lääkäri luki poliisin laatimaa raporttia: ”Mies oli otettu kiinni suuryrityksen auditoriosta. Oli tavattaessa maannut tajuttomana puhujankorokkeella vieressään särkynyt piirtoheitin ja kädet lasinsirujen haavoittamina. Kädessään miehellä oli ollut paistiveitsi, jonka terässä ei kuitenkaan ollut verta. Sydänkohtausta oli epäilty.” – Myöhemmin ensiavussa oli vahvistettu sydäninfarkti.

Poliisin tutkintapöytäkirjoista ilmeni myös, että lähes kaikki auditorion penkkien pehmusteet oli viillelty rikki veitsellä – sillä liikkeestä varastetulla. Poliisit olivat kadottaneet karkurin, mutta saaneet puhelinsoiton yrityksestä miehen osastopäälliköltä, joka oli kertonut joutuneensa estelemään alaistaan, joka oli väen väkisin pyrkinyt auditorioon paistiveitsi kädessään. Mies oli esiintynyt niin uhkaavasti, ettei osastopäällikkö ollut kyennyt estämään tunkeutumista.

Sairaalassa Maurin työtoveri Kassu istui tämän sängyn ääressä tultuaan katsomaan, miten mies voi. Ensiavusta potilas Mauri oli siirretty osaston puolelle. Siinä vaiheessa vammat olivat vielä niin pahoja, ettei tätä voitu päästää ylös vuoteesta. Kassu oli ymmärtänyt menettäneensä hyvän työkollegan. Häntä suretti, että firman väenvähennysongelma oli saamassa kovin rankan osaratkaisun. Hän ei osannut sanoa, oliko toteutuva ratkaisu parempi kuin olisi se ”luonnollinen”. Yhtä järkyttäviä molemmat, kai!

”Kuolema on gladiaattorillekin aivan liian helppo ratkaisu!”, Kassu sanoi ja jatkoi: ” Sitä ei pidä tavoitella, varsinkaan aktiivisesti! Meidän pitää elää ja toivoa parempaa! Eläminen on taistelua, sitä ei voi välttää! Autan sinua korvaamaan tekemäsi vahingot. Koska et ehtinyt saada ketään hengiltä, ehkä selviät minimaalisella laitoskierteellä!”. Hän vakuutti tulevansa katsomaan ja rohkaisemaan kaveriaan Mauria myöhemminkin joka tapauksessa!

Mauri – gladiaattori – katsoi ystäväänsä Cassusta silmiään siristellen. Hän ei ollut ihan varma, oliko tosiystävä, veriveli, sellainen, joka toivotti ystävälleen elämää, joka merkitsisi jatkuvaa kamppailua henkensä edestä! ”Ettei kuolemaa kannattaisi tavoitella – edes gladiaattorina?”.

Helvettiin ja takaisin

2012-01-31T21:10:00.001+02:00

Korialla muutaman sadan metrin päässä Kymijoen rannasta laajan rantaniityn laidassa kohoaa valkoinen kaksikerroksinen betonirakennus. Päällepäin se muistuttaa koulua. Mutta koskaan sen pihassa ei ole nähty koululaisia välituntileikeissään. Sen sijaan vielä 60 –luvun lopulla paikalle osunutta satunnaista kulkijaa saattoi kohdata kummastuttava näky: Keskellä ranta-aukiota lähes metrisessä hangessa ponnistelee eteenpäin kolmekymmentä miestä kiväärit käsissään. Välillä he lähes häviävät näkyvistä heittäytyessään pitkälleen hankeen. Sitten joukko taas ponnistaa ylös ja lähtee rämpimään sadan metrin päässä olevaa viisimetristä räjäytettyä kivimuuria esittävää patsasmuistomerkkiä kohden.

Käsky on käynyt:

- Pioneerimuistomerkki kiertäen eteeni nelijonoon järjesty, mars, mars!

Harmaamanttelinen ryhdikäs mies seisoo maantiellä.

- Viheltää! hän huutaa. Ja taas miesjoukko heittäytyy suulleen hankeen.

- Räjähti! Joukko kompuroi ylös ja alkaa huohottaen ponnistella hangessa kohden määränpäätään.

Sama toistuu kymmeneen, kahteenkymmeneen kertaan. Matka Pioneerimuistomerkille ja takaisin taittuu tuskallisen hitaasti. Miesten hengityksen lämmin huuru sekoittuu sulasta Kymijoesta nousevaan kylmään kaikenpeittävään usvaan.

Näky on epätodellinen kuin jostain muusta ajasta ja maailmasta. Aukion yllä leijuva valkoinen usva lisää näkymän unenomaisuutta. Tämähän on kuin helvetistä! Miesjoukko on joutunut helvettiin ja piru piinaa heitä komennoillaan, ei kuumuudessa, tulessa vaan hangessa, kylmyydessä.

Aivan oikein, ollaan Korian Valkoisessa helvetissä. Pioneerisotilaiden aliupseerikoulun nimityksellä oli jo alokasaikana synkkä kaiku.

- Vältä sitä, jos voit. Se on pirullinen paikka! joku neuvoi.

Mutta nyt minulla on onni kokea, onko nimitys oikea ja ovatko kaikki paikasta kuulemani kauhutarinat totta.

Meitä oli tungettu jokaiseen viiteen tupaan joukkueen verran eli 26 – 28 miestä. Kerrossängyt olivat seinustoilla kahdessa niin tiiviissä rivissä, että niiden välissä juuri ja juuri mahtui kulkemaan sivuttain kääntymättä.

Synkkä ulkomuoto, vanha, paksuseinäinen rakennus, tilan ahtaus ja piinaavat pirut, ”santsarit” tekivät paikasta helvetin. Santsareiksi nimitettiin edellisen ikäluokan alikersantteja, jotka toimivat koululla apukouluttajina. Tämän ”apukoulutuksen” merkittävin ja mieleenpainuvin muoto oli simputtaminen. Santsareita oli yksi jokaista joukkuetta kohti. Ilmeisesti jo heidän valinnassa oli kiinnitetty huomiota sopiviin luonteenpiirteisiin. Monet heistä tuntuivat simputtamistyössään olevan kutsumusammatissaan.

Tuo kolmen kuukauden aika Valkoisen helvetin apukouluttajana oli useimmille heidän elämässä huippuhetki. He olivat uransa huipulla. Luultavasti koskaan elämässään he eivät saavuttaisi vastaavaa asemaa, vastaavaa ehdotonta ylivaltaa yli suuren ihmisjoukon. Heillä oli mahdollisuus todelliseen itsensä toteuttamiseen, kaikkeen mielivaltaan, kiusaamiseen ja nöyryyttämiseen.

Silloin opin ihmisestä:

Ehdoton valta yli muiden voi saada ihmiset, ehkä jokaisen meistä, käyttäytymään tavalla, jota he lopun elämänsä häpeävät, jos ymmärtävät.

Ja opin myös, että ihminen on sopeutuva, kestävä olento, sopeutuvampi ja kestävämpi kuin hän itsekään tietää.

Ja silloin opin ystävyydestä, toveruudesta, että se on elämän kantavia voimia.

Periaatteessa iltojen piti olla vapaa-aikaa. Mutta innokkaimmille santsareille illat olivat parasta aikaa toteuttaa itseään.

- Tässähän on päiväpeite vinossa, alikersantti Paakkonen tulee tupaan ja osoittaa tuvan ensimmäistä vuodetta.

- Tämä tupa, käytävälle nelijonoon kaksi lakanaa mukana, järjesty! Aikaa puoli minuuttia, toimikaa!

Huolella pedatut sängyt revitään auki ja lakanat käsissämme järjestymme käytävälle.

- Hyvä, toteaa Paakkonen. – Punkkatarkastukseen aikaa seitsemän minuuttia, toimikaa!

Ryntäämme tupaan lakanoinemme ja alamme pedata vuoteitamme. Vuoteen sijaaminen rautakehikkoiseen sänkyyn seitsemässä minuutissa on vaativa suoritus.

- Viheltää! Paakkonen huutaa tuvan ovelta ja 26 miestä heittäytyy tuvan lattialle suojautuakseen kuvitelluilta kranaateilta. Lattia on niin ahdas, että makaamme osittain toistemme päällä, kahdessa kerroksessa.

- Räjähti! jatkamme vuoteidemme sijaamista.

Seitsemän minuutin kuluttua Paakkonen tulee taas tupaamme, silmäilee punkkiamme:

- Tuossahan on peite rypyssä, hän osoittaa jonkun vuodetta.

- Tämä tupa, käytävälle nelijonoon kaksi lakanaa mukana, järjesty! Aikaa puoliminuuttia, toimikaa! Paakkonen komentaa

Sitten punkkatarkastukseen onkin aikaa enää kuusi minuuttia. Sama vuoteiden aukirepiminen ja seuraavaan punkkatarkastukseen on aikaa viisi minuuttia. Sitten:

- Aikaa neljä minuuttia!

- Viheltää!

Tunnen otsallani hikikarpaloita mutta en ehdi pyyhkäistä niitä pois. Makaan lattialla puoliksi sänkyni alla ja yritän selälläni maaten nyhrätä punkkani peitettä kuntoon, kuten muutkin tekevät.

- Ettehän te yritäkään, kähisee Paakkonen. - Tämä tupa, käytävälle nelijonoon kaksi lakanaa mukana, järjesty! Aikaa puoli minuuttia, toimikaa!

Santsari saattoi käyttää myös heidän inhottavinta kiusaamismuotoaan. Hän osoittaa jonkun vuodetta:

- Oppilas Mannisen pyynnöstä: - Tämä tupa, käytävälle nelijonoon kaksi lakanaa mukana, järjesty! Aikaa puoli minuuttia, toimikaa!

Näin santsari sai muun joukon harmin kohdistumaan tähän onnettomaan.

On neljäs ilta Valkoisessa helvetissä. Meillä ei kahteen viikkoon ole vielä oikeutta poistua kasarmialueelta. Mutta ruokalan vintillä oleva elokuvateatteri on täynnä meitä aliupseerioppilaita. Siellä menee joku tyhjänpäiväinen elokuva. Mutta piinatuille nuorille miehille tämä on hetken pakopaikka. Istua hetki hiljaa pimeässä, lepuuttaa piinattua, kiusattua mieltään. Tänne eivät santsarit sentään tule. En tiennytkään, että ihmisen onnenhetki voi olla näin yksinkertaisista aineksista tehty.

Aamutoimet ovat melkoinen tapahtuma: Satakolmekymmentä miestä kuudessa minuutissa järjestyneenä nelijonoon kasarmin pihaan valmiina lähtemään aamuteelle. Siihen kuuteen minuuttiin mahtuu wc:ssä ja pesulla käynti, vaatteiden nouto kuivaushuoneesta, vuoteiden sijaus, vaatteiden vaihto, yövaatteiden pinkkaus vuoteenpäähän ja kaappien järjestäminen. Ja aina välillä ehdimme suojautua viheltäviltä kranaateilta tuvan lattialle.

Mutta ihminen on sopeutuva eläin. Vaikka minäkin ensimmäisinä öinä ajattelin, että eihän tätä kolmea kuukautta kestä, sopeuduin minäkin. Vain muutama jätti kurssin kesken. Kaikkeen tottuu. Ja kaveruus ja ystävyys kantavat. Aikaa myöten punkkasulkeisten ja kranaatti-iskun aikana huomaan ajattelevani ihan muita asioita kuin sitä absurdia, piinaavaa tilannetta, jossa olen mukana.

Makaamme vierekkäin Jääskeläisen, yläpunkan kaverin kanssa tuvan lattialla, puoliksi punkan alla. Huomaan hänen hyräilevän tuttua iskelmää:

- … keinu kanssani ja saapuu yö…, muistan sanat.

Jääskeläinen on mennyt edellisellä lomallaan kihloihin. Arvaan, missä hänen ajatuksensa ovat. Hän huomaa katseeni. Silloin taas räjähtää ja nousemme pystyyn:

- Se on kato sellaista, valssi kesällä, Jääskeläinen sanoo ja hymyilee savolaispojan kaiken ymmärtävää, monimielistä hymyä. – Ei me välitetä, Benito.

Silloin opin, että nauru on ahdistetun ihmisen paras lääke ja pahin ase. Nauru on hallitsematonta kapinaa ylivaltaa, mitä tahansa vastaan. Se on uhmaa kaikkea ihmisen tekotärkeyttä ja typeryyttä vastaan.

Palaamme miinakentäntekokoulutuksesta metsästä. Marssimme kasarmialueella olevan kantahenkilökunnan asuntolan ohi. Paakkonen on muutaman metrin joukkueemme edellä. Asuntolan pihassa rähjää kolmi- nelivuotias poika talvihaalareissaan. On saanut pahan raivarin. Heittäytyy välillä lumeen pitkäkseen ja yrittää sitten lumilapiolla lyödä häntä rauhoittelevaa äitiään. Räkä ja kyyneleet sekoittuvat lapsen pakkasen punoittamilla, itkuntuhruisilla poskilla.

- Siitä tulee vielä kova kouluttaja, Töppö- Manninen naureskelee ja viittaa parkuvaan poikaan.

Marssirivistö hörähtää nauruun.

- Mitä siellä naureskellaan? Paakkonen kääntyy vilkaisemaan taakseen. –Hiljaa rivissä!

- Selvää santsariainesta. Luonnevika näkyy jo lapsena, minä lisään.

Lumi narisee saappaissamme eikä Paakkonen kuule, mitä puhumme. Lähipiiri kuulee ja marssirivistö hörähtää uuteen nauruun.

- Joukkue, seis!

Paakkonen pysähtyy ja joukkue pysähtyy.

- Nauru loppuu nyt! Paakkonen on totinen.

- Joukkue! Pioneerimuistomerkki kiertäen eteeni nelijonoon järjesty, mars, mars! Paakkonen viittaa sadan metrin päässä lumiaukiolla törröttävään kivirakennelmaan.

Lähdemme kahlaamaan hangessa kohden muistomerkkiä.

- Viheltää! Ja me heittäydymme lumeen pitkällemme.

- Tuli mutka matkaan, Jääskeläinen virnistää lunta naamassaan.

Olemme vasta parinkymmenen metrin päässä, kun koulunjohtaja kapteeni Lampinen tulee sattumalta paikalle. Kuulen keskustelun:

- Alikersantti, mitäs joukkue tuolla hangessa tekee? hän kysyy Paakkoselta.

- Herra kapteeni, ne nauroivat, Paakkonen seisoo asennossa.

- Nauroivat? Lampinen toistaa mietteliäästi. – Kyllähän sitä sitten…, kun nauroivat. Jatkakaa!

Lampinen lähtee kävelemään mietteliään näköisenä kädet selän takana: – Kyllähän sitä sitten, kyllä, kyllä…

Marssimme taas järjestäytyneenä rivistönä kohden kasarmia äskeisestä kurinpalautuksesta hengästyneinä. Minulla on outo tunne jonkunlaisesta selittämättömästä voitosta.

- Nauru pidentää ikää ja matkaa, joku keksii viisauden. Ja taas rivissä naureskellaan.

Illalla vuoteessani mietin Danten Divina Comediaa. Siinähän helvetti on jaettu osastoihin. Oliko niitä seitsemän? Syntiä tehnyt joutui tietylle osastolle sen mukaan, miten pahan tekoon oli syyllistynyt maan päällä. Tuomio oli johdonmukainen. Muistaakseni imartelusta joutui helvetin neljännelle osastolle.

Täällä Valkoisessa helvetissä kaikki oikean ja väärän säännöt ovat nurinpäin. Täällä imartelu ja mielistely esimiehiä kohtaan on hyve. Siitä palkitaan. Ja nauru, terveen ihmisen spontaani teko, joka on hyvän yhteisön merkki, oli synneistä pahimpia. Danten oikeudenmukainen helvetti olisi helpompi kestää. Oikeastaan se ei olekaan oikea helvetti, mutta tämä kaikessa vääryydessään on.

Ja silloin opin ihmisen ryhmäkäyttäytymisestä:

Sitä voi kuvata sateenkaarella. Siinä erottuvat kaikenlaiset värit, ihmisluonteiden koko kirjo. Sen sateenkaaren päässä ei ole aarretta, vaan se laskee alemmas kuin alhaisin, pimein laakso. Ja sen huippu kohoaa ylös sateen raikastammalle sinitaivaalle.

Ikävimpiä ovat yöherätykset. Kun hiljaisuus -komennon jälkeen tuvissa sammutetaan valot, nuoret miehet haluavat keventää mieltään. He aloittavat keskustelun vaitonaisella äänellä vuoteissaan pimeässä maaten.

- Tiedättehän pojat, miksi täällä punkkien petaamista harjoitellaan niin paljon? Ketola kysyy matalalla äänellä.

Kaikki varmaan ovat kuulleet vitsin mutta haluavat kuulla sen uudelleen Ketolan kertomana.

- No, kerro.

- No, jos sodassa tulee tasapeli, niin punkat ratkaisevat.

Vuoteet hytisevät nuortenmiesten tukahdutettua naurua. Ja pimeä tupa on täynnä yhteistä hyvänolon tunnetta:

- Me varmasti voitetaan.

Virkaintoisimmat santsarit kuuntelevat oven takana, kuuluuko tuvista puhetta. Ja oven takaa kuuluva nauru on vielä pahempaa.

Ovi tempaistaan auki. Santsari seisoo ovella:

- Mitäs täällä pulistaan? Vieläkö naurattaa? Tämä tupa pesulle, mars, mars!

Pesulle, vaikka unikin olisi maittanut. Pahimmillaan edessä olivat öiset punkkasulkeiset.

Aliupseerikoulun sairas ilmapiiri tarttui myös oppilasjoukkoon. Paljutusporukka, viiden – kuuden miehen muodostama lepakkomiesjengi alkaa liikkua öisin.

- Bada- dada- dada- dada, bada- dada- dada- dada, Batman!...

Paljutusporukan batman –hoilotus kaikuu kasarmin öisellä käytävällä. Sitten miesjoukko tunkeutuu tupaan sisälle ja raahaa, jostain syystä paljutustuomion saaneen, vastaan pyristelevän oppiolastoverinsa pesuhuoneen suureen altaaseen yövaatteet yllä.

Käytävän päässä omassa tuvassaan nukkuvat santsarit eivät puutu tähän öiseen touhuun. Paljutukset ovat Valkoisen helvetin perinnettä, kuuluvat sen henkeen. Ne täydentävät santsareiden kiusaamistyötä. Ne ovat osoitus kouluttajien voitosta, voitosta yli järjen ja toverihengen.

Meidän tuvassamme ei paljutusjengiin kuuluvia ole. Se ei varmaan estä lepakkomiehiä tunkeutumasta myös meidän tupaamme.

Heräämme käytävältä kajahtavaan batman –hoilotukseen:

- Bada- dada- dada- dada, bada- dada- dada- dada, Batman!...

Jännitämme, milloin olisi meidän tupamme vuoro, jonkun meistä. Sitten ovi tempaistaan auki. Mutta ennen kuin paljuttajat ehtivät metriä pidemmälle tupaan heidän edessään punkkarivien välissä seisoo vanttera mies unenpöppöröinen tukka pystyssä kenttälapio iskuun valmiina:

- Bada- dada, Batmannit!

Punkkisen hahmo, piirtyy tummana ja uhkaavana käytävältä tulvivaa valoa vasten ja tukkii lepakkomiesten tien peremmälle tupaan. – Tänne ei tulla!

Paljutusporukan nokkamies yrittää eteenpäin.

- Tultiin paljuttamaan, ei sua vaan Töppö-Mannista.

- Vittuun paljunenne! Punkkinen vie kenttälapionsa kauemmas taakse ja valmistautuu iskuun.

Hän tuo mieleeni kunnarilyöntiin valmistuvan pesäpalloilijan:

- Ulos täältä!

Paljutusporukka perääntyy ovelle ja häipyy tuvasta:

- Hullu se on.

Koko tupa on maannut vuoteissaan ja pidätellyt henkeään jännityksestä. Punkkinen asettaa kenttälapionsa lapiotelineeseen, käy sulkemassa tuvan oven ja sanomatta sanaakaan painuu vuoteeseensa.

Punkkinen harvoin sanoo sanaakaan. Enimmäkseen hän istuskelee yksin. Hänen olemuksessaan on jotain perisuomalaista syvää synkkyyttä. Tätä synkkyyttä korostaa senikäiselle kaverille harvinaisen vahva, usein ajamaton parransänki. Me annoimme hänen olla oloissaan. Mutta jotenkin omituisena häntä pidimme. Tuon tapauksen jälkeen nimeän Punkkisen mielessäni Sven Tuuvaksi.

On kevät. Kolme kuukautta on kulunut ja lähdemme kukin tahollemme, kuka takaisin omaan varuskuntaansa apulaiskouluttajaksi, kuka Haminaan upseerikouluun. Kuusi meistä valitaan Korian aliupseerikouluun santsareiksi kouluttamaan seuraavan ikäluokan tulevia oppilaita. Valkoisen helvetin mylly pyörii.

Me katselimme Korian taaksejäävää maisemaa, kuka auton, kuka bussin, kuka junan ikkunasta. Nuoren miehen mieli on joustava. Mieluummin se työskentelee olevassa ja tulevassa kuin märehtii menneitä. Me jätimme Korian helvetin toki ilman haikeutta mutta myös ilman kaunaa.

Joskus kun joku meistä kulkee Korian ohi, hän saattaa terävöittää katsettaan, kurkottautuu hieman ylemmäs auton penkillä: Näkyykö Pioneerimuistomerkkiä? Vieläkö Valkoinen helvetti on pystyssä? Vain harva meistä viitsii kääntyä Korian ohi vievältä tieltä sivuun lakkautetun kasarmin alueelle.

Kymmenien vuosien kuluttua minä poikkean kesälomallani Korian ohi ajaessani päätieltä sivuun. Jätän autoni entisen vartioportin kohdalle. Kävelen puiden varjossa olevan suuren valkoisen rakennuksen pihaan. Asfalttipiha on halkeillut. Halkeamissa kasvaa voikukkia. Olen aina ihaillut voikukan elinvoimaa. Mutta vasta täällä Valkoisen helvetin harmaalla asfalttipihalla huomaan, kuinka uskomattoman kaunis kasvi se on.

Rakennus katsoo minua avarin ikkunoin aivan kuin se haluaisi sanoa:

– Mitä siinä minua katsot? Eivät rakennukset, eivätkä paikat ole pahoja. Ei maailmakaan ole paha, vaan ihmiset sen siksi tekevät. Eivätkä ihmisetkään oikeastaan ole pahoja. Se vaan on sellaista, valssi kesällä. Sinunhan se pitäisi tietää.

Pentti Salmela

Lopussa

2012-01-31T21:09:00.001+02:00

Mitä sekin oli? Tahallaanko se sen teki?

Nastat kirskuvat katukivetystä vasten. Rytmi on tasainen, reipas, kunnes se katkeaa epävireiseen, pitkään kirskunaan, jota säestää muovinen ääni. Koira on pysähtynyt ja pysäyttää nastat, kengät ja hänet. Fleksi korahtaa.
- Tule.

Napakka nykäisy narusta ja kirskuna etenee. Naisen korviin sattuu. Miksi hän taas käyttääkään nastoja? Eihän hän ole eläkeläinen, varovainen, taapertaja. Hän on… hän näkee lumessa ilotulitteiden rääppeitä. Eikö keskustassa pitäisi kieltää noiden paukuttelu? Vaarallista. Tämän ja koiran takia sinne oli lähdetty. Pelkäsi vinkunaa ja valoja. Metsästyskoira. Laukaisuihin oli tottunut, se ääni mitään, mutta se viuhuna ja välähdykset.
Tänä vuonna nainen saavuttaa sen rajan. Sen ikäloppujen iän. Pitäisikö kuitenkin pitää juhlat? Mutta kuka nyt joulukuussa haluaa juhlia, silloin on pikkujoulut, räkäkännit ja kopiohuoneet paremmassa käytössä. Ja sopisiko se? Kolmosoluttölkki. Eikö ne pullojenkerääjät ole vielä heränneet. Tässä on jo siivottu, pakattu ja ajettu sata kilsaa, tyhjennetty laukut ja juotu vahvaa teetä. Että pysyisi hereillä.

Pitikö sen unohtaa ne lääkkeet? Mitä sekin oli? Miten ne voi unohtaa? Ei muka saa nukuttua ilman lääkkeitä.
- No niin.

Valo vaihtuu vihreään, ajoväylällä kirskuna on tummempaa, asvaltti kurnuttaa. Jalkakäytävällä nastat pureutuvat lumen peittämään jäähän. Tämän takia hän käyttää nastoja, vauhti ei saa hidastua, jäätä tai ei. Jalat rentona, päkiällä työnnä, pidä pää pystyssä, selkä suorana.

Häntä vihlaisee ajatus. Jättikö mies ne tahallaan? Ei edes hyvää uutta vuotta toivottanut. Ähisi ja puhisi koko yön, ravasi mökissä edestakaisin, katsoi telkkaria, pani valot keittiöön, kävi vessassa. Miten siinä olisi voinut nukkua? Keitti kahvia ja laittoi aamiaista puoli kahdeksan. Avasi oven, että koira pääsi sängyn vierelle.

Herättämään sitä enää tarvittu. Mielenosoitusta. Se hänen vika ollut.

Nainen ohittaa bussipysäkin. Vilkaisee siinä olevaa julistetta, joka huutaa. ”Hei, sinä poika pullossa, jätä vanhemmat ja lähde vaihto-oppilaaksi jenkkeihin”. Tervemenoa sinne raamattuvyöhykkeelle vaan, pullosta toiseen, se niin vapaata siellä ole. Täällä missään pullossa olla, hän kieltää itseltään.

Nainen päättää kiertää saaren. Vauhti on sopiva, kun ei tarvitse sovittaa kehenkään. ”No niin” on varattu siihen kun koira on kävellyt edessä, jäänyt nuustamaan jotain ja hän on pysähtynyt, antanut nuustaa, mutta sitten on aika lähteä. ”Tule” on varattu siihen, kun koira pysähtyy pientareelle, mutta hän jatkaa. Jokaiseen pysähtymiseen ei jäädä. Hän päättää mihin tule ja mihin no niin.
- Kierrä.

Koira kiertää valopylvään. No, hän luovutti, nousi, kävi vessassa ja söi miehen laittaman aamiaisen. Syödessään hän luki kirjaa. Mies klenkkasi sängyille, repi niistä lakanat irti ja survoi ne matkalaukkuun. Niin täyteen, ettei hänen tyynynsä mahtunut. Hänen piti järjestää se uudelleen. Sitten toilettilaukku mahtui.

Omansa oli kyllä pakannut.

Nainen astuu sillalle. Silta erottaa mantereen saaresta. Niin iso sana, manner. Ja niin rohkea sana, saari. Onko hän enää saari? On jo tammikuu, eikä hän ole vieläkään tehnyt sitä listaa. Kahtatoista, jotka haluaa tehdä ja kenen kanssa. Onko siinä järkeä? Miksei hän sitten ole tehnyt listaa. Kuumailmapallolento. Valasretki. Yö karhupiilokojussa. Halusiko hän todella? Löytyykö kahtatoista hänelle? Ehkä hän vaan unohtaa.

Polku on auki, ympärikiertäjiä löytyy aina. Vastaan tulee mies, ei voi päästää koiraa irti. No, nyt… ei taas joku. Tällä kertaa pyörällä, ei ihan täysillä kulje. Ja jää siihen kiikaroimaan, kiertääkö pitäisi. Sen kerran kun nainen haluaa olla rauhassa. Pitääkö kaikkien tänne ängetä? Koira vinguttaa hihnaansa äärimmilleen pusikon puolella. Kakatakaan saa rauhassa.

Tenniskentät sentään ovat niin kuin pitää. Autiot, lumen alle pysähtyneet. Punaiset tuomari-istuimet, sinisten hontelojalkojen päässä. Lumi tuomarina. Näin ne ovat parhaimmillaan, ei ähkinää, ei huitomista, ei pelaajia, ei voittajia.

Tai jos pakottaa siihen? Heinäkuussa. Kestääkö hän kesälomaa? No, toukokuussa? Ennen hääpäivää. Ehdottomasti ennen. Tuuli viistoo poskia, jäät ovat nousseet aiemmin polulle, tallotut jo, hän päästää koiran. Puitakin katkennut, pusikossa, isoimmat sekaisin, koira niiden seassa. Ylinopeutta pakotti mies ajamaan. Tai pakotti, mutta sillä narisevalla äänellään. ”Aja satasta, minä maksan sakot”. Ne miehen nimelle tule. Hän polkaisi sitten kuitenkin, mitään sanomatta marttyyrille. Kotiin oli 20 kilometriä, se monta minuuttia hyödyttänyt.

Mies nousi autosta, otti koiran ja meni hissillä. Hän raahasi matkalaukun, kylmälaukun, koiran alustan, koiran kassin ja tyynykassin. Ensin ulko-ovelle, sitten ala-aulaan, hissiin ja sisälle. Oli sentään jättänyt oven auki. Mies otti lääkkeet, meni nukkumaan. Hän purki laukut, ruoat jääkaappiin, pyykit koneeseen, ruokaa koiralle, koira ulos. Niskaan paleltaa, jos kääntää päätä vähänkään alaspäin. Tuuli sivaltaa lakin ja kauluksen välistä. Pää pystyssä nyt. Saari on kohta lopussa. Kiertäminen saa riittää.

Taimi Tammi

Ei tule selkoa minusta

2012-01-31T21:04:00.001+02:00

Aavikolla silmänkantamattomiin lojuvien ja muodottomiksi paisuneitten ruumiiden katsominen television kuvapisteiden kautta kyllästytti. Tympeää oli myös saunoa joka päivä valkeat suolaläikät pois mustaksi paahtuneelta iholtani ja kantaa lankkuja klubilla. Väsytti puhua työporukan kanssa naisista ja naisen puutteesta. Mielihyvänarkomaanit toivoivat ikävänsä keskelle leikkikalua! Sosiaalisten kontaktieni varmemmaksi katkaisemiseksi olin saanut Iraqin turvallisuuspoliisilta varoituksen olla pitämättä yhteyttä paikallisiin. Minua kiellettiin vierailemasta heidän kotonaan. Bagdadin hautuumaan löyhkä voimistui ja inhosin jo kaikkea muuta paitsi työpäivän kiireitä, kirjeiden kirjoittelua ja päiväkirjan pitoa. Imin iltaisin campuksella coolerin alla vilvoitellen whiskyä yltä päältä hiessä. Helvetin epäterveellistä hommaa, mutta ulkona oli öisin + 25C ja päivisin + 52C varjossa. Mietin tilannettani ja tulin siihen tulokseen, että rauhoittuakseni olisi viikonloppuna päästävä jonnekin, tästä jostakin. Muutaman päivän viiveellä campukselle tulevassa sanomalehdessä oli kokosivun juttu Iranin offensiivista Eteläisellä rintamalla. Sanottiin Iranin joukkojen kohta moukaroivan tykkitulella Basraa ja että sotilasliikennettä lukuun ottamatta kulku sinne olisi estetty. Katselin karttaa ja hoksasin samassa Urin ja Urukin historialliset sumerikaupungit. Ne olivat lähellä Basraa. Lähdin torstai-iltapäivällä töitten jälkeen ajamaan firman pick-upilla Bagdadista etelään tietämättömänä infernaalisesta ruuhkasta teillä. Ne olivat täynnä armeijan kolonnia. Eräässä risteyksessä toista tuntia seistessäni, ryhdyin turhautuneena laskemaan venäläisvalmisteisia T-72 panssareita. Pääsin lukuun 147, kunnes totesin letkan jatkuvan taivaanrannan taa ja kyllästyin. Pari laivuetta Iraqin tunnuksin varustettuja Dassault Etendardeja* lensi ylitseni mahanaluset täynnä pulleita puutiaisryppäitä, tullen kohta takaisin pökäleensä paskoneina. Huomasi heti kuka oli onnistunut pääsemään osalliseksi Iraqin öljystä myymällä aseita. Koska minulla ei ruuhkassa edetessäni ollut muuta tekemistä, virityin jatkamaan mietteitäni tästä kaikesta ja ihmisenä olosta yleensäkin. Miten helvetissä ”joku” saattaisi olla tyytyväinen evoluutioluomukseen nimeltä ”ihminen”? Pimeys särähti fuusioiden valoksi maailmoihin. Myriadien aurinkojen huikaiseva kirkkaus tuikki miljardeja vuosia sitten olevaisen kehästä. Sen tähdet olivat tuntemani autiuden valaisevia tihentymiä. Ne olivat kuin lohduttomuuden lyhtyjä Iraqin yön pimeässä, joka täytti surkeaa hahmoani. Kaikki näytti synnyttävän surmaten ja surmaavan synnyttäen äärettömän pitkän ja lyhyen ajan sekä liikkeen, jossa todellisuus tässä ja nyt ilmentyi sekä katosi. Sitä pohtiessa matkani meni pysähdyksistä huolimatta lähes huomaamatta. Pääsin myöhään illalla Basran liepeille, eikä minulla ollut vaikeuksia ohittaa tarkastuspisteitä. Kukaan ei yrittänyt estää kulkuani väitetylle sotatoimialueelle. Kaupungin keskustassa elämä näytti sujuvan normaalisti. Sotilaita oli toki paljon, mutta muutoin oli meneillään sama arkinen kiistely torikauppiaiden kanssa tavaroiden hinnoista. Juttu Iranin armeijan tunkeutumisesta Basran liepeille oli poimittu lehteen jonkun Reuterin tai BBC:n toimittajan välittämistä tiedoista. Ne ”tiedot” taas oli kerätty Skanska-hotellin ilmastoidussa baarissa Bagdadissa virallisten tiedottajien lausunnoista. Siellä pitkä rivi ikävystyneitä toimittajia yrittää kuluttaa baaritiskillä aikaansa mystisesti grogilasin pohjaa tuijottaen. Osa kuvittelee saavansa kokonaiskuvan tilanteesta paremmin lasinpohjan suurentamana. Toiset pysyvät ”vieraan” peloissaan visusti erossa paikallisista. Eräät heistä eivät tienneet sodan todellisista vaikutuksista ihmisiin ja heidän perheittensä elämään mitään. ”Virallisten” lausuntojen ainoa totuus taas on siinä, miten joku katsoo voivansa hyötyä uutisankoista. Jos toimittajat äityisivät kirjoittamaan muuta, heidät karkotettaisiin maasta tai heitettäisiin kalabushiin*. Basran liepeillä jokisuiston ruovikoissa tosin taisteltiin, mutta sodan kumua ei kuulunut kaupunkiin. Basran ”savikylää” ei ainakaan vielä oltu evakuoimassa, kuten lehtijutussa väitettiin. Pari basaarinpitäjää vakuutti, ettei ole syytä huoleen. Saddamin loistava armeija pysäyttää iranilaisten hyökkäyksen ja työntää vihollisen tuota pikaa Jannamin* persereikään. Paikallinen lemmenkauppias tarjosi vanhojen egyptiläisten sulottarien palveluita läheisessä ”hotellissa”. Tartuin tilaisuuteen, mutta vain koska oli yömyöhä ja tarvitsin huoneen. Niitä palveluja en silti huolinut. Mummoikäisen Fatiman vakoa lopen väsynyt reissumies viimeksi kaipaa. Maksoin huoneesta 15 dinaaria, kävin pikaisesti syömässä ja painuin pehkuun. Uni tuli heti, enkä miettinyt WC:n viemäristä nousevan torakka-armeijan offensiiveja huoneeseeni. Seuraavana aamuna suunnistin Uriin*. Menin läpi suuresta Bäb-ilû:sta*, ja jos matkaa aloittaessani olin ollut rauhaton, niin tunne vain lisääntyi ”Jumalten portin” takana raunioilla. Paikassa ei ollut paljon nähtävää, joten Zikkura-nimisen rakennuksen katsottuani, sain päähäni lähteä käymään myös ikivanhan Urukin* jäännöksillä. Halusin syventää näkemyksiäni puitteista, joissa yli 4500 vuotta vanha sumerien ja myöhemmin Aramain valtakunnan Kaldealainen astronomia, mystiikka, filosofia sekä uskonto kukki ja heijastui lähes sellaisenaan juutalaisten kirjoituksiin. Ennen kaikkea etsin loogista perustusta aikalaisten ajatukselle sumerikuningas Gilgameshin* jumalisuudesta. Mikä sai hänet koettelemustensa jälkeen kuvittelemaan saaneensa tiedon ja olevan ”jumalten muovaama täydellinen ihminen”? Tosin, ei ihmisellä muuta päämäärää saisi ollakaan, kuin tulla jumaliseksi. Se voi tapahtua ihmistä kuluttavan ja hänen inhimillisen summautumisensa subjektiivisesti tyhjentävänä prosessina ja muutoksena uudella tavalla täydeksi. Samassa kun sain tuon toivottomalta tuntuvan hurjan vision, kuulin kuin kaiuttimesta äänen lausuvan aavikon tuulesta: -- Liike ja aika kätkevät kuvani tässä ja nyt, eikä Minua löydetä aineena tai hahmona, menneessä tai tulevassa. Turhaan etsit Minua ulkopuolelta, raunioiden murenten keskeltä. Suotta käännät katsettasi sisäänkään, sillä kun huomaat Minut siellä niin kadotat ja kun kadotat, huomaat Minut jälleen. Ei tule selkoa Minusta. Jukupliut! Oli suuria vaikeuksia pitää ryppynauhani tiukalla. Puhekykyni meni täysin, mutta kykenin mykistyneenäkin jatkamaan ajatustani intergalaktisesta Minuudesta kaikkialla. Siitä saattoi saada aavistuksen elämän kiertomatkan loppuessa alkuun, tai alun ja lopun rajapinnalla. Sivullisena voisi aistia, tuntea ja ymmärtää, mutta olemalla mukana se oli mahdotonta. Ihmiselle kaikki on suhteellinen keskiö, loputon kierto ja kehäpäätelmä. Sana joka ei muka ollut missään, oli joka paikassa. Minuus oli määreiden määre, abstraktio, joka alussa määritteli ainetta kuviksi ja hahmoiksi kaikesta ja kaikista. Sen myötä tiedostin elävän olentoni, joka käveli ikivanhaa naft:llä* kiinnitettyä kiveystä Urin portin läpi. Menin yhä syvemmälle itseeni ja mietiskelin. Pää kumarassa kysyin neuvoa sisältäni, mutta pelästyin ajatuksiani, kävin voimattomaksi ja kompastuin päistikkaa turvalleni maahan. Oli pakko istahtaa hetkeksi rauhoittelemaan hermojani. Silloin syvä ääni kuiskasi minulle tuulenpuuskasta: -- Kaikki on tapahtunut ja tapahtuu vain siksi, että se on mahdollista, todennäköistä ja väistämätöntä. Älä siis mieti turhaan Minua, sillä Minä olen sinussa, sinä olet Minussa ja edessäni aina. Ymmärsin asioilla olevan vastaavan käänteisen muodon. Kaikki suhteellinen on minkä tahansa hahmon paikallaan olon ja liikkeen suhdetta toisen hahmon paikkaan, aikaan ja liikkeeseen. Näin sieluni silmin takaumani siitä, miten äärimmilleen viety tuska muuttui hurmioksi mustan avaruuden maljassa. Katselin miten minuus syöksyi kiinni soluun, kutitti, kirveli ja vihloi sen pintaa, kunnes upposi siihen. Sitten se elosalamansa jyrähdyksellä halkoi ja kasasi sienimäisen pilven yhä uusien hiukkasten muodostamaksi olennoksi kaikesta. Maidonvalkeasta pilvestä kasvoi taivaisiin asti ulottuva hahmo. Olevasta kasautuivat luut, lihakset ja nivelet, hermosto, sekä muut elimet. Minuus täytti valoksen elävällä sielulla, mutta henkensä ymmärryksen se antoi vain suhteellisesti. Aine, aika ja liike tulivat havaittaviksi ja käsitettäviksi ihmisen sielullisen hahmon kautta. Häpeän, ylpeyden, onnen, onnettomuuden, rakkauden ja kaikki muutkin mielteet sekä tunteet elävä kuva koki vasta, kun määritteli ensimmäisen asian suhteessa toiseen hyväksi tai pahaksi ja loi kaiken itselleen. Silloin kuva tiedosti omaavansa aistimuksia siitä mitä tapahtui ja sai niiden vasteet, refleksit ja reaktiot. Kun sanoi A, siitä seurasi, että oli sanottava B ja C ja niin edelleen. Se ei ollut kirous tai tuomio, vaan looginen seuraus. Minuus oli esillä oleva salaisuus, jonka löydän tai kadotan Bagdadissa*, Urissa ja Urukissa yhtä varmasti kuin Helsingissä tai Perä-Hikiällä hyyskän takana sontaa luodessa. Mutta Urukiin asti päästyäni uskaltauduin hämmentyneenä tästä kaikesta kysymään tuulelta, kuten Mooseksen* kerrotaan kysyneen tulipensaalta: -- Kuka Sinä olet? Ja ääni supisi minulle puhurista: -- Minä olen se, jonka minuus Minä olen. Katselin lähellä kulkevaa perhettä. Isä ojensi noin kaksitoistavuotiasta poikaa jostakin mitä tämä oli sanonut tai tehnyt ja läimi avokämmenellä takaraivoon. Poika kyyristeli ja yritti parhaansa mukaan väistellä. Mustaan burkaan* verhoutunut perheenäiti kulki eväskoria kantaen välinpitämättömänä perässä, eikä puuttunut asiaan. Tuon pojan kaltaisena näyttäydyin maan sääntöjen ja lainalaisuuksien orjana. Minua kuritettiin ja sain rangaistuksetta tehdä tai sanoa vain tarkoin rajattuja asioita. Olin tiedottomuudestani herännyt tietoisuus kaiken takana olevasta elävästä kuolemasta. Sen lentimet jylisivät tuhannen vasken pauhulla ja välkkyvin alumiinisin siivin ylitseni kaakkoon. Jokisuistossa iranilaisten rintama- ja huoltojoukot joutuisivat nielemään piilopaikkojen puuttuessa suoalueen haisevaa mutaa. Pommien kaasupilvet matelisivat tuulen mukana jokisuiston ruovikossa tappaen kaiken eteen sattuvan elollisen. Taivas ja helvetti olivat kaikkialla, eivätkä ne olleet paikkoja. Vaikken kulkenut Hesekielin* jalanjäljissä, kävi ilmeiseksi, että tätä Edeniä ylläpitävien rosvojen Kalasnikovit* ja heidän yhdessä muodostamansa ilmapiiri sekä henki saivat ihmiset pelkäämään Ali Baban* sielunsa puolesta. Minä taas vapisin, koska tunsin aistivani elävän Runoilijan, joka kuuli ja näki tämän kaiken. Sanakirjakäärö voi maistua hunajalta suussa, mutta sen tultua syödyksi alkaa karvastelu vatsassa. Silmänräpäyksessä hikoilin peukalonpään kokoisia hikihelmiä ja annoin rajusti ylen. Sisimmässäni olin kiivaillut totuuteni puolesta, mutta nyt se mykisti minut kivullaan kokonaan. Minuuden kasvojen kääntyminen puoleeni oli silti huolenpitoa jota anoin itselleni. Sen armo ja oikeus, sekä anteeksianto tulivat siitä huolimatta, etten tuntenut niitä ansainneeni. Tuo oivallus uudisti vanhat lait, säännöt ja moraalin. Turhiksi kävivät myös turhaumieni ja estojeni hirveiksi vääntämät omat sekä muiden oppirakennelmat. Tiedostin syyllisyyteni rakentavan itseäni ja muuttuvani. Muutama kerjäläinen retkotti raunioiden katveessa, pää pehmeten auringon armottomassa paahteessa. Miksi he eivät menneet varjoon? Jokainen heistä koetti tukahduttavasta kuumuudesta huolimatta saada kasaan tämänpäiväisen leipänsä. Pikkupoikia pyöri raunioilla sankoin joukoin kaivelemassa salaa hiekasta ylös muinaisia ruukunsirpaleita tai muuta esineistöä. Kaupittelivat niitä vierailijoille muutaman lantin toivossa. Siviilipukuiset vartijat kiersivät aluetta kytäten poikien tienestejä. Kun kaupat tehtiin, vartijat ottivat vieraan kiinni, palauttivat esineen pojalle ja kiskoivat ostajalta kuitittoman sakon. Ihminen oli loputtoman kekseliäs. Tiesin että täältä ikuista onnea haikailevalle oma vaiva ja toisten puute jäisivät ainaisiksi. Suurikin kiusa tuntui sellaisen rinnalla mitättömältä pikku pilalta, jonka Job*, sekä tänään jo lukemattomat muut voivat kestää ja antaa anteeksi. Pääsy pahasta ilman koettelemuksia selkiytyi utopiaksi. Pahan määrittelyllä luotiin samalla käsite hyvästä. Ne olivat yksi ajatus ja sen puoliskoina molemmat toistensa olemassaolon ja tämän kaltaisen elämän edellytys. Valtakunnat muuttuivat mielessäni hallituksien ja valtojen parasiittiarmeijoiden kotikeoiksi. Yhteisöjen pahuus piti ajattelemattomia yksilöitä rahan, työn ja liian edistyksen puuhastelun otteessa. Pahan arvot tekeytyivät hyveiksi tietämättömyyden eteen ja esittivät valkeuden ja sivistyksen enkeleitä. Maailman hallitukset ja vallat elivät yksilöidensä ilmapiiristä ja hengestä. Kun ihmisen on kerran sekin taistelu taisteltava, niin on parempi taistella vain itsensä kanssa ollakseen taistelematta kaikkia vastaan. Jokainen aukaiskoon omat silmänsä ja korvansa, sekä hankkikoon oppinsa ajallaan. Tämä ympärilläni hiiviskelevä, nimellisesti Khargin öljy- ja satamasaaresta syttynyt sota ei ole mitään sen rinnalla, mitä se tuottaa seurauksinaan. Ihmiset tekevät toisilleen mitä vain, jos pitäytyvät olemaan ajattelematta ja ymmärtämättä toimiensa seurauksia. Tässä maailmassa ei edes almua antaessa tiedä hyvän tarkoituksensa aiheuttamaa iljettävyyttä, tai lantin kulkua kurjia hyväkseen käyttävien taskuun. Voimani ja kunniani olivat nyt luovuttamatonta valtaa. Tietämättömät uskovat demokratian tai muun hapatuksen nimissä olevan velvollisuus antaa äänensä ja valtansa muille. Valtakunta on Iraqissa kuten muuallakin vain tuskan kiharoita joidenkuiden onnen perintälaskussa ja heidän hurmionsa maksatusta toisten jatkuvalla piinalla. Mietin mitä kaikkea täydellisyydessään niin merkityksetön maallinen elämä voisikaan pitää sisällään ja kiitin runoilijoiden Runoilijaa hänen tälle kurjalle madolle osoittamastaan ahdistavasta huomiosta. Kuivassa autiomaassa on kuin tuppaina syvistä ja sameista seikoista versovia keitaita. Niiden varjoon lankeaa helposti uinumaan, eikä kuule orpoutensa ääntä. Läheisilleni olin laivan hylky ajelehtimassa avaruuden merellä. Konkreettisemmin he sanoivat minun siemailevan lokavettä estottomien naurunpuroista kaduilla. He vieroksuivat outouttani ja ajoivat minua vihallaan katkeroitumaan tähän väkimeren viemäriin; liukenemaan, hukkumaan ja katoamaan siihen. Silti kaikkialla ilmeni sama jano, niin puissa, ruohossa, eläimissä kuin ihmisissäkin. Monet isosivat juoda elävän kuoleman vettä, tai että se joisi heidät. Paranoidien paratiisi halusi sitä! Gilgamesh oli halunnut sitä, ja itsekin elin ja kuolin siitä vedestä. Vaan mitäpä tahriintuneen hyödyttää pyhittää voidakseen olla vain joskus, tai vain osin kelvollinen? Lopulta höyrystyisin kokonaan avaruuteen. Kaiken minkä Runoilija minuun laittoi ja maailmalta sain, tulisin luovuttamaan takaisin ennen uloskäyntiä. Aiemmin näin ympärilläni ”antaja-ottaja kananpaskan kantajia”, mutta nyt totesin olevani yksi heistä ja osa sitä samaa; se murehdutti minua suuresti. Huuleni päättäväisesti mutrussa pakottauduin ahdistuneena riisumaan Gilgamesh-kuninkaalta täydellisyyden viitan. Vain ihmisinä astumme Leijonaportista sisään, mutta tunsin käyväni Gilgameshin inhimillisen suuruuden rinnalla kälb:stä*. Tämän vihamielisen, tai vähintäänkin epäluuloiseksi kokemani väen keskellä noudatin vanhaa ohjetta nöyryydestä ja oveluudesta. Hullua ei tarvinnut näytellä; minut jätettiin muutenkin rauhaan. Kuten Gilgamesh ehkä ammoin, nousin Mosaiikkipihalta suuren neliönmuotoisen rakennuksen katolle. Erämaasta nousi tuuli ja sen mukana tuleva hiekkapöly istahti hämäräksi keskipäivän harteille. Tunsin nousevani hengessäni korkealle. Sitten minulle näytettiin tulisten vaunujen pelottava voima. Hätääntyneenä ja sokaistuneena rukoilin säästämään maailmaa. Kuten Gilgamesh aikanaan, huomasin tulleeni lähelle rajapintaa, mutta minua estettiin astumasta eteen ja temmattiin säkenöivänä, kuin fyysisen pahoinpitelyn jäljiltä takaisin rakennuksen katolle. Tuuli leyhähti vasten kasvojani sietämättömän kuumana ja kuulin yhä sokaistuneena sen henkäyksestä: -- Minkä näit ja kuulit, koskee kaukaista aikaa. Älä sen vuoksi murehdi. Et voi tehdä selkoa Minusta sanoin, mutta kirjoita että: Se joka ei huomaa, ei ajattele, ei ymmärrä, eikä osaa. Laskeuduin takaisin Mosaiikkipihalle ja kuljin kuin unessa sumerien kuolevaiseksi muuttuneen kuninkaan jalanjäljillä ympäri Urukia. Voi, kuinka loputtoman tietämättömäksi ja kurjaksi hänen on täytynyt tässä nykyisessä erämaassa aiemmin kasvanutta ruohoa syödessään ja sairaana tomussa ryömiessään tuntea itsensä! Oli aika lähteä paluumatkalle Bagdadiin. Joukkojen siirto oli ilmeisesti suoritettu, sillä liikenne oli vähäisempää. Pimeä tuli kuuden aikaan kuin nyrkin iskusta ja vastaan tulevien ajoneuvojen valot rasittivat ajaessa silmiäni. Tuumailin ihmisen mittaa ja määrää. Hänen patologiansa jäi outojen ja hurjien perusvoimien valtaan. Hämäriksi jäävine syineen ihminen eli tavoitellen inhimillisyyttä jumalisuuden sijaan ja kuoli sen vuoksi joka hetki ja päivä. Hän puolustautui pysyttelemällä tietämättömänä syistä ja tyytyi reagoimaan seurauksiin. Tekeytyi raskain opinnoin viisaaksi, vaikka oli siten vain suhteellisen tietävä, olematta vielä ymmärtävä. Opiskeli ajatuksia, muttei ajattelemaan! Uskoi perusteettomasti väärien tekojensa anteeksisaamiseen jonkun ulkopuolisen toimesta ja syöksyi täydellistämään omia puutteitaan. Pelkurien intohimoja, rakkaudettomuutta, vain tiedotonta reagointia vailla ajatusta ja logiikkaa, sellaiselta hän vaikutti tässä joutavuuksien maailmassa. En itse, eikä kukaan täysin tiennyt, mitä teki ja kunne kulki.

* Sanojen selitykset: Dassault Etendard = Ranskalainen taisteluhävittäjä Fars. Jannam = Helvetti Arab. kalabush = putka, selli Akkad. Bäb-ilû = Jumalan portti, Babylon, Babel, Babilu Kaldea, kaldealaiset = n.1000-500 eaa arameaa puhunut kansa Ur = Uus-Sumerin pääkaupunki n. 2100 eaa Uruk = n. 4000 eaa sumerien suurkaupunki Gilgamesh = n. 2800-2600 eaa sumerikuningas Arab. näft = öljypiki Hesekiel = Näkyjä Ur:ssa nähnyt profeetta Kalasnikov = Venäläinen rynnäkkökivääri Ali Baba = Tuhannen Ja Yhden Yön sadun rosvo Burka = Naisten musta hupullinen kaapu Bagdad = Iraqin pääkaupunki, muinainen Tispun Raam. Mooses = Juutalaisten kansanjohtaja Raam. Job = Jumalan pahan kiusaukseen antama Arab. kälb = koira, saastainen Runoilija = Jumala

Lauri Vanhala

Järvi

2012-01-31T21:00:00.000+02:00

Toukokuun lopulla alkoi Rikas Rouva herätellä kartanoaan henkiin. Hän liehui linnunsulista tehty pölyhuisku kädessään epäjärjestelmällisesti pitkin taloa. Seinät kaiuttivat levysoittimesta kuuluvia reheviä ranskalaisia chansoneita, joiden tahtiin nainen liikkui. Huonekalut tulivat muuttumattomina esiin valkoisten kankaiden suojista. Lasikuvun alla olevassa asetelmassa olivat kuivatut kukat ja kaksi lintua pysyneet samassa asennossa jo yli sadan vuoden ajan. Rikas Rouva avasi paksut samettiverhot, jotta aurinko pääsisi valaisemaan talven jäljiltä harmaankalpeiksi muuttuneita huoneita. Pökertyneen oloinen nokkosperhonen lensi rispaantuneilla siivillään ikkunan ohi. Ilma oli kirpeänraikas, vaikka kevätkukat olivat jo lakastumaan päin.

Koko talven oli Rikas Rouva tehnyt kovasti töitä. Hän oli hoitanut asiakassuhteita, palkannut uusia alaisia, irtisanonut vanhoja ja katsonut tyytyväisenä rahastosijoitustensa suotuisaa kehitystä. Talven ajan Rikas Rouva käytti vain keittiötä ja suurinta makuuhuoneista. Se oli helpompaa niin. Rikas Rouva vihasi siivoamista, mutta vaatteistaan hän piti hyvää huolta. Kengät olivat siististi kenkäkaapissa ja kalleimmat kengät omissa laatikoissaan hienojen silkkipapereiden sisällä. Ylellisen pehmeät, naiselliset, himmeästi kiiltävät kauluspaidat riippuivat 1800-luvun lopulta peräisin olevan tammikaapin kätköissä. Rikkaan Rouvan housuissa oli aina viivasuorat prässit eivätkä hänen puolihameensa olleet vielä iltapäivään mennessäkään ryppyisiä.

Rikas Rouva huiskutti vanhasta piirongista pölyjä pois. Piirongin päällä oli väärinpäin käännetty valokuvakehys. Hetki ei ollut mieluisa. Kehyksen sisällä, kasvot piironkiin päin makasi Rikkaan Rouvan mies tai oikeastaan entinen mies. Täsmällisemmin sanottuna kuollut mies. Rikas Rouva oli leskirouva. Sitä nimitystä ei Rikas Rouva halunnut koskaan käytettävän. Se sai hänet tuntemaan itsensä vanhaksi. Hän ei myöskään kaivannut muistutusta siitä, että oli joskus ollut naimissa. Mokomakin petturimies. Huoripukki. Hyväksikäyttäjä. Alistaja. Vuosikaudet oli Rikas Rouva sietänyt miehensä kaksoiselämää ja pysynyt aina yhtä tyylikkäänä ja hillittynä miehensä rinnalla. Kun mies oli lopulta tapailemiensa toisten naisten lisäksi rakastunut alkoholiinkin olivat vanteet Rikkaan Rouvan pään ja kurkun ympärillä alkaneet kiristää liikaa.

Se oli kesän alkua, aikaa ennen juhannusta, kun Rikkaan Rouvan mies halusi välttämättä lähteä konjakkipäissään soutelemaan. Kello oli ollut jo paljon. Kartano sijaitsi kirkasvetisen järven rannalla. Rikas Rouva ei pitänyt järvestä. Sen lasisen läpitunkevassa syvyydessä ja kylmyydessä oli jotain pelottavaa. Järvessä ei kasvanut ainuttakaan vesikasvia eikä Rikas Rouva ollut koskaan nähnyt kalan hyppäävän sen pahaenteisellä selällä. Lapsuudesta tuttuja malluaisia tai vesikirppuja oli aivan turha etsiä. Järvi oli ja pysyi elottoman tuntuisena. Ainoastaan harvoin yltyvä tuuli sai järven pinnan värisemään. Joskus aamuisin järvi näytti noidutulta, kun usvan vaaleanharmaa vaippa kulki sen yllä. Vastakkaisen rannan tummanpuhuvina seisovat kuuset heittivät järven ylle pitkän varjon, mutta kartanonrantaan eivät varjot yltäneet. Rikas Rouva muisteli inhon väreet selässään miehen rehvakasta kertomusta siitä, miten hän oli pienenä poikana hukuttanut järveen kartanon kissan lumivalkoisen poikueen. Mies oli tappanut kissanpoikaset pitämällä kauhusta sätkiviä pieniä pentuja veden alla, kunnes ne olivat elottomia. Lopuksi hän oli laittanut hennot ruumiit säkkiin, jossa oli painona kiviä. Mies oli soutanut järven keskelle ja heittänyt säkin veteen tuntematta pojan sydämessään minkäänlaista surua.

Lopulta Rikas Rouva antoi periksi humalaisen miehensä tahdolle ja istui harmaan ruuhen päähän. Mies souti, mutta siitä ei tullut mitään. Rikas Rouva istui turhautuneena veneessä. Alkukesän yö oli kaunis ja valoisa. He olivat kahden. Kartanon mailla ei liikkunut ristinsieluakaan, ainoastaan lintujen satunnaisen laulun saattoi kuulla puiden kätköistä. Kehys oli hyvin romanttinen, mutta sisältö aivan väärä. Mies hosui airojen kanssa. Pian toinen jo tippui hankaimesta. Mies nousi puoliksi ylös ja yritti saada veteen pudonnutta airoa takaisin. Rikas Rouva katsoi miehensä hapuilua. Hän katsoi miehensä alkoholin ja ponnistelun punaamia kasvoja. Hän pystyi haistamaan miehensä konjakinhajuisen hengästyksen. Hän katsoi miehen päällä olevaa vaaleaa, pahasti ryppyyntynyttä pellavapukua sekä miehen typerää vaaleaa hattua, jossa kiersi tummanruskea satiininauha. Hän katsoi miehensä kömpelöitä käsiä ja mietti miten helposti ne olivat vaeltaneet muiden naisten vartaloilla syyllisyyttä tuntematta. Mies kauhoi ja kauhoi ja Rikkaan Rouvan kiukku kasvoi ja kasvoi. Yhdellä ainoalla elegantilla valkoisiin housuihin tähdätyllä potkulla oli mies järvessä. Mies oli juopumustaan ja ponnistelujaan niin uupunut, ettei hän edes yrittänyt uida tai huitoa, vaan vajosi järven syvimpään kohtaan kuin valkea kivi. Rikas Rouva katsoi miehensä vajoavaa ruumista ja tapahtui jotain merkillistä. Ennen kuin miehen keho katosi järven syvyyteen, näytti se hajoavan osiin. Osat ottivat hahmon ja kun nainen oikein pinnisteli, oli hän näkevinään untuvaisten, valkoisten kissanpentujen sukeltavan kirkkaassa vedessä. Hetken päästä eri suuntiin uivat hahmot katosivat näkyvistä. Rikas Rouva halusi pois, pois koko kirotulta järveltä.

Rikas Rouva poimi pudonneen airon helposti. Hän asetti airon hankaimeen ja souti kevyesti ja nopeasti rantaan. Hän veti ruuhen puoliksi kuivalle maalle, jotta se ei pääsisi karkaamaan. Rikas Rouva kulki polkua pitkin kartanolle, laskosti vaalean leninkinsä siististi parisängyn päässä olevalle rokokootyyliselle penkille, avasi nutturansa, harjasi hiuksensa, huokaisi ja nukahti heti. Hän nukkui paremmin kuin moneen vuoteen.

Aamulla, kun Rikas Rouva heräsi, tuntui hänestä hieman omituiselta. Ihan kuin jotain puuttuisi. Hän ei heti saanut mieleensä mitä se oli, mutta kaataessaan kahvia toiseenkin siroon posliinikuppiin hän oivalsi yhtäkkiä, että yksi kuppi olisi riittänyt. Hän tiskasi toisen kupin pois ja ihaili sen valkoiseen väriin kauniisti sopivaa kultaista reunaa. Nyt kun ei tarvitsisi miettiä toista, hän voisi syödä juuri sellaisen aamiaisen kuin halusi. Mies oli inhonnut naisen herkkua, täytettyjä croissanteja. Parin minuutin lämmittämisen jälkeen nainen otti valmiiksi halkaisemansa croissantit uunista ja laittoi niiden väliin voita, juustoa, salaattia ja kurkkua. Hän laittoi ne lautaselle ja kaatoi itselleen toisen kupin kahvia. Hän vei lautasen ja kahvikupin sinisen salongin pöydälle. Hän puki aamutakin päälleen ja haki koivukujan päässä olevasta postilaatikosta sunnuntain lehden. Sisälle tultuaan hän istui nautinnosta ähkäisten mukavasti pehmustettuun tuoliin, haukkasi croissantia, hörppäsi kahvia ja avasi painomusteen tuoksuisen, sileän lehden.

Aamupalan jälkeen Rikas Rouva mietti yöllisiä tapahtumia. Hän oli nyt leski, mutta murhaaja hän ei halunnut olla. Siispä Rikas rouva käveli rantaan, otti airot käteensä, työnsi ruuhen veteen ja heitti airot niin kauas järven selälle, kuin osasi. Kaksi tuntia myöhemmin hän meni katsomaan, miten kevyt tuulenvire oli kuljettanut veneen keskelle järveä, sen syvimmän kohdan päälle. Kolme tuntia myöhemmin hän soitti hätänumeroon ja kertoi miehensä katoamisesta sekä yksinäisenä järvellä ajelehtivasta ruuhesta. Neljä tuntia myöhemmin kaksi sukeltajaa naarasi järveä. Miestä ei löytynyt. Ainoa asia, minkä sukeltajat toivat elottomasta järvestä oli säkki. Sen sisällä oli pieniä luurankoja. Myöhemmin löytyi myös valkoinen hattu, jota kiersi ruskea satiininauha. Tapausta ei saatu päätökseen. Rikasta Rouvaa ei epäilty mistään, kylälläkin oli huomattu miehen juomatavat. Huhuja tai juoruja ei lähtenyt liikkeelle, mutta miehen ruumiin puuttuminen ihmetytti. Häntä ei voitu julistaa kuolleeksi. Yhtään adressia ei lähetetty. Sanomalehdissä ei julkaistu kuolinilmoitusta. Hautajaisia ei ollut. Rikas Rouva ei surrut tippaakaan.

Siitä kesästä alkoi Rikkaan Rouvan toinen elämä. Talvisin hän ahersi ja eli vaatimattomasti. Kesäisin hän juhli. Hän kaatoi jo aamulla kermalikööriä kahvin sekaan. Hän tanssi alasti keskellä salin lattiaa. Pitkät hiukset hulmusivat vapaina nuoren miehen flyygelinsoiton tahtiin. Hän istui pihakeinussaan yllään taivaansininen juhlapuku, mutta ei alusvaatteita. Hän röyhäytti ilmoille sikarintuoksua riettaan suuresta ja paksusta sikaristaan samalla, kun mies hieroi hänen jalkojaan. Se mies ei osannut soittaa flyygeliä. Iltaisin hän joi makeaa kirsikkaviiniä. Häntä ei kiinnostanut, miksi miehet aina tulivat. Hän ei välittänyt siitä, oliko miehillä vaimoja. Hänelle oli samantekevää, tulivatko miehet hänen rahojensa, hänen ylellisen elämäntyylinsä vai hänen itsensä vuoksi. Hän antoi mielellään miesten koskea silkkistä, auringon ruskeaksi hellimää hipiäänsä. Yhtään kesäyötä hän ei nukkunut yksin. Miehet keittivät Rikkaalle Rouvalle kahvia ja tekivät ruokaa. Välillä he saunoivat. Rikas Rouva saunoi joskus heidän kanssaan, mutta järveen hän ei mennyt ikinä. Useimmiten miesten saunoessa Rikas Rouva istui kuistilla ja luki ranskalaisia rakkausromaaneja chardonnayta siemaillen. Välillä hän katsoi miehiä, jotka olivat kuin pieniä poikia ruiskiessaan järvivettä toistensa päälle. Rikas Rouva nautti miesten tuomasta energiasta ja elämänilosta ja hän katsoi heitä melkein hellyydellä. Komeita kesäkissoja. Yhdenkään nimeä hän ei vaivautunut opettelemaan. Kesäisin hän unohti myös oman nimensä.

Kun elokuun illat alkoivat pimetä, sytytti Rikas Rouva puutarhaansa lyhtyjä. Se oli merkki. Kesä olisi pian ohi. Miehet tiesivät sen. Pian Rikas Rouva alkaisi laittaa kartanoaan talvikuntoon. Hän peittäisi huonekalut vaalein kankain. Koko kesän kauniisti soinut flyygeli kätkettäisiin mustaan samettiin. Myös sen soittajan oli aika lähteä talven tieltä.

Rikas Rouva seisoi ulko-ovella ja hyvästeli miehiä yksi kerrallaan. Hän antoi helliä halauksia ja pitkiä, aistikkaita suudelmia. Miehet varmaan palaisivat nöyrinä takaisin vaimojensa ja tyttöystäviensä luokse. Laiminlyönneistä Rikasta Rouvaa ei voinut moittia. Hän oli pitänyt kesäkissoistaan hyvää huolta. Nämä miehet lähtivät Rikkaan Rouvan luota elinvoimaisina, hännät ylväästi pystyssä. Ne jaksaisivat kyllä talven yli. Rikas Rouva sulki oven. Rikas Rouva ei nähnyt, mitä syksyntuoksuisessa illassa tapahtui. Miehet kulkivat peräkanaa rantaan. Vähän ennen veteen astumista niiden muoto muuttui. Miehet pienenivät ja pehmenivät. Niiden valkoinen turkki kastui, kun ne määrätietoisesti kävelivät neljällä jalallaan, hännät edelleen pystyssä takaisin järveen.

Kati Nordman

Sukkahousumatka

2012-01-31T20:55:00.002+02:00

Hän, nelikymppinen äiti, istuu auton etuistuimella, kuljettajan vieressä, siinä pelkääjänpaikaksi sanotulla tekonahkaistuimella. Äiti, pienen tyttärensä kanssa, joka tytär, töröttää volgamerkkisen taxiauton takapenkillä. Radio suoltaa reipashenkistä venäläiseltä kuulostavaa balalaikkamusaa välillä rätisten ja paukkuen. Taxikuski pyörittelee rattia vauhdinhurmakkaasti.
”Äiti, minua pelottaa! Mihin me ollaan oikein menossa? On niin kummallisennäköistä! Outoa!”
Maisema muuttuu yhä oudommantuntuiseksi. Ollaan kuitenkin vielä kaupungissa. Ollaan kaupungissa kuitenkin.
”Äiti, mihin tämä kuski meitä oikein vie?”
Tunnen pelonroiskeen sydänalassani. Olinhan sanonut hotellimme osoitteen ja nimen ja kuljettaja näytti ymmärtäneensä ne. Muistan kauhukertomuksen, kuinka vierasmaalaisia sumutettiin täällä ulkomailla. Muistan vanhan pariskunnan järkyttävän kertomuksen, kuinka ovikellonsoittaja yritti väkisin sisälle. Ei tiennyt, että huoneistossa oli kolme muutakin henkilöä. Heitä ei edes saatu kiinni. Ovikellonsoittaja ja tai soittajat, jos heitä olikin useampi, olivat vähintäänkin pahat mielessään, mutta eivät onnistuneet suunnitelmassaan. Vanhan pariskunnan mies selvisi vain sormennyrjähdyksellä siinä käsirysyssä.
Siihen aikaan oli Tallinnassa vielä levotonta. Sukkahousukaupalla elettiin turistipiireissä herroiksi ja täkäläiset epämääräiset kappamiehet liikuskelivat hämäräpuuhien ja rehellisyyden rajamailla.
”Pelottaa!” Pieni tyttö takapenkillä aavistelee jotain.
”Olenko viemässä itseni ja lapsen johonkin vaaralliseen?” pohdin itsekseni. Kieltämättä pelottaa. Kuljettaja napsuttelee sormiaan autonrattiin. Katsahtaa minua. Jarruttaa. Panee vilkun vasemmalle.
Muistan lehdestä lukemani kauhutarinan. Mielikuvitus ottaa vikkelän vallan. Näen itseni jo jossain rähjääntyneessä maalaistalossa, kaukana kaupungista. Mitä sitten? Tunnen vaarallisen tuoksun taputtavan ajatuksiani lentoon.
Upotan käden taskuun. Kaivan setelisykkyrän ja rypistän sen tiukasti nyrkkiini. Siinä lie kylliksi taximaksuksi laskeskelen sormieni välissä. Mitä sitten? Varaudun vaaraan! Pidän käteni taskussa.
”Odotetaan seuraava liikennevalo ja lähdetään autosta pois. Kun auto pysähtyy, avaa ovi ja ulos!” annoin ohjeeni takapenkille päin.
”Minua pelottaa!” kuulin tytön sanovan.
”Nyt ei auta! Sinä lähdet heti, kun auto pysähtyy, pidät ovesta kiinni ja minä pomppaan etupenkiltä ulos samaan tahtiin!”
”Sovittu?”
Kuljettaja napsuttelee sormiaan. Vaihtaa kaistaa ja kääntää suuntansa menosuuntaannähden poispäin. Istumme kyydissä auton kiitäessä kaupunkiin päin.
Vilkuilemme tytön kanssa toisiamme. Meidän suunnitelmamme taitaa toimia, pyöri molempien ajatuksissa.
Auto kaartaa tutulle kadulle. Hotellin valot välkehtivät kuin vanhat tutut ja toivottavat meidät tervetulleeksi lähelleen. Pudotan pusertuneena olevasta nyrkistäni sopivan setelisutturan kuljettajalle: ”Basiba!”
Astumme kiireesti kadulle.
”Tänään syödään taas hieno illallinen alakerran ravintolassa. Meillä on vielä muutamat sukkahousutkin matkalaukussa” muistelen ääneen.
Hotellihuoneessa taxireissulle uskalsi jo hymyillä, vaikka äsken se tuntui melkein maailmanlopun alulta.
”Huomenna on onneksi kotiinlähtöpäivä, huomenna. Laiva lähtee kello viisitoista, huomenna kotiin. Paljon on matka taas antanut, niin paljon.”

Pirkko Liikanen

Elämänpyörässä pää ylösalaisin

2012-01-31T19:08:00.003+02:00

Imurin letku mateli perässäni kuin kuningaskobra, supistellen, hyökäten, hihkaisten sisälmyyksiinsä pienet, vähäkaloriset villakoirat, jotka yrittivät uneliaasti väistellä jalkalistan päälle. Letkun liike mukaili ajatuksiani. Ei, en ollut päättänyt sinä päivänä tappaa ketään! Olin päättänyt jotain elämään liittyvää. Oikeaan elämään, en siihen, jota ihmiset tavallisesti elävät survoutuen kuitenkin lopulta tyytymättömyyden kiikkustuoliin.

Ihmisten suurin ongelma on rakentaa ympärilleen hovi, jossa kukaan ei voi olla aito. Tarjoan sinulle itseni meikattuna, hymyilevänä, koska niin kuuluu olla, kauniita sanoja valiten. Kehun, kuinka olet laihtunut, mutta vasen silmäni käy mohairneuleesi etumuksella siinä kohtaa, jossa ei kuulu olla nyppyjä. Vatsasi on hinkannut vasten turvavyötä, huomaan. Mutta huuleni etsiytyvät asentoon, josta kuuluu pelkkää hyrinää. Ja sinä hyväksyt sen, koska haluat vältellä totuutta. Koska haluat myöskin elää hovissa narrien ympäröimänä, kaukana oikeasta elämästäsi. Niin kaukana, ettei mihinkään tarvitse puuttua.

Menet kotiisi ja paiskaat isoon, mustaan roskapönttöön valheita ilkkuvan puntarisi. Se kolahtaa laatikon pohjalle ontosti ja tuo mieleesi kasvoni, joiden takaa ei näkynyt ristiriitaa. Avaat jääkaapin ja järjestelet lautaselle karppausmeetwurstia ja vähärasvaista Oltermannia kykenemättä odottamaan ruokapöytään asti. Sullot inhoten sisääsi puolet lautasesta.

Mutta palataanpa minuun. Minä olen jo nelissäkymmenissä. Näytän toki nuoremmalta. Itseasiassa täytän pian jo neljäkymmentäkolme. Vaikka lukujahan nuo ovat! Lukuja, jotka pitävät vain järjestystä yllä. Ilman järjestystä minun ei tarvitsisi kertoa ikääni ja puolustella ulkonäköäni. Ai että mitenkö hoidan ihoani ja olenko käynyt kauneusleikkauksessa? Paskat. Tuo kaikki kulkee suvussa, sanon itselleni niin lujaa, että imurin ääni peittyy.

- Suvussa kulkee! huudan. Naapurin Kaitsu katselee pihalla ikkunaan aivan kuin olisi kuullut. Nyökkään hänelle lasin läpi valehymy korvissani. Samanlainen iloton väänne häilyy kasvoillani, kun palautan heidän pyykeilleni kussutta kissaansa. Heitän sen pihaan kuin litimärän lakanan.

- Missä olinkaan? kysyn suuttimelta ja se tuikkaa itsensä pianon pedalien väliin. Minun pitää kumartua, jotta saan metsästettyä karkulaiset kapeasta raosta kultaisten polkimien välistä. Olen sentään hyvässä kunnossa, ähkäisen. Taikka riippuu mihin vertaa. No ainakaan minä en karppaa. Minun ei tarvii. Vaikka näytänhän minä vähän kalpealta. Kalpealta. Hieman tummemmalta kuin valkoinen valhe.

Elämääni nakertaa totuus. Tiedän, että jos eläisin tässä maailmassa yksin, minä olisin aivan toisenlainen. Minua syö se, että ei voi elää sisimpäänsä palvellen. On oltava sosiaalinen, miellyttävä, piilotteleva, imuroiva, hymyilevä. On sanottava oikeita asioita, hallittava tilanteet ja kuoltava lopulta pois, jonka jälkeen minusta jää muisto niille, joiden kanssa olen nämä merkityksettömät rituaalit tanssinut. He muistelevat minua monessa polvessa, käyvät tuomassa otsalleni kynttilöitä ja riiputtamassa alahuuliansa edessäni.

Ja kun minä jo tiedän, että te jäljelle jääneet olette kaikki samanlaisia yhdenmukaistamisen, persoonattoman kehityksen lopputuloksia valkoisine hampainenne, jotka muistuttavat valoa yössä hohkaavaa polymeerikattolistaa. Te aloitatte itkunne kirkossa, kun urkuri ojentaa selkänsä ja pamauttaa Bachia selkäytimiinne. Tiedätte, kummassa taskussa on nenäliina, se jonka vihellellen taittelitte sinne kotona ennen lähtöä. Kaivatte sen ja alatte muistella minua. Pappi, jota en ollut koskaan nähnyt ja joka edustaa väärää sukupuolta, kertoo minusta ääni väristen asioita, joista ei tiennyt mitään. Jättää pois sen, että en ollut uskollinen enkä nöyrä. Mutta muistaa, että annoin kymmenykseni säännöllisen ovella rukoilun tuloksena. Raaputin nimeni listaan selvin kirjaimin, niin, että naapuritkin saivat selvää. Muistaa minun olleen iloinen, reipas ja hyvä työtoveri. Lähes täydellinen ihminen. Jonka oli pakko lähteä, koska vuoro tuli.

- Mutta arvatkaa mitä! Kiskaisen imurin letkusta komeroon niin lujaa, että sen liitokset aukeavat ja saan potkia ärsyttävän, painavan mötikän haitariovien taakse. - Minäpä lopetan tällaisen roolileikin niiltä osin, kun voin sitä itse hallita. Näillä sanoilla, tekemättömillä, koristeettomilla perussanoilla ilmoitan, että haluan lakata miellyttämästä sinua. Meinasin kirjoittaa Sinua. Isolla alkukirjaimella. Mutta sitten alensin sinut itseni tasolle, tavikseksi. Haluan olla ihan ikioma pallukkaposki läskiniskaminä ja sinä saat luvan sanoa, jos peppuvakoni näkyy pedalien alta imuroidessa. Sinun ei tarvitse silloin huikata mitään reippaudestani tai pitkistä hiuksistani, jotka uhkaavat huljua imurinletkun uumeniin.

Ja hautajaisiini ei muuten tule yksikään, joka ei ole minua oikeasti tuntenut. Haluan sinne pelkästään niitä, jotka rakastivat minua omana itsenäni silloin, kun en hymyillyt. Otan tässä tietoisen riskin. Voi olla, että hautajaisissani ei tule olemaan ketään. Sillä ei ole väliä. Mutta jos siellä on yksikin, elämälläni oli joku tarkoitus. En ollut pelkässä pyörässä ulkopuolisten voimien pakottamana, vaan sitä ihmistä varten.

Katson ikkunasta ja katseemme kohtaavat Kaitsun kanssa. Hän hymyilee. Minä en.

Hänen kissansa kusi minun pyykilleni.

Pia Tervo

Vasikka

2012-01-31T18:56:00.000+02:00

Vasikka imee innokkaasti sormiani, vaikka eihän niistä maitoa tule. Se yrittää pysyä pystyssä pakettiautomme tavaratilassa. Laitoimme heinää pehmusteeksi, mutta pelottaa, että elukka katkoo jalkansa. Vasikka tunkee pään ohjaamon puolelle, ja Sami kaivaa tuttipullon. Lapsonen tarvitsee maitoa. Meillä on mukana myös perunoita, sinappia, maitoa, olutta, leipää, rantaleluja, hyönteiskarkotetta, tulentekovälineet sekä isoisän vanha kaksipiippuinen haulikko. Sami nostaa nenänsä autoilijan tiekartastosta.

- Pitäisikö sille antaa nimi?

- Ei. Keskitysleireillä vangeilta viedään nimi ja tilalle annetaan numero.

- Toisaalta oltaisiin kovempia, jos pystyttäisiin ristimään elukka, ehkä kiintymäänkin.

- Okei, olkoon...Mauno?

- Miks?

- Tuli vaan mieleen.

- Entäs Kauko tai Jorma?

Nimikavalkadin ja hysteerisen hekottelun päädymme alkuperäiseen ehdotukseen. Mauno – ei sukunimeä. Käsken Samin vetämään verhot ikkunoiden eteen. Kesäyö on valoisa. Joku saattaa närkästyä, kun vasikkaa ei kuljeteta asianmukaisten EU-direktiivien mukaisesti. Tai luulevat varastetuksi. Lähestymme Savonlinnaa ja idea alkaa tuntua huonolta. Itse asiassa se on tuntunut huonolta siitä asti, kun haimme vasikan.

Samin tutun tuttu eläintenhoitaja myi eläimen meille. Tapasimme hänet syrjäisellä hakkuuaukealla metsätien päässä. Mustiin pukeutuneina kuin parhaatkin salaliittolaiset odotimme ulkona itikoiden syötävänä. Tarkastimme paikkaa jo sadatta kertaa kartalta, kun hoitaja viimein saapasteli kaikessa rauhassa paikalle.

- Huomenta! Laitoin vasikalle tuommoisen rusetin, kun tuli oikein vieraita. Asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta mitä varten halusitte eläimen?

- Lemmikiksi.

Kun emme tuntuneet keskustelunhaluisilta, hoitaja kohautti olkapäitään. Hän toivotti hyvät jatkot ja häipyi tonni taskussaan. Vasikka haisteli aamuyötä ja säpsähteli metsän ääniä. Maanitteluista huolimatta se ei suostunut hyppäämään autoon, vaan jouduimme nostamaan. Sitten istuin kuskin paikalle ja starttasin. Sami ryhtyi siirtämään sormea kartalla, ja näin uusperheemme lähti kohti Puruvettä.

Käännymme roudan turmelemalle pikkutielle. Sami kömpii takatilaan ja yrittää saada vasikan makuulle. Rytyytämme eteenpäin niin, että munuaiset irtoavat selästä. Sami onnistuu rauhoittamaan vasikan niin, että se asettuu makuulle.

- Tää on muuten tyttö.

- Olkoon silti Mauno. Ehkä se on sosiaaliselta identiteetiltään mies.

- Päivänselvästi.

Olemme ajaneet koko yön ja viimein olemme mökin pihassa. Lukitsemme Maunon rantasaunaan ja painumme saman tien nukkumaan. Tarvikkeet makuupusseja lukuun ottamatta saavat jäädä paksuun ruohikkoon pysäköityyn autoon. Ruohonleikkurille on töitä, sillä Maunon ei ehdi hoitamaan ruohikkoa. Sami nukahtaa välittömästi ja kuorsaa estotta. Minua ei nukuta.

Haen autosta kymmenen litran maitotölkkiä ja käyn kaatamassa ne perunakellarin tonkkaan. Sitten menen laiturille olut kädessä. On kylmä vaikka aurinko on jo noussut. Missähän itikat viipyvät? Asetun laiturille mahalleni ja katselen lankkujen välistä pikkuriikkisten kalojen parvea. Pudotan suusta olutta, ja parvi pyrähtää tiehensä. Jostain kaukaa kantautuu moottoriveneen ääntä. Punnerran itseni ylös ja kokeilen kaikua.

- Hohoi!

Ääni vastaa ja kimpoilee pois. Ai niin! Sami nukkuu ja joku muukin. Tosin kolmen kilometrin säteellä ei ole muuta asutusta. Siksi valitsimme tämän paikan.

Astelen varovasti saunalle ja avaan oven. Vasikka pelkää, eikä tiedä miten päin olla. Kynttilän pätkä putoaa pöydältä ja Mauno hermostuu entisestään. Istun puiselle vuoteelle, joka toimii saunan eteisen penkkinä. Siinä on paksu patja, mutta Mauno on maannut lattialla. Silitän eläintä ja annan sen lutkuttaa kättä.

- Hyvä poika, eikun tyttö. Käy siihen köllimään. Tui tui.

Voisin laulaa kehtolaulun, mutta lapsuus on jäänyt kauaksi taakse. Miten se meni? "Tuu tuu tupakkirulla". En muista. Voisin jäädä tähän Maunon seuraksi, mutta patja on kostea ja homeinen.

- Hyvää yötä Mauno!

Käyn autolla hakemassa toisen oluen. Kaivan kassista myös paristot ja piilotan ne moottoritilaan. Sitten hiivin sisään ja asetun vuoteelle. Matkapuhelin vilkkuu pimeässä kelmeää vihreätä valoa. 1 uusi tekstiviesti. Ravintolan savuisista syövereistä saapuu ilmoitus. Mari "uusi-kaunis-hyvä-pano" on tehnyt itsemurhan. Ensimmäistä kertaa kuulen tytön nimen - jota ei tietysti enää tarvita.

iiiiiiiiiiiiii!

Itikka kiertää jossain katon rajassa. Manaan muinaisia jumalia ja vedän peiton pääni ylitse.

iiiiiiiiiiiiii!

Naamallani on vettä. Avaan silmäni ja suihku osuu korvaan.

- Mitä helvettiä?

Samilla on konekiväärin kokoinen vesipyssy.

- Jaloillesi alokas!

- Lopeta!

- Arvaa mitä kello on?

- Mun kello on lasia ja terästä. Remmi on keinonahkaa.

- Ei vaan puoli yksi.

- Eikä?!

Kopeloin kellon yöpöydältä ja yhdellä silmällä totean Samin olevan oikeassa. En saa millään unenpöppörössä oikeata silmääni auki. Tulipa nukuttua. Sami sitten pitää pyssystään.

- Sami lopeta! Kuinkas Mauno voi?

- Syö ruohoa pihalla.

- Et sä pelkää, että se karkaa?

- En.
Menemme ulos. Mauno nyhtää päättäväisenä ruohoa. Taivaalla ei ole pilvenhattaraakaan. Tulee kuuma päivä.

Hau hau hau hau! Tietä pitkin saapuu juoksujalkaa Labradorin noutaja. Sen kieli roikkuu maahan asti. Sami laskeutuu polvelle ja ampuu liikkuvaa maalia. Purskaus menee ohi. Koira saa tilkan päällensä, muttei välitä. Se juoksee ohitsemme ja jarruttelee Maunon eteen häntä heiluen. Eläimet haistelevat varovasti toisiaan. Sami tunnistaa koiran naapurin Rufukseksi. Se on kasvanut valtavasti viime kesästä. Erotamme eläimet, sillä Sami on varma, että naapurin rouva tulee tuota pikaa rämisevällä pyörällään kyselemään lemmikkiään. Lukitsemme vasikan taas saunaan. Rufus raapii päättäväisesti ovea. Joudumme laittamaan sille Maunon remmin kaulaan ja sitomaan sen kuistin pylvääseen. Elukat saavat vaihdella vuoroa. Kun Mauno on ulkona, Rufus on saunassa ja päinvastoin. Rufus protestoi äänekkäästi järjestelyä, mutta pysymme kovana.

Naapurin rouvaa ei kuulu. Vietämme päivän uiden, soudellen ja frisbeetä heitellen. Sami jaksaa muistuttaa tasaisin väliajoin, että unohdin ottaa patterit hänen musakoneeseensa.

- Sori!

Rufus hyppää uupumatta laiturilta joka ikisen tikun ja lelun perään, jonka viitsimme heittää järveen. Lopulta vaihdamme frisbeehen. Se tepsii. Jos tuuli oikein sattuu, lentää kiekko valtavan kauas, ja Rufus uupuu matkallaan. Päivän kääntyessä iltaan armahdamme väsyneen koiran. Annamme sille makkaraa ja vettä, ja se nukahtaa kuistille aurinkoon. Se näyttää vilpittömän onnelliselta.

Avatessamme kaljoja ja keskustelun siitä, kumpi vasikan ampuu, naapurin rouva saapuu Volvolla. Pyydämme hänet seuraan ja kerromme Rufuksen uintiretkistä. Naapurin rouva on kova nauramaan. Rehevä ja elämänmyönteinen nainen. Kahden keskiolutpullon jälkeen hän nousee ja kutsuu meidät käymään kylässä. Sitten kätellään. Volvo poistuu. Vilkutamme Rufukselle, joka tunkee kuonoa ikkunasta.

Saan idean.

- Mä tiedän mitä tehdään.

- No?

- Odotas!

Haen haulikon, panoksia ja oluttölkkejä. Sami seuraa skeptisenä.

- Joku kuulee jos ammutaan.

- Aivan. Voidaan sanoa että ammuttiin pilkkaa. Yksittäinen laukaus herättäisi enemmän huomiota.

- Totta. Jätetään tähän muutama hylsy. Onko tohon torrakkaan muuten edes lupa?

- Tällä ei varmaan ole ammuttu sitten neljäkymmentäluvun. Saa nähdä toimiiko se edes.

- On vähän myöhä.

- Äh! Kesäyössä ammuskelu kuuluu genreen. Perinteitä täytyy kunnioittaa.

- Odota, mä haen takin.

Laitan tölkin kannon päälle ja asetun kymmenen askeleen päähän. Ampumasuuntana järvi. Sami saapuu takkiin kääriytyneenä.

- Brrr, onpa kylmä

Laitan patruunan oikeaan piippuun ja käännän aseen kiinni.

- Sami, pois sieltä sivusta. Tule mun taakse.

- Joo.

Vedän iskurit taakse ja nostan aseen. Etummainen liipaisin on ilmeisesti vasempaan piippuun. Kuuluu vain iskurin naksahdus. Siis toinen.

BAUM!

Katselen savupilven lävitse. Purkki on kadonnut kokonaan. Sami ottaa sormet pois korvista.

- Olipas jysäys! Se tölkki lensi huus helvettiin. Miksi käytit täyttä tölkkiä?

- Emmä tiedä.

Kaljaa on räiskynyt pitkin rantakiviä. Suurin osa purkista on vedessä.

Sitten ampuu Sami. Sitten minä ja niin edelleen. Laukaukset kaikuvat komeasti kesäillassa.

Viritämme takan ja keskustelun tulevasta. Esitän epäilyni aseen käyttökelpoisuudesta. Haulisuihku hajottaa vasikan pään, ja sitten on siivottava. Sami huomauttaa aiheellisesti, ettei muuta asetta ole. Vakuutan, että Kalliosta saisi hankittua "mutkan", mutta siinä on omat riskinsä. Sami toteaa, että veitselläkin voi tappaa, mutta se vasta vaatisi kylmää sydäntä. Ja vakaata kättä, totean ja laitan sinappia makkaran päälle. Toinen probleema on se, kenen kädestä Mauno päivänsä päättää. Aihe jäi kesken, kun Volvo kurvasi pihaan. Päädymme siihen, että kohtalo saa päättää. Sami ottaa takan reunalta vanhan viiden markan kolikon. Peukalon näpäys ja raha pyörii ilmassa. Sami nappaa kolikon ja läimäyttää sen reidelleen.

- No?

- Klaava. Vastustan monarkiaa tai jotain.

Takan valossa kiiltää kuva Saimaan norpasta. Se on klaava.

- Mä saan sitten määrätä, kumpi ampuu vai?

- Niin kai.

Nielaisen makkaran palasen, juon oluen loppuun ja nousen ylös.

- Tehdään se nyt.

- Haluatko muka itse ampua? Sähän voitit.

- En varsinaisesti halua, mutta mutta. Mennään.

Marssin päättäväisesti kohti saunaa. Haulikko tuntuu kylmältä ja painaa tonnin. Saunan ovella pysähdyn. Sami on askeleen perässä. Käännyn.

- Missä ammutaan? Tulee niin hitosti sotkua.

- Ulkona tietysti.

- Niin, mutta miten töhnät saa pois? Metsän pedot tulee saaliille ja vastaavaa.

Tuijotamme toisiamme kesäyössä. Samin otsa on hikinen.

- Ollaan suunniteltu loistavasti koko systeemi.

- Joo.

Mauno saa jatkoaikaa.

- Morgen morgen, nur nicht heute, Sami toteaa.

- Älä tee mitään tänään, minkä voit jättää tekemättä ylihuomenna, sanon minä.

On pakko laukoa nokkeluuksia, kun hirvittää.

Menemme sisään ja mietimme. Päädymme seuraavaan. Nyt painutaan nukkumaan. Huomenna kaivamme kuopan huussin taakse. Siellä haisee valmiiksi. Mauno saa viettää elämänsä lopun suvitaivaan alla. Viimeisenä ateriana tarjoillaan ruohoa ja maitoa. Maitokuppi laitetaan kuopan pohjalle, jotta Mauno pysyy liikkumatta kun ase laukaistaan. Kun lihat on irrotettu, veri, suolet ja muu öhnä pudotetaan kuoppaan, ja se lapioidaan umpeen.

Pistän muutaman kalikan hiillokseen ja vetäydyn sänkyyni. Sami lukee jotain raskasta kirjaa. Elinalta tulee tekstiviesti

"mitä kuuluu. olin mökillä. enkä sitten lähtenyt jatseihin".

Mitähän sekin taas tarkoittaa?

"mitäs täs. mökil samin kaa".

Tuli kietoo puunpaloja, kun kaadun kohti tyynyä. Lapioimisessa tulee olemaan kova homma.

Siinä menee sankokin, ajattelen aseen perä poskellani. Mauno on kuopassa pää ämpärissä. Välillä se nostaa maitoisen turpansa ja vilkaisee meihin. Möö! Vilkaisen silmäkulmasta Samia. Hän on kirves kourassa naurettavan näköinen. Mikäli vasikka ei heti kuole, humauttaa Sami sen mukamas hengiltä.

- Ammu nyt, Sami hermostuu - Maito loppuu just!

Näin tapahtuu. Mauno pöykkii tyhjää astiaa päällään ja heittää sen kuopasta ylös. Potkaisen sangon takaisin. Vasikka puskee ämpäriä harmistuneena.

- MÖÖ!

- Hae Sami lisää maitoa.

- Hae itse.

- Odota!

Juoksen perunakellariin ja ammennan kipolla maitoa tonkasta. Jos ei hauleihin, niin Mauno kuolee ylensyöntiin. Kiikutan sangon puolijuoksua takaisin kuopalle, ja vasikka käy innolla uuden viimeisen ateriansa kimppuun. Sami nostaa kirveen ja minä aseen. Tähtään, mutta ei tule mitään.

- Komenna mua niin kuin tää olisi teloitusryhmä.

- Ammu nyt hemmetti, jos ammut. Älä höpötä.

Sami puristaa kirvestä rystyset valkoisin. Tarjoan asetta.

- Ammu sä.

- No anna tänne saakeli.

Sami Mäkinen, Helsingin yliopiston tutkija, laskee kirveen kädestään, laskeutuu polvilleen ja nostaa vanhan Smith & Wessonin kaksipiippuisen haulikon vuosimallia 1931 olkapäälleen. Hänen edessään, noin kaksi metriä leveässä ja 70 senttiä syvyisessä kuopassa naarasvasikka Eyshire-rotua, nimeltään Mauno, juo Etolan muovisangosta maitoa. Vääntelen ruumistani ja naamaani ja odotan pamausta. Maito on taas loppumassa.

- Odota!

Sami kääntää päätään. Katse sanoo, mitä nyt? Juoksen mökkiin kuin oma henkeni olisi kyseessä ja palaan vesipyssy mukana.

- Ammu tällä.

Sami on kalpea. Hän aukaisee haulikon, poistaa patruunat, pistää ne taskuunsa ja ripustaa aseen puunoksalle. Vedän kantapäät yhteen.

- Sotamies Mäkinen. Asento. Ladatkaa....Tähdätkää....Huomio.....Tulta!

Suihku osuu Maunoa keskelle otsaa. Se kapuaa kuopasta ylös ja karkuun. Kuolemme nauruun. Mauno juoksee ympäri pihaa, kunnes uusi suihku tavoittaa sen. Läpsimme itseämme polviin. Mahaan sattuu ja silmistä tulee vettä. Päivä on ollut raskas. Kuopan kaivamiseen meni uskomattoman kauan. Meillä on vain yksi lapio ja puitten juuret piti katkoa kirveellä.

Maunon vatsa pullottaa. Se ahmatti joutuu takaisin saunaan. Laitamme oven säppiin ja menemme laiturille. Sami huljuttaa jalkojaan vedessä. Kaivan heinällä hampaiden väliä.

- Olisitko oikeasti ampunut?

- En tiedä. Tai ehkä en.

- Mitäs nyt? Otatteko Maunon teidän kämppikseksi?

- Ainakin se olis siistimpi kuin Ossi.

- Ei me sitä voida takasin viedä.

- Ei niin.

- Tulipahan kaivettua.

- Niin tuli. Kuoppa täytyy peittää.

- Mä tiedän, mitä haudataan.

Haen perunakellarista kuolleen hiiren ja lasken sen lapiolla monttuun. Sami ampuu kunnialaukauksen vesipyssyllä, ja alkaa heilua lapion kanssa. Huiskin itikoita tiehensä ja ideoin.

- Viedään Mauno johonkin maatilalle.

- Ai jaa. Sanotaan että iltaa, ajeltiin ohi ja ajateltiin, että ootte niin mukavia, että päätettiin antaa teille vasikka lahjaksi. Meillä sattui olemaan sellainen.

- Ei! Kuuntele.

- Joo, kaiva sä välillä

Kiikarin läpi näkyy suomalaisen maatalon prototyyppi. Päärakennus, navetta ja aitta muodostavat neliön, jonka keskellä on lipputanko. Koira torkkuu kopissaan, vain häntä näkyy. Muuta liikettä en havaitse. Väki on arvatenkin vielä nukkumassa. Ojennan kiikarin Samille.

- Minusta ei näy mitään erikoista.

Makaamme pellon takana kiven päällä. Sami säätää kiikaria.

- Missäs ne lehmät ovat?

- Jossain muulla. Kesällä ne pidetään ulkona. Annas mä katon.

- Kuka hullu maalaa talon fosforinvihreäksi?

- Jaa-a

Navetta on hyvässä kunnossa. Talon takana laskee niitty kohti järveä.

- Jos katot talon takavasemmalle, niin siellä on sähköaita.

Sami ottaa kiikarin. Osoitan sormella.

- Näetkö? Metallilankaa ja aidanpylväissä sellaiset valkoiset...miksi niitä nyt kutsutaan...... eristimet. Eli lehmiä on.

- Siis missä?

Osoitan kädellä.

- Tuolla männyn takana menee tie metsään. Siellä on takuulla pelto ja lehmät.

- Lähdetäänkö hakemaan Mauno?

- Entä jos ei ole? Tuonne ei uskalla ajaa. Tie kulkee pihan läpi.

- Sitten kierretään metsän kautta. Kyllä ne lehmät siellä pellolla on. Tää pelleily saa vähitellen riittää.

Auto odottaa tukkipinon takana noin kilometrin päässä. Olemme ajaneet koko yön summamutikassa etsimässä taloa, jonka karja ei olisi isäntäväen valvovan katseen alla. Meistä on tullut järvi-Suomen sivutie-eksperttejä. Lähestyessämme autoa se alkaa heilua. Avaamme oven ja Mauno rauhoittuu nopeasti. Annan tuttipulloa, ja Sami laittaa sille kaulapannan.

Lähdemme etenemään metsän läpi suuntavaiston varassa. Mauno astelee kiltisti narun perässä. Aluksi maasto on kuivaa kangasmetsää, ja matka joutuu reippaasti. Ilma on raikas ja tuoksuu elämälle. Ei ole paljoa itikoitakaan. Tulee kaupunkilaisellekin mieleen, että luonto on kiva pieninä annoksina. Sitten maasto muuttuu pusikoksi. Sellaiseksi, jota ei näytetä matkaoppaissa, joissa hiljamaitotytöt nojailevat jykeviin mäntyihin. Ryskäämme kuin riivatut halki horsmien ja nokkosten. Kaikki elävä sadan kilometrin säteellä herää. Katkomme oksia. Vaatteisiin tarttuu risuja. Kiroilemme. Mauno takertuu narusta puihin kahden sekunnin välein ja protestoi – möö! Samin lenkkari jää kiinni mutaan ja sekös naurattaa. En voi käsittää, miten maasto voi vaihtua lyhyellä matkalla näin paljon. Aamu-uniltaan herätetty metso sinkoaa puskasta ja säikäyttää meidät puoli kuoliaaksi.

Aikaisin nousemiseen ei sitten ikinä totu, Aune tuumii. Ja kellon piipitys, se vasta on inhottava ääni. Aune painaa herätyskellon napin alas, nousee hetekasta ja tallustaa nivelet natisten kohti illalla ladattua kahvinkeitintä. Vanhat luut kaipaavat lämmitystä. Ukko jää nukkumaan. Maatkoon. Menkööt kylille ostoksille, kun herää. Kello on 05:00. Aurinko on jo noussut. Tämä on päivän mukavin hetki. Istua keittiössä kaikessa rauhassa. Kaikki sujuu, kun saa itsensä sängystä ylös. Jokin vilahtaa pellon toisella puolella. Aune lukee vielä 71-vuotiaana Suomen Kuvalehteä ilman laseja ja on siitä oikeutetusti ylpeä. Taas välähdys. Aune hakee viltin ja menee portaille. Metsän reunassa ei enää näy mitään. Ehkä aurinko osui lasinsiruun. Pojankoltiaiset särkevät kaikkea. Aune menee sisään, kahvi on vielä mukavan lämmintä.

Sami istuu kannonnokassa heinää pureskelemassa, kun saavun tiedustelemasta. Kerron, että talo on parin sadan metrin päässä.

- Mä idiootti katsoin kiikarilla vasta-aurinkoon. Siellä oli joku mummo.

- Se on saattanut nähdä välähdyksen.

- Menoks sitten! Niitty on tuon pusikon takana.

Ryskäämme puskan läpi ja osumme oikealle pellolle. Lauma on toisella puolella aukeaa. Lehmät näyttävät aamu-usvassa suurilta kiviltä järvellä. Lasken seitsemäntoista päätä. Kaikki makuulla. Sami, Vuosaaren omapoika, kysyy.

- Entä jos siellä on vihaisia sonneja?

- Tämä lanka on sähköpaimen. Sonnit menevät siitä läpi, että tyhjää vaan. Lehmät ja vasikat se kyllä säikyttää. Koske!

- En koske.

- Mene sitten tietä pitkin vahtiin. Talon väki tulee kohta hakemaan karjaa lypsylle. Jos näkyy liikettä, niin juokset varoittamaan.

- Ookoo. Miten vain

Sami ottaa vauhtia, hyppää langan yli ja lähtee juoksemaan pitkin pellon reunaa. On tämäkin touhua. Suoraan sanoen, en ole kovin vakuuttunut meidän touhuistamme.

Haen Maunon puskasta ja talutan sen sähkölangan luokse. Jos Mauno saa yhdenkin sätkyn, sitä ei saa uudestaan aidalle millään. Mieli on tyhjä ja väsyttää. Olen neuvoton ja haluaisin kotiin. Rannekello näyttää viisitoista vailla kuusi. Joku tulee ihan koska tahansa. Taitan risun ja kohotan harmaata metallilankaa. Isäntä on tehnyt huolellista työtä. Aita on pinkeä, eikä Mauno mahdu siitä alta. Mitä ihmettä sanomme talon väelle, jos he saavat meidät kiinni. Näen silmilläni Esson baarin miehet kaljalla. "Kyllä sitä on kaikenmaailman kaupunkilaisjolppeja. Että kyllä on sellaista porukkaa, että en tiiä mitä. Uskomatonta puuhaa – aikuiset miehet."

Saan kesän ensimmäisen ja ainoan älynvälähdyksen. Nitkutan aidantolpan irti, lasken sen kyljelleen ja talutan Maunon langan yli. Ha! Irrotan hihnan Maunon kaulasta ja junttaan tolpan takaisin koloonsa. Mauno huiskii kärpäsiä ymmällään.

- Möö!

Kurotan langan yli ja taputan sitä päähän.

- Vapaus on suuri vankila, Maunoseni.

Mauno lähtee hitaasti kävelemään lehmiä kohtia. Möö! Räyhähenki ryskää metsästä, ja säikähdän sydänjuuriani myöten.

- Nyt mennään, Sami puuskuttaa. - Sieltä on joku tulossa.

Ryntäämme pusikkoon.

Aikamme juostuamme Sami hiljentää.

- Odota, ei tässä tarvitse ravata. Ei täältä pöpeliköstä meitä kukaan löydä. Kävellään rauhassa.

- Joo, ei tule meteliä.

Sitä on niin väsynyt, ettei kykene ajattelemaan. Kun saavumme Transitille, suutelen sen kylkeä. Kapuamme sisään ja kaasutamme tiehemme. Kengät olisi pitänyt putsata, mutta olkoon.

Vaikka auto on Samin sedän, hän antaa minun ajaa. Inhoan istua toimettomana. Mielessä pyörii kaikenlaista. Olen varma, että Sami pohtii samoja. Kysyn häneltä luuleeko hän, että vasikkaan jää sormenjälkiä

- Ei kai.

- Onneksi vaadittiin, että vasikalla ei saa olla korvamerkkiä. Ehkä kukaan ei keksi, mistä se tuli.

- Ja se adoptoidaan.

- Toisaalta, eihän me oikeasti olla tehty mitään, et mitä tässä hermoillaan.

- En mä hermoile.

- Mä hermoilen.

- No kyllä mäkin.

Suomalainen maisema soljuu ohitse samanlaisena kuin suomalainen sielunmaisema. Innostun esitelmöimään.

- Ei mitään suurta. Pieni mäki, jota seuraa pieni pelto, jonka takana on pieni järvi, jonka rannalla on pieni mökki. Näin kesällä nättiä kyllä. Suomalaisesta maisemasta puuttuvat maastolliset vastakohdat, jotka ovat elintärkeitä totalitaariselle estetiikalle. Vuoria joilla vuoristopurot kimaltelevat. Jokia leveitä kuin elämä. Helsingin keskustasta, saati koko maasta, ei löydy kunnon pilvenpiirtäjää.

Kilometrit kuluvat, ja realiteetit palauttavat esteettisen neron maata kiertävältä radalta.

- Onko meillä ruokaa?

Sami on torkkuvinaan. Aurinkolasit roikkuvat sangasta suusta. Pää mukamas kolisee ikkunaan.

- Sami! Hei!

Silmiään avaamatta Sami osoittaa peukalolla taakse. Ruokakassi on kaukana takatilassa, joten kurotan purukumia hansikaslokerosta. Pitäisiköhän vähän laihduttaa? Madonna kuulemma syö popcornia. Se ei lihota.

Hirvi. Nykäisen ratista vasemmalle ja yritän ohittaa eläimen takapuolelta, niin kuin on opetettu. Selvittiin. Metsästä loikkaa vasa.

- EI SAATANA!

Kuuluu ontto kumahdus. Auto heilahtaa rajusti, mutta saan sen hallintaan ja jarrutan tienpientareelle. Kaikki tuntuu toimivan. Pysäytän ja katson taakseni. Toinen vasa juoksee tien yli. Ensimmäinen vasa makaa tiellä takapää murskana. Sammutan moottorin, hyppään ulos ja juoksen eläimen luokse. Vasan silmät värisevät ja hengitys rohisee. Inhottavaa. Sami saapuu haulikon kanssa. Vasa yrittää turhaan nousta etujaloilleen. Vedämme sen kavioista pois liikenteen tieltä. Vasasta lähtee surullisin ääni, mitä olen koskaan kuullut.

- Sami, meidän on ammuttava se.

- Niin täytyy. Ei helvetti, paukut jäi autoon.

- Hae ja vähän vikkelään.

Sami saapuu lentämällä takaisin. Vasa inisee kivusta. Olen oksentamaisillani. Sami lataa aseen. Vasa pelkää. Sen suusta purskahtelee verta ja valkoista vaahtoa. Vedän kantapäät yhteen ja käden lippaan. Itku pusertuu silmiin.

- So long bro! Marines die, but the Marine corps lives forever!

Ohi surahtaa iso Volvo. Lapset huitovat takapenkillä, mutta isi ajaa eteenpäin. Sami laskee kaksoispiipun vasan otsalle. Nyökkään.

- Anna mennä

BAUM! Vasa nytkähtää. Savu nousee piipusta ja palanut ruuti haisee hyvälle. Vasta nyt huomaan säikähtäneeni. Käteni tärisevät vimmatusti. Emo ja toinen vasa seisovat metsän reunassa ja katsovat meitä. Jostain kaukaa kuuluu sireenin ääni, vai kuvittelenko. PUU PAA PUU PAA! Fort Mondeo saapuu hälytysvalot vilkkuen. Emä ja vasa hölköttävät syvemmälle metsään.

Poliisit ovat isoja sympaattisia miehiä, ja homma hoituu. Ohiajaja oli nähnyt tilanteen ja soittanut. Poliisit sattuivat olemaan lähistöllä. He eivät kysele haulikosta, vaikka kerromme, että lopetimme sillä eläimen. Henkilötietojen jälkeen he päästävät meidät jatkamaan matkaa. He kehottavat meitä menemään seuraavalle huoltoasemalle rauhoittumaan. Ovat nähneet tällaista ennenkin. Sitä sattuu. Toinen ajovalo on säpäleinä ja peltiä vääntynyt, mutta muuten Transit on kunnossa. Saamme paperin, joka oikeuttaa ajamaan yhdellä valolla. Varsin ystävällistä. Sami haluaa ajaa, joten ajakoon. Kapuan kyytiin ja heilautan kättä poliiseille. Sami käynnistää moottorin, laittaa vilkun päälle ja painaa kaasua. Katson taakse ja näen, kuinka poliisit pudottavat raadon tieltä ojaan. Verivanaan he laittavat sahanpurua.

Elina soittaa.

- Moi, mitä kuuluu?

- Moi ei kummempia. Ostettiin vasikka. Meidän oli tarkoitus tappaa se Samin mökillä. Hommasta ei tullut mitään, joten me käytiin lemppaamassa se yhdelle maatilalle. Sitten ajettiin autolla hirvenvasan yli. Se jäi kitumaan, ja Sami ampui sen haulikolla. Nyt ajellaan kotia päin.

- Heh heh. Mitähän muuta sitten? Mulla alkaa loma ensi viikolla. Mitens teillä, onko ollut mukavaa?

- Ei kovin mukavaa.

- Hohhoijaa, ei sun kanssa voi puhua.

Elina katkaisee puhelun.

- Kukas se oli, Sami kysyy.

- Ihmissuhde.

Maisemat vaihtuvat verkalleen. Syön juustosnackseja. Kauaa en malta vaieta, on pakko höpöttää.

- Olihan rikkaus. Täytyy sanoa, että sä ammuit empimättä. Siis tarkoitan, että hyvä kun ammuit. Miltä tuntuu?

- Emmä tiedä

- Sä olet kalpea. Pitäisikö meidän pysähtyä tosiaan johonkin?

- Joo, vaikka seuraavalle huoltoasemalle.

- Olipa hyvä, että oli haulikko mukana. Olis ollut karmeata ruveta nirhaamaan, jollain ruuvimeisselillä henkeä pois.

- Siitä vasasta lähti aivan hirveä ääni

- Niin

- Vieläkin tekee pahaa. Mulla on kova nälkä. Onks meillä mitään?

- Ei. Syödään huoltoasemalla, vaikka vasikanleikettä.

Aune tönii Einoa kylkeen. Tämä haalii peittoa ja mutisee.

- Elä!

Aune ei hellitä.

- Herrää nyt herran tähen.

Eino avaa silmänsä.

- No hyvää huomenta rouva!

- Tulepa käymään navetassa. Et usko silmiäsi.

Eino pysyy epäilevänä, mutta huomaa eukon tuoneen puhtaat kumisaappaat sängyn viereen. Kai sillä sitten jottain tähellistä on. Eino kävelee navettaan maalaismiehen painavin ja vakain askelin. Onpas se emäntä salaperäinen. Ei kai vain ole laitteita rikkonut. Ei se semmoista salaisi. Antais tulla suoraan.

- Tulehan tänne lehmien puolelle, Aune käskee.

- Eikös karja ole laitumella.

Aune nykee hihasta.

- Katopas tuonne!

Eino kävelee karsinan luokse. Heinissä makaa vasikka. Se nousee ylös ja katsoo suurilla ruskeilla silmillään.

- Mistä ihmeestä tuo on putkahtanut? Eihän meillä ole poikinut kuukauteen?

- Se löytyi alapellolta

- Elä narraa.

Esson toteemipaalu näkyy puitten välissä.

- Tuolla.

Kurvaamme paikkaan, joka muistuttaa enemmän ostosparatiisia ja huvipuistoa kuin bensa-asemaa. Menemme sisään ja seisomme hölmöinä tiskin takana. Jono takana kasvaa. Aikani toljotettuani, tilaan vanhasta muistista kerroshampurilaisen. Sami tilaa samanlaisen. Coca-Colat kädessä siirrymme ikkunapöytään ja katselemme, kun autot hurahtelevat ohi.

¤¤¤

Timo Karvinen

Elämänhallinta-seminaari

2012-01-31T18:47:00.001+02:00

Puhelin soi. Personal Trainer Niinan ystävä Anita siellä kyselee jo, että onko kaikki Elämänhallinta-seminaaria varten valmista. Hän on puhunut mukaan myös kaupunginvaltuustossa vaikuttaneen Airin. Niina kiittelee ja joutuu kertomaan, että juuri tämä viime vaaleissa eduskuntaan pyrkinyt Kokoomuksen Airi Rehu ehti jo perua seminaariin tulonsa. Oli kuulemma kaupunginvaltuuston kokous, ja liian kalliit liput. Muutama juuri perheen perustanut vanha asiakas oli vaatinut myös lippurahoja takaisin.

Niinan viimeiset valmennukset ovat kuitenkin olleet menestyksiä. Asiakkaita riitti. Onhan hänellä pitkä ura Personal Trainerina, ja paljon pokaaleja missikisoista. Joten hän ei lannistunut. Onneksi hänellä on vielä tänään Astanga-jooga-tunti, joka on täynnä nuoria miltei joka kerta.

Huomenna onkin sitten eri yleisö.

Seuraavana päivänä Niina kumartelee puolityhjän katsomon edessä, kun ihmiset taputtavat. Hän on tavoittanut yleisönsä, ja muutama uskaltautuu kyselemään häneltä yhdestä illan pääaiheesta, vetovoimanlaista lisää.

- Minä en oikein ymmärrä, kun minä en usko, että jos minä tilaan jotakin niin, että miten se muka voi toteutua?
- Sinä ajattelet silloin asiaa ja kerrot ääneen myös itsellesi, mitä elämältä haluat.Sinun solusi kuulevat kaiken. On siis tärkeää mitä, ja miten niille puhuu! Alat vetää puoleesi asioita, joista haaveilet. Etsit ja kohtaat. Asioita tapahtuu. Ne ovat kuin pieniä ihmeitä.

Toinen kuulija ihmettelee:
-No, mittee se meenoo, että piästää irti? Oohan minäkkii monta kertoo uatellu yksin kulettaessan rekkoo työmatkalla vaekka Saksassa, että jos poekkeis ilotalloon tae ottas vaikka nuoremman akan nii voes tuo loppuelämä olla haaskempoo.
-Sinun täytyy ensin puntaroida, millainen suhde sinulla on vaimoosi. Kannattaako? Mieluummin ihminen on yksin kuin huonossa parisuhteessa.

Sanat jäävät kaikumaan suureen saliin, ja yleisö poistuu pikkuhiljaa. Niina on saanut vahvistusta asioille, jotka ovat hänelle pyhiä. Ajatuksistamme, puheistamme ja teoistamme me olemme itse viimekädessä vastuussa, kunpa kaikki tajuaisivat sen, hän ajattelee melkein ääneen tallustaessaan kotiinsa seminaarin jälkeen juomansa shampanjan voimin.

Ulko-ovellaan hänen silmilleen painuvat pehmeät isot kädet, ja hän säikähtää. Käsien charmikas tuoksu tekee hänet uteliaaksi. Hänen tekisi mieli miltei antautua niiden valtaan, mutta hän riuhtaisee ne pois silmiltään, eikä näe vielä edessään seisovan hahmon kasvoja...

Yhdessä he avaavat oven ja sulkevat sen.

Hahmo tunkee oikean kätensä naisen suuhun ja työntää sinne muutaman pillerin, vasen hyväilee hänen huuliaan. Niina antaa sen tapahtua, ja tuntee kuinka maailma laajenee hänen silmissään, ja yhtäkkiä kaikki on vain hervottoman hauskaa. Hänellä ei ole enää vaatteita, hän laulaa, nauraa. Hän on suihkussa yksin, kaksin, kolmisin. Joku rakastelee häntä.

Päivi Lappalainen

Parasta mitä on

2012-01-31T18:44:00.000+02:00

Satoi lunta. Se sai Loviisan suunniltaan ilosta. Tai oikeammin sen kaipuu oli kalvanut ja onni kohdalle sattuessaan oli vain keveyttä, tavallaan tyhjyyttä, vaikeasti hahmotettavaa, ei niin todellista kuin tuska.

Aamulla taapero oli tassutellut aulaan silmät sikkaralla.

Tosihetkellä, tehtävän edessä, hän meni kipsiin. Pienessä kirjoituskilpailussa 12 vuotta sitten hän oli saanut kunniamaininnan. Hänen tekstiään oli luonnehdittu tavanomaiseksi kirjoitukseksi, jossa oli kivoja kohtia. Voiko itseään kirjailijaksi luuleva saada suurempaa kolausta? Voi hyvänen aika. Se, että on mieleltään sairas, erittää toisinaan liikaa ja toisinaan liian vähän serotoniinia, ei takaa kenestäkään lahjakkuutta, tähteä. Tympäisevää.

Kirjoittiko hän taas pikkusievästi? Oman kuplansa mukatärkeistä asioista.

Paolo ei jakanut luovaa hulluutta. Mies oli älykäs ja kärsivällinen, joten hänelle saattoi selittää paljon. Spontaaniin hetkeen heittäytymiseen hän ei osannut kovin usein osallistua, vaan auringon paistaessa hän jo tutkaili kohta valon eteen lipuvia pilviä. Alkuaikoina ihastumisen huumassa Paolo oli kyllä käyttänyt jopa ylisanoja ja kuulostanut silloin lammasmaiselta. Mikään ei siis ollut hyvä.

Loviisa oli tyytyväinen. Mankelin läpi käytyään, jo sitä ennen, hän osasi arvostaa parisuhteen arkea, tavallista perhe-elämää. Nyt hän myös tiesi, ettei riittänyt, että vain kaksikon toinen osapuoli oli omaksunut psykologien ohjeet.

Haihattelija saattoi aina haikailla. Paolo mahdollisti sen, että Loviisa oli kivunnut Maslow:n tarvehierarkiassa niin korkealle, että saattoi miettiä sielujen sympatiaa ja sen jonkinlaista puutetta.

Vatsa muljahti taas lievästi ikävästi. Se taisi olla alkutekijöihinsä päättynyt hedelmöitys. Seuraavat päivät kertoisivat.

Illalla Sofie meni luokkakaverin synttäreille. Takaisin tullessaan hän kertoi pienten juhlavieraiden kilpailleen jotain, mikä muotoutui vanhimpien, tai parhaimpien, jotka vaikuttivat synonyymeiltä, ystävien valitsemiseen. Tanja, jota Sofie piti bestiksenään, ei ollut valinnut Sofieta. Loviisa ei tajunnut juttua tuon paremmin ja äiti ja tytär räyhäsivät taas toisilleen. Tytär tahtoi tulla ymmärretyksi, äiti halusi ymmärtää ja huolestui lapsensa suosion kolauksesta.

Viulu soitti kuin kajastusta, ensimmäisiä säteitä pimeyden jälkeen, jotka kultaavat kaiken. Kimmellys muuttui säihkeeksi. Ilman tummuutta, toivottomuutta, synkkyyttä, voimattomuutta ei kai voinut olla onneakaan. Tai mistä sen tiesi, kun ei ollut syntynyt tasaisemmaksi. Toisaalta edessä oli kunnonkohotusprojekti, ehkä se pitäisi kokonaisuuden lähempänä viivan yläpuolta.

Hulppean toimiston ikkunasta näkyi kuusia ja koivuja, joista jälkimmäisten mustat oksistot piirtyivät kuin terävällä hiilellä luonnosteltuina vasten heleän sinistä taivasta, jonka keskelle oli vedetty siveltimellä pastellia lohenpunaista. Kolme neljäsosa-kuu hehkui. Sen kasvot olivat kuin Scream-leffasta, mutta seesteiset.

Kolmipäiväisen loppiaisviikonlopun alkajaisiksi Loviisa meni valmistamaansa jauheliharisottoa syötyään nokosille. Paolo tiskasi ja Alfonso oli kiivennyt keittiön pöydälle. Loviisa käski Sofieta olemaan päästämättä taaperoa käsiksi ikkunalaudan huonekasveihin. Hetken päästä Alfonso seurasi Loviisaa makuuhuoneeseen, muttei suostunut käpertymään karhunpentumaisesti hänen viereensä pienille alkuiltaunille. Loviisa luovutti, nousi ylös ja meni keittiöön huomatakseen taaperon ennen hänen seuranpitoonsa siirtymistään kaataneen joulupuun virkaa toimittaneen pienen katajan. "Paolo ei antanu mun estää Allua", Sofie kertoi, "jotta sä ymmärtäisit sun tekojesi seurauksen". Loviisa näki punaista ja alkoi raivoissaan paiskoa tavaroita. Alfonso alkoi itkeä. Taas kerran Loviisasta tuntui, etteivät lähimmäiset ymmärtäneet milloin hän tarvitsi lepotauon. Paina mieleen: elämä ei ole reilua. Ranskalainen viiva tämän otsikon alla: kun tunnet olevan oikeus ja kohtuus, ettei sinulta vaadita enempää, sinulta saatetaan hyvinkin vielä odottaa tai ottaa pois yhtä sun toista. Niin kuin mies tai ansaittu rentoutumishetki. Mankeli saattoi käynnistyä minä hetkenä hyvänsä.

Levällään alennustilassa lojuvat joulukoristeet ja lattialle rypistettynä päätyneet foliopaperit, jotka Loviisa oli käärinyt ruukun ympärille sekä pöydälle laonnut pieni kataja itse saivat väsyneen perheenäidin mielessä valtavat mittasuhteet. Hän oli huolella koristellut heidän miniatyyrijoulupuunsa, jota voisi käyttää vielä seuraavinakin vuosina! Se oli ollut tarkoitus riisua seuraavana päivänä aistillisesti siirtymäriittinä joulunajasta piteneviin päiviin. "Onko ketään muuta tässä universumissa, jolle haluaisit antaa opetuksen?" Loviisa kiljui Paololle. "Mä oon sun puolella", kuiskasi Sofie Loviisalle. Loviisa selitti tytölle, ettei ollut mitään hänen puoltaan ja Paolon puolta vaan heidän kaikkien pitäisi olla yhtä, perhe.

Vuosia sitten ydinperhe, johon olivat kuuluneet Loviisa, Sofie ja Sofien isä Todd olivat vierailleet Loviisan ystävättären luona. Ystävätär oli kaitsenut kahta pientä lastaan miehensä toljottaessa ympärilleen silmät mielialalääkityksen sumentamana. "Terveisiä perheestä", Loviisa oli lukenut akkainlehden kolumnin otsikon. "Siinon kirjotusvirhe", terävä ystävätär oli jaksanut vitsailla.

Maanantai-iltapäivänä Loviisa ja lapset aloittivat jumpat. Alfonso riemuitsi lajitovereidensa seurasta.

Hiutaleita satoi hiljalleen. Katsahtaessaan hetkeksi ulos näki jumalaisen talvimaiseman.

Hedelmöitys ei ehkä ollutkaan epäonnistunut. Kuukautisia, tätiä, niin kuin alan asiantuntijat sitä leikkisästi kutsuivat, ei ollut tullut ja testiin oli piirtynyt kaksi punaista viivaa.

Sofiella oli koulun lääkärintarkastus. Sen jälkeen takaisin töihin palattuaan kahvitunnilla muumisarjakuvaa lukiessaan Loviisa näki selvää yhdenmukaisuutta koululääkärin ja Muumilaaksoon tulleen sosiaalitädin välillä. Missä oli opas 34-vuotiaan paluumuuttaja-kokopäiväistumatyöläis- kahden lapsen uusioperheäidin oikeaoppiseen kohteluun? Loviisa ei nähnyt mieltä ajastimen kanssa kahden tunnin päivittäisen ulkoilun toteutumisen varmistamisessa. Sellainen vain lisäsi stressiä.

Keskiviikkoaamuna pikakaurapuuron syönnin aikaan Sofie kysyi Loviisalta mistä muurahaiset olivat tulleet. "Se ensimmäinen muurahainen, jolla ei ole vanhempia, mistä se tuli? Loiko Taivaan Isä sen?" Asiasta oli taatusti keskusteltu tunnustuksellisella uskontotunnilla. "Voi sen noinkin sanoa", Loviisa vastasi tapansa mukaan ja alkoi selittää hataralla luonnontieteiden tajullaan, miten monet tutkijat uskovat alkuräjähdykseen, jossa vapautui energiaa, josta syntyi alkuaineita, joista syntyi soluja, joista muodostui kaikki elollinen.

Töissä kahvihuoneesta leijaili lounasaikaan herkullinen juustontuoksu. Ensimmäistä kertaa tämän raskauden aikana Loviisa koki hajuaistinsa voimistuneen.

Jotkin asiat, asetelmat, ihmisen elämässä vain tuntuvat toistuvan. Se on ehkä yksinkertaisesti liki parhainta mitä on, sellainen arki, jossa tietyt tutut jutut kaihertavat mutta mikään ei huuda suoraa huutoa korvia riipivää tuskaista ulinaa. Tuolle toiselle tielle, painajaisten maille, jotka joskus joillekin avautuvat todellisuutena, tuskin kannattaa paljon kurkistella silloin kuin ei ole pakko. Sen vaihtoehdon olemassaolo kannattaa muistaa, jotta huomaisi edes osan siitä hyvyydestä, jonka ympärillä kuitenkin, useimmiten, moni, elää.

Sinä "parasta mitä on", kai, aikana, kymmenen minuuttia ennen torkkukytkennällä olevan kelloradion toista armotonta ujellusta Loviisa kietoo kätensä Paolon laihan sikiöasentoon käpertyneen vartalon ympärille. Maahanmuuttajamies, kielitaidoton, joka solultaan tietoinen siitä, että perheeseen on ehkä tulossa kolmas lapsi, eikä isällä ole töitä. Näin Loviisa sitä järkeilee myöhemmin, nukkuvan miehen senhetkistä luokse pääsemättömyyttä.

Lähiaikoina Loviisa on taas pitkästä aikaa tuntenut yhteyden lapseen, joka oli, joka yhä on, siihen herkkään ihmettelevään tietoisuuteen, mihin syntyi, mikä aina on ollut. Se kokemus tulee nimen kirjoittamisesta annettuun opintomateriaaliniteeseen kuten koulussa pienenä sekä miettiessä ruotsin kielioppimuotoja ja niiden kautta toisella kotimaisella lähetettyjä lastenohjelmia, joita katsoi silloin lapsena, kotona, olohuoneen ruskealla plyysimatolla. Loviisassa taitaa nyt kasvaa sellainen, joksi hän tuntee itsensä. Hän on maatuska.

Sunnuntai-iltana, Sofien nukkumaanmenoaikaan Alfonso nyhtää Loviisaa kädestä vaativasti. "Mun pitäis jakautua kahtia", Loviisa sanoo läppärillä työjuttua tekevälle Paololle, "ei vielä kolmeen osaan".

Senni Saaristo

Kreikan matkasta selvittiin!

2012-01-31T18:15:00.001+02:00

Vicki on katamaraani Kreikassa, johon sopii suurempikin perhe lomailemaan.Käymme siellä syksyin-keväin.
Viime vuonna matkustus muuttui jännittäväksi tuhka-uhkien vuoksi. Kulunut loppuvuosi taas toi vähän väliä uutisia erilaisista lakoista, joiden luonnetta ja vaikutusta meihin matkailijoihin kuvaa tämä kokemuksemme syksyltä.

Ensimmäinen matkapäivä kolmen viikon syyslomasta Vickillä.

Lähtö Porvoosta 04:30 vähän huonosti nukutun ja lyhyen yön jälkeen. Vuosaaresta otimme kentälle ajamaan suostuneen Kaverin vartin yli viiden. Hän vei meidät terminaali yhteen pari tuntia ennen koneemme lähtöä.

Olin ottanut lennostamme jo kamerakuvaan Boarding kupongit samalla, kun vuorokautta ennen jo merkkasin istumapaikkamme molemmille lennoille; ensin Wieniin ja sieltä Ateenaan.

Kentällä oli melkoinen jono e-booking check-in laitteilla. Otin sieltä paperitulosteet, enkä Austrian Airways:n systeemin mukaan saanutkaan laukkutarroja, vaan piti jonottaa "Baggage Dropille" aikansa. Se meni melko sujuvasti ja sitten turvatarkastukseen.

Laukut, takit, tietsikat, vyöt yms koreihin ja mg-ilmaisimen läpi. Sekin sujui.

Tavaroita kerätessämme ja pukeutuessani huomasin lentolippujen laukkutarrojen puuttuvan ja... pian myös passini!! Palasin hälyttämään saman linjan virkailijat, jotka tsekkasivat paikkoja ja niinpä jo niputettuun koriin jääneet tavarat löytyivätkin.

Loput matkasta sujui mainiosti. Saimme pari pikku ateriaa viineineen, joka jaksotti reilun parin tunnin lentopätkiä sopivasti.

Ateenaan saavuimme aikataulusta vain puolen tuntia myöhässä, vaikka koko ajan oli pieni pelko lakkojen vaikutuksesta.

Kentällä sitten ilmeni, etteivät bussit kuljekaan Pireukseen, eikä taksejakaan ollut yhtään kappaletta asemalla...ei kuulema myöskään Metro kulje Ateenassa sinä päivänä!

35 km matkaa 4:n miljoonan asukkaan kaupungin toiselle laidalle eivätkä tuntemamme liikennevälineet olekaan käytössä! Onneksi löytyi yksinäinen inspiroitu INFO-piste, jossa neuvottiin junalle muutaman sadan metrin päähän. Siellä olikin melkoinen jono jo lippuluukulla.

Ekstrainfo oli lakon takia neuvomassa aivan ilmeisesti harvoin junaa käyttävää yleisöä. Löytyi kahden junayhteyden systeemi ohjeistettuna Pireuksen satamaan saakka...helpotti.

Liput ja junaan!

Olipas ruhtinaallisen mukavaa puolityhjässä vaunussa junassa, joka kulki kuin sametilla pehmeästi ja nopeasti. Laukut jätettiin siihen isoon sisäaulaan, kuten olimme paikallisissa lentokentän busseissakin
tottuneet. Välikkö olikin yli puolillaan isoja lomalaisten pakaaseja, johon laukumme muiden tukena hyvin istuivatkin.

Seuraavilla asemilla tähän pääteasemalta lähteneeseen junaan nousi koko ajan lisää kansaa, jota en nähnyt, kun istuin selin tulovälikköön nähden. Muutaman aseman jälkeen vilkaisin olkani yli laukkujen suuntaan
ja kauhistuin. Koko vaunuosasto oli jo tupaten täynnä väkeä eikä laukuista näkynyt vilaustakaan. Kimposin tunkeutumaan väen läpi laukkuvälikköön, joka osoittautuikin olevan vain normaali vaunuun nousuvälikkö, joista molemmin puolin joko noustaan tai lähdetään junasta....ja sitä oli siis tehty jo 5-6 asemalla!

Pääsin tunkeutumaan välikköön samalla, kun juna taas pysähtyi ja väen tungos pungersi ensin ulos junasta ja sitten alkoi uusi tunku jo täpötäyteen junaan. Ulosmenevien jaloissa näin toisen laukkumme näköisen laukun jo puoleksi putoavan hyvin laajaan rakoon, joka oli laiturin ja junan välissä. Sain siitä kiinni mutta en pystynyt sitä nostamaan oven raosta kokonaan junaan, koska selkääni painoi tusinan verran matkustajia. Ennen junan lähtöä huomasin, ettei laukku ollut meidän mutta en raaskinut sitä pudottaakaan. Samalla huomasin ruuhkassa keskemmällä välikköä nuoremman miehen yrittävän viestittää jotakin...siis hänen laukkunsa olikin minulla otteessani. Sanoin englanniksi, että vaihdetaan paikkoja. Hän pääsi pujottelemaan siihen ja sai laukkunsa otteeseensa. Sai myös vetäistyä sen oven välistä, jotta ovi pääsi sulkeutumaan. Minä taas hapuilin välikössä omia laukkujamme.

Löysin vain toisen, jonka keplottelin tungoksessa vaimolle ja sitten kanssamatkustajien avustamana hattuhyllylle. Omasta laukustani ei havaintoakaan.

Näinköhän se oli pudonnut sinne vaunun ja laiturin välikköön ehkä jo muutama asema aiemmin...ei se ainakaan ollut sillä alueella, johon sen olin muiden laukkujen joukkoon jättänyt. Ne muutkin laukut olivat sieltä häipyneet!

Junassa oli kaiken sortin kulkijoita, perjantaina työstään tulossa olevia normaalikansalaisia mutta myös osa heistä jopa kammottavia ilmestyksiä.

Yhdellä oli kamalat palovammat kasvoillaan niin, että silmien alaluomia ei ollut ollenkaan ja yläluomista vain osa eikä kulmakarvoja lainkaan. Toiselta oli vasen käsi amputoitu parikymmentä senttiä olkavarresta ja
toinen kyynärvarresta. Hän saarnasi jotakin uskonnollista höpinää koko ajan kiertäessään kerjäämässä väen tungoksessa. Kolmannella oli rasvattu verkkokääre päässään ja siinä kai jodituppoja, joilla suojattu hänen
tuoreet vammansa päänahassaan. Nämä olivat yhdessä karmea kolmikko.

Edellisestä käynnistäni parin vuoden jälkeen Ateena näytti kasvojensa synkeän kääntöpuolen, josta en olisi ikinä voinut edes kuvitella.

Kun näitä pyöri mielessäni alkoi todella nayttää siltä, että Ateenan hulinoista nähdyissä TV-katsauksista todellinen elämä olikin vielä synkempää.

Olinko siis menettänyt matkatavarani jollekin surkimukselle tai narkkarille vai oliko laukkuni vaan tungoksessa tippunut raiteiden välikköön?

Menin kolmannen kerran tungokseen hivuttautuen välikön ahtaudessa kurkkimaan naisten helmojen alta ja ohi eri nurkkiin, kun sitten huomasinkin laukustani vilauksen. Sitä kohden alkoi yritys ja lopulta sieltä laukkuni löytyikin. Joku armelias oli nostanut sen jossakin vaiheessa kulkutieltä välikössä toiselle puolella vaunua, kun asemilla vaihtui laiturille nousu eri puolella.

Nostin siitä laukun pääni päälle ja puskin tungoksessa vaunun puolella ja lakkuni hyllylle. Jopa helpotti!
Seuraava ongelma olikin jo tiedossa. Meidän oli määrä vaihtaa junaa muutaman aseman jälkeen.
Miten siinä tungoksessa olisi mahdollista saada kolme laukkua, vaimo ja itseni samalla asemalla pois junasta? Osasuorituksessa tiemme eroaisivat ja jos junaan jäisi laukku, ei sitä varmaan sen jälkeen enää
tavoitettaisi. Jos junaan jäisi vaimo ja laukkuja, ei yhteistä matkaa varmaan saisi enää samana päivänä kasaan, koska kännykät olivat vielä järjestelemättä, eikä junalinjoistakaan ollut oikein selvää kuvaa.
Aloin siis painostaa vaimoa keskittymään seuraavalla asemalla poistumiseen ja pyytämällä muutamalta englantia ymmärtävältä kanssamatkustajalta apua, kun asemalla purkautumisen piti tapahtuman.

Yhden kassin keinottelin jo neekerityyliin päälaelleni ja toista 20-kiloista hamuilin hyllyltä vasemmalla kädelläni myös mukaan. Siinä minua auttoi joku parikymppinen ystävällisesti hymyilevä neitonen nostaen apunani painavan laukkuni tungoksessa päiden yli, jossa sitä onnistuin kannattelemaan.

Sittenpä juna jo pysähtyikin. Tungin kaksine laukkuineni joukon mukana ja läpi junasta ulos ja onnistuin. Katselin taakseni, että oliko vaimokin jo tulossa, kun hänen paikkansa oli syvemmällä tungoksessa vaunun sisällä.

Onneksi tämä asema olikin sellainen, että iso osa joukosta oli jäämässä pois ja ulosti siten koko joukon matkustajia ja vaimon heidän mukanaan.

Olimme siis jossakin Ateenan juna-asemalla, josta pitäisi vaihtaa Pireukseen menevään junaan. Eikä harmainta aavistusta missä! En unohtanut sitä, että takseja ei ole yhtään autoa liikenteessä, metrot eivät kulje eivätkä myöskään bussit!

Kuulin väentungoksesta sanan Peireija...siis joku kreikkalainen oli kiinnostunut samasta suunnasta! Hänen peräänsä liimautuneena törmäsimme naapuriraiteella olevaan junaan, jonka ikkunasta kuski jutteli tämän kreikkalaisen kanssa. Menin mukaan ja kysyin Pireuksen junaa....sehän se sitten juuri olikin!

Huh..huh...kylläpä helpotti istuminen sen junan vaunuun ja sen lähtöön parin minuutin kuluttua oikeaan suuntaan. Loppu olikin jo helpompaa...Pireus on tuttu ympäristö, josta sain laivaliput nopeasti ja sataman sisäliikenteen bussit sentää kulkivat, joten olimme laivassa tuntia ennen sen lähtöä. Ei siis jäänyt turhaa
aikaa, emmekä olleet sitä tuhlanneet edes yhteen Mythokseen näitä ongelmia jo etukäteen ounastellessamme.

Laivassa majoituimme hyttiin mukaville vuoteille. Kävimme kuitenkin syömässä hyvin punkkupullon kera ja otimme Metaxat vielä yömyssyiksi ikkunapöydässä katsellen pimeyteen ja sen yli kajastavaa miljoonakaupungin valomerta.

Aamulla KOS:n satamaan seitsemältä hyvin nukutun yön jälkeen. Olimme ajoissa jonottamasa KOS:lle pääsyä Aamu kirkastui pilvettömänä, täysikuu loisti kilpaillen nousevan auringon kanssa taivaan kaaren vallasta. Tasapeliltä se näytti kotvan verran, kunnes jo urakkansa tehnyt kuu luovutti vallat taivaan herralle.

Siinäpä vetelimme laukkujamme pitkin rantabulevardia kohti KOS Marinaa. Istuimme tuokion puiston penkillä ja söimme tuoreelta maistuvat ruisleipäeväät. Meistä kiinnostui pari hotellin omistajaa, jotka
mopoilivat saalistamassa asiakkaita. Pensionaatti-Irenen omistajan tarjous oli tosi houkutteva. Kahdelta 20,- eur ja sisältää vielä mainion aamiaisen!

Ei paha!

Kosilla ei enää ole turisteja, joten out-season-hinnat voivat olla mitä vain. Tuskin siihen enää alvia maksetaan? Paikka on aivan sataman ja vanhan keskustan liepeillä. Pidetään mielessä.

15.10.2011 KOS MARINA aamulla yhdeksältä.

KOS-Mariaan kävelimme laukkuja vetäen yhdeksältä katsellen ahnaasti venettämme....ja siinähän se olikin heti vieressämme!

Olipa helpotus ja ihana tapaaminen! Myös sataman kaverit olivat siinä iloisesti tervehtimäsä meitä.... muistaen näköjään meidät keväältä. Vicki oli kyllä ensi näkemältä vähän paljaan ja surkean oloinen.
Tarkempi katsaus paljastikin monia pieniä ajan hampaan jälkiä. Myös laitteissa oli vikoja ja osa vaihtunut astetta halvempiin. Täällä siis laitteet kierrätetään. Millä perusteella Vickistä katoaa paremmat tarvikkeet ja tulee halpiskamaa tilalle, jos sitäkään?

Bunkraus parilla sadalla, muutaman vian inventoini ja osan niistä korjaus saman tien, säätilan ennusteiden arviointi ja tulevien päivien purjehdussuuntien pähkäileminen vie eka päivän iltaan asti.

….toinen päivä onkin sitten toinen juttu...

Keitko

Kuopankaivaja

2012-01-31T18:08:00.002+02:00

I
Kesän aurinko paahtoi lähes pilvettömältä taivaalta kirkkaana, lämpötila oli kivunnut yli kolmeenkymmeneen asteeseen. Pienen viilennyksen antoi tuuli, joka puhalsi miestä niskaan. Hänen askeleensa kävivät askel
askeleelta vaikeammaksi, maasto oli erittäin huonokuntoista suorämeikköä. Jokainen askel oli otettava tarkasti, polulta ei saanut harhautua yhtään tai putoaisi suohon.

Polku oli tuttu miehelle jo lapsuudesta asti. Nuorena poikana hän oli isän kanssa kulkenut juuri tuota samaa polkua pitkin suon keskellä olevaan saarekkeeseen jossa maa oli tiivistä. Aikoinaan he olivat rakentaneet saarekkeelle pienen vajan, jossa voisi olla sateelta suojassa. Vaja oli rakennettu eläinten tarkkailua varten, monia kertoja hän oli nähnyt aivan läheltä hirviä ja kettuja. Kuitenkin eläin jonka näkemistä hän ei koskaan unohda oli karhun näkeminen ensimmäistä kertaa, silloin hän oli kymmenvuotias.

Mies nosti hetkeksi katseensa kohti taivasta, auringon paahde sai hänet siristämään silmiään. Haukka lenteli aivan hänen lähettyvillä, aivan kuin se odottaisi hetkeä jolloin mies putoaisi polvilleen ja jäisi suon armoille. Mies pyyhkäisi hien otsaltaan paidanhihaan ja jatkoi matkaansa.

Muutamien satojen metrien päässä siinsi hänen ja isän rakentama vaja, matka näytti lyhyeltä, mutta aurinkon uuvuttamana mies tiesi, että loppumatkasta tulisi vielä tuskaisa taival, oma taistelu elämästä. Hän laski selästään repun polulle ja siemaisi suullisen vettä kenttäpullosta ja kaatoi päänsä päälle viilennystä. Reppu takaisin selkään ja matka jatkui. Kengät olivat hieroneet miehen kantapäihin rakot. Matkaa ei olisi kuitenkaan enää niin paljoa jäljellä ettei hän kestäisi sitä pientä kipua, mies ajatteli.

Tunnin päästä hän astui viimeisen askeleensa kohti saareketta, hän harppasi kovalle maalle ja laski reppunsa kiven juurelle. Hän huokaisi syvään ja katsoi ympärilleen, paikka ei ollut muuttunut miksikään vaikkei hän siellä ollut käynyt moniin vuosiin. Ilmeisesti joku nuorisoporukka oli kuitenkin löytänyt vajan, koska sen seiniin oli ilmestynyt spraylla maalattuja epämääräisiä tekstejä ja kuvioita. Mies aukaisi vajan oven, kaikki oli paikallaan. Vajan keskellä pieni pöytä, ja seinän sivustalla makuupaikaksi tehdyt laverit.

Sää ulkona muuttui nopeasti aurinkoisesta tuuliseksi ja taivaalle nousi tummia pilviä. Miehelle oli nyt tärkeintä, että hän oli päässyt perille tavoitteeseensa, mikään kiire hänellä ei ollut enää mihinkään. Hänellä
oli nyt kaikki ympärillä mitä hän tarvitsi, luonnon rauhallisuus ja kaikki muistot joita paikka toi hännelle mieleen.

Iltaan kohden sateen ropina vajan kattoon yltyi, taivaalle oli kerääntynyt mustia pilviä, ja suon toisessa päässä oli nähtävissä kovaa salamointia. Jokaista ukkosen paukahdusta mies säpsähti ja alkoi laskemaan mielessään kuinka lähellä ukkonen oli. Salama välähti nopeasti, se oli aivan hänen yläpuolellaan. Taivas säkenöi kirkkaana, salamat loivat taivaalle niin värikkään shown ettei hän muistanut ikinä nähneensä sellaista ukkosmyrskyä mitä nyt näkyi.

Hän aukaisi reppunsa ja nosti pöydälle voipaperiin käärityt voileivät ja maitopullon. Mies toivoi, että sää vielä yöhön mentäessä paranisi, jotta hän pääsisi tekemään työtä jota hän oli tullut tekemään Hän ei ollut
luonteeltaan mies, joka istuisi paikoillaan ja pyörittäisi sormiaan, oli tehtävä jotakin.

II
Mies vilkaisi kelloaan, se oli jo puoli kaksitoista, sää ulkona oli rauhoittunut. Tummat pilvet olivat lipuneet kauas horisonttiin. Hän aukaisi vajan oven, ja astui sateen raikastamaan ilmaan. Mies otti vajan seinältä vanhan ruosteisen lapion jonka hän oli isänsä kanssa joskus vajalle tuonut. Mies tunnusteli lapion kärjellä maata, hän etsi pehmeää paikkaa josta olisi helppo kaivaa. Muutamalla iskulla hän oli saanut jo aikaiseksi muutaman kymmenen sentin kolon. Kaivamista vaikeutti juurikot ja kivet joita saarekkeella oli paljon. Juuret katkesivat tylsähköllä lapiolla hankalasti ja mies oli jo antaa ensimetreillä periksi, hänestä tuntui turhauttavalta kaivaa, hän oletti sen olevan helpompaa.

Kello kolmeen mennessä yöllä hän ei ollut edistynyt paljoakaan. Urakasta oli tulossa kovenpi kuin hän uskoikaan. Mies istahti ja alkoi miettimään toista suunnitelmaa, mutta jos hän halusi kaivaa kuopan, ei hän voinut tehdä sitä näissä olosuhteissa muulla kuin ruosteisella lapiolla.

Neljältä hän antoi periksi, käveli takaisin vajalle ja sulki oven perässään. Aamulla hän jaksaisi paremmin ja olisi virkeämpi.

Yöllä hän havahtui monesti siihen, kuulosti siltä kuin joku olisi liikkunut vajan ulkopuolella. Mies nousi ylös ja kurkisti seinässä olevasta luukusta. Muutamien kymmenien metrien päässä näkyi viiden hirven lauma. Ehkä ne etsivät ruokaa tai käyttivät saareketta ohikulkumatkallaan levähdyspaikkanaan. Hän mielessään kohdisti kameraa hirviä kohti ja nappasi kuvia. Niistä olisi tullut hyviä, ja hän olisi voinut järjestää oman luontokuvanäyttelynsä. Samanlaisen joita hänen isänsä oli aikoinaan pitänyt.

Hän sulki luukun varovasti ettei häiritsisi yöllisten liikkujien rauhaa. Hän painoi päänsä takaisin takista tehdyn mytyn päälle ja sulki silmänsä. Hänellä ei ollut aamulla mitään kiirettä herätä Ei se urakka olisi aamuun mennessä helpommaksi tullut, eikä kukaan olisi sitä kuoppaa hänen puolestaan käynyt kaivamassa.
Unissa hän palasi nuoruuteensa, juuri tähän samaan paikkaan jossa hän nyt oli. Hän oli isänsä kanssa käynyt juuri keräämässä suolta monia litroja lakkoja kotiinviemisiksi. Hän muisti kuinka hän rakasti lakkoja,
ja eritoten suon tuoksua. Suopursun tuoksu oli hänelle mieluisa, ja aina kun he olivat isän kanssa vajalla isä uutti suopursuista teetä jota sitten nautittiin istuen ulkona nauttimassa luonnon rauhasta. Isän kanssa hän oli aina tullut toimeen, ja tehneet kaiken yhdessä. Äiti häneltä kuoli jo kun hän oli viiden vanha, äidin vei syöpä.
Äidin kuoleman jälkeen isä oli löytänyt tämän rauhallisen paikan suolta ja rakentanut vajan jonne voisi tulla muistelemaan äitiä. Monet kerrat hän oli yksin kävellyt vajalle ja kyykistynyt äidin muistokiven äärelle,
aivan kuten oli tälläkin kertaa tehnyt heti sinne saavuttuaan.

III

Aamu valkeni hieman pilvisestä säästä nopeasti paahtavaan helteeseen.
Mies otti lapion käteensä ja jatkoi kuopan kaivamista. Sade oli pehmentänyt maata sen verran, että kaivaminen tuntui helpolta, liiankin helpolta. Välillä vastaan tuli isoja kivenmurikoita jotka hän kankesi
kuopasta ylös, myös juurikot katkesivat yllättävän helposti. Aamu tuntui alkaneen suotuisissa merkeissä.
Yhtäkkiä hän huomasi äsken heittämässä lapiollisessa hiekkaa jotain kimaltelevaa. Mies nousi ylös kuopasta ja kaivoi käsillä kimaltavan esineen esiin. Se oli sormus, ei mikä tahansa sormus vaan isolla timantilla varustettu arvokkaalta näyttävä sormus. Hetken aikaa kaivettuaan lisää hiekkakasaa alkoi sormuksia löytymään yhä enemmän.
Pian hänen edessään oli kymmeniä timantti, kulta ja hopeasormuksia.
Hän katsoi kuoppaan ja huomasi sen pohjalla kankaisen pussin. Mies istahti kuopan reunalle sylissään ruskeasta kankaasta tehty vanha pussi.

Kangas oli jo haurastunut, ties kuinka kauan se oli ollut maan uumenissa. Pussin oli täytynyt olla kymmeniä vuosia tuossa paikassa.

Puun juuret olivat sikinsokin olleet pussin ympärillä. Joku oli aarteen joskus piilottanut saarekkeelle ja unohtanut sen sinne. Luultavasti korut oli joskus varastettu ja käteketty tänne. Tekijä oli ilmeisesti
jäänyt kiinni, koska ei ollut palannut hakemaan aarrettaan. Jos rikoksesta oli jo pitkä aika, niin miksei varas ollut palannut hakemaan aarteitaan, sitä hän ei ymmärtänyt.
Kuopan kaivaminen jäi siltä päivältä siihen. Mies nosti varovasti pussin syliinsä ja vei sen sisälle vajaan. Huomasi, että osa koruista oli silkkaa rihkamaa, ne olivat täynnä ruostepilkkuja. Suurin osa kuitenkin
oli kuin uudenveroisia, jotkut olivat jopa alkuperäisissä rasioissa. Hän putsasi varovati korujen päältä hiekat, tomut ja muut epäpuhtaudet pois ja jäi ihastelemaan löytöään.

Ilta koitti pian ja taivaalle tulleet pilvet loivat vajaan pimeyden. Hän sytytti kynttilän pöydälle ja jäi katsomaan sormus riviä pöydällä. Siinä oli varmaankin kymmenien tuhansien arvosta sormuksia, ellei jopa yli sadantuhannen. Voisiko hän ottaa sormukset vain mukaansa ja myydä ne vähin äänin eteenpäin. Koska todennäköisesti jonkin koruliikkeen ryöstöstä oli kulunut jo aikaa todella paljon, ei sormuksia kukaan enää
osaisi kaivata vaikka ne olisivat julkisesti myynnissä. Voisiko hän ottaa sen riskin ja jos hän jää kiinni olisi edessä jälleen uusi vankilareissu. Sellaista elämää hän ei enää itselleen halunnut. Hän halusi elää loppuelämänsä vapaana, ilman kiviseiniä ympärillä. Jos hän nyt muuttaisi suunnitelmansa hänen elämänsä voisi muuttua ja hän saisi joko rahallisesti paremman elämän tai joutuisi kiinni varastetun omaisuuden hallussapidosta ja joutuisi vankilaan.

IV

Kolmekymmentä vuotta sitten hän istui vankilassa murhasta. Mies piti sitä vahinkona, mutta oikeuslaitos katsoi sen tapahtuneen täydessä ymmärryksessä ja harkiten. Ne vuodet jotka hän istui vankilassa
tuomittuna oli tuskaisaa aikaa. Hän joutui moneen kertaan pahoinpidellyksi, melkein pääsi hengestään.

Vankilassa liikkui huhu, että hän olisi murhannut kylmäverisesti lapsen, vaikka kyse oli aivan
muusta.

Se päivä joka muutti hänen elämänsä kahdeksankymmentäluvun alkupuolella sai alkunsa hänen kotoansa. Hän oli vaimonsa kanssa kotona. Heille oli tullut pientä sanaharkkaa heidän nuorimman lapsen
hoitamisjärjestelyistä. Miehellä oli tuolloin uraputki menossa, ja vaimo oli kaiket päivät kotona kahdestaan pienten lasten kanssa. Arki alkoi tulemaan vaimolle vastaan, ja hän halusi palata takaisin töihin. Mies ei
kuitenkaan halunnut luopua omasta urastaan joka oli juuri nousussa.

Illalla heidän mennessä nukkumaan oli hänen vaimonsa ollut väsyneen ja hermostuneen näköisenä sängyssä. Mies jotenkin osasi vaistota jotain olevan vialla. Vaimo oli kehottanut miestä tulemaan sängylle vierelleen.
"Mikä sinulla on hätänä?"
"Vai hätänä!", vaimo huudahti tuskaisesti, "Tämä saatanan elämä, kaikki on vialla. Herra tekee päivät pitkät töitä, minä raadan kotona."
"Kyllä se pian helpottuu, heti kun saan ylennyksen olen useammin kotona ja voin osallistua lasten hoitoon", mies vakuutteli vaimolleen. Vaimo katsoi miestään epäilevästi. Hänen silmistään hehkui viha. Hän otti
peiton alta pistoolin esiin ja osoitti sillä miestään.
"Mi-mi-mitä helvetti. Laita se ase pois."
"Vai pian helpottaa, uskon sen", vaimo huudahti ja painoi piipun miehen otsaa vasten. Miehen naama meni nopeasti kalpeksi ja hänen sydämensä tykytti voimakkaasti rinnassa. Hän ei tiennyt mitä tehdä. Refleksin
omaisesti hän veti päänsä nopealla liikkellä pois pistoolin edestä ja tarttui molemmin käsin aseeseen ja väänsi sitä alaspäin. Vaimo pisti kaikin voimin vastaan. Muutamien minuuttien voimakkaan käsirysyn ja painin jälkeen ase laukesi. Mies katsoi kuinka hänen vaimonsa putosi velttona hänen jalkojensa juureen. Parin raskaan hengenvedon jälkeen vaimo oli sanonut hänelle vielä rakastavansa niin paljon, eikä halunnut
mitään pahaa. Ne olivat hänen viimeiset sanat. Seuraavat asiat jotka hän muisti oli se, että poliisit olivat tulleet ryminällä sisälle ja vieneet hänet käsiraudoissa pois.

V

Mies palasi yöllä kuopalle, ja laskeutui sen pohjalle. Hän kaivoi vielä hetken aikaa kuopan pohjaa etsiäkseen lisää koruja. Niitä ei enempää ollut, kaikki olivat olleet siinä pussissa. Hän kuitenkin teki toisen yllättävän löydön joka sai hänet haukkomaan henkeään. Hän kiskaisi juurikon seasta esiin vanhan rikkinäisen lompakon. Ehkä mysteeri tulisi nyt selviämään kenen kätköstä oli kyse. Olisiko varas voinut olla niin
huolimaton, että oli pudottanut vahingossa lompakkonsa kuoppaan haudatessaan aarretta.

Ulkona hän ei nähnyt lukea lompakon sisällä olevia papereita, vaikka kuun valo loistikin melko kirkkaana taivaalla. Mies otti lapion mukaansa ja palasi vajalle ja sytytti kynttilän pöydälle. Hän aukaisi lompakon
varovasti ja kaivoi esiin paperit. Muutamia seteleitä, pari nuhjuista paperia jonka tekstistä ei saanut enää selvää. Ajokortin kuva oli niin epäselvä ettei siitä saanut muuta selvää kuin sen, että omistajalla oli
silmälasit ja hän oli kasvoiltaan hoikka.

Hän käänteli ajokorttia varovasti ja pyyhki korttiin kuivunutta hiekkaa pois varovasti ettei turmelisi tekstiä. Hänestä tuntui kuin raaputtaisi kioskilta ostettua arpaa, koskaan ei voinut tietää koska jättipotti kohtasi. Nyt hänelle kävi niin, se jättipotti jonka hän löysi raaputtaessaan ajokorttia oli todellinen jättipottien jättipotti.
Mies nosti ajokortin kynttilän valoon ja tavasi ajokortista nimen uudemman kerran. Hänen oli pakko uskoa mitä siinä luki, se oli hänen isoisänsä omaisuutta.

Sen hän muisti, että isä oli joskus kertonut isoisän seikkailuista maailmalla, että se mies oli käynyt joka mantereella ja lähes joka maassa. Oli hän myös kuullut isoisän pontikankeitosta nimenomaan tällä
samaisella suoalueella. Olisiko isoisä voinut myös tietää tästä paikasta ja käynyttt jo kauan ennen heitä piilottamassa aarteen maanuumeniin. Se selittäisi sen miksi aarre oli edelleen ollut maassa kätkettynä.

Hän muisti kuinka isä oli kertonut miten isoisä oli ollut rahallisissa vaikeuksissa kun isä oli ollut nuori. Isoisä oli kadonnut eräänä iltana eikä ollut tullut ennen aamua kotiin. Aamulla hän oli tullut yltäpäällä ravan peitossa, eikä ollut puhunut mitään mitä oli tapahtunut yön aikana. Nyt sekin arvoitus oli ratkennut, isoisä oli käynyt
murtautumassa koruliikkeeseen ja varastanut sieltä sievoisen summan edestä sormuksia. Saattoi olla, että hän oli löytänyt vasta osan saaliista, kätköjä saattoi olla muuallakin suolla koska isoisä tunsi suon erittäin hyvin.

Jos hän nyt päättäisi palauttaa sormukset poliisille hän samalla ilmiantaisi isoisänsä ja tahrisi hänen maineensa. Olisiko hänen parempi vain pysyä hiljaa, isäkään ei pitäisi siitä että hän laulaisi poliisille isoisän tekemisistä. Kukaan suvun miehistä ei ole ollut puhdas pulmunen.

VI

Aamun valjetessa hän oli vihdoin saanut urakkansa valmiiksi. Nyt kun kuoppa oli valmis hänen piti se vielä vuorata laudoilla varmuuden vuoksi, aivan kuten sotien aikaan isoisäkin oli juoksuhaudoille tehnyt.

Isoisä oli aina muistanut muistuttaa, että jos poika jotakin kaivat muista vuorata se laudoilla ne tukevat kaivamaasi. Vajan takaa löytyi sopiva määrä lautoja kuoppaa varten. Muutamassa tunnissa kuoppaan oli tehty siistit lautaseinät ja –lattia. Mies oli tyytyväinen työjälkeensä. Kun tämä huolenaihe työn valmistumisesta oli saatu pois jäi jäljelle vielä raskas taakka löytyineistä sormuksista.

Hän ei itse niitä uskonut tarvitsemansa, ei niistä saatua rahaomaisuutta eikä mitään muutakaan löytöpalkkiota. Olisiko ainoa oikea paikka niille laittaa takaisin laudoilla vuorattuun kuoppaan ja haudata ne.

Mies istahti syömään loput eväänsä joita hänellä oli mukana Kuuma aurinko paistoi jälleen pilvettömältä taivaalta ja uuvutti hänet pian. Mies nousi ylös ja käveli suon reunalle, hän etsi jostakin kostean
kohdan ja ammensi pulloonsa juotavaa. Vesi ei ollut aivan puhdasta, mutta hän uskoi sen olevan juomakelpoista kuitenkin. Parempi oli juoda pois kuin kuolla janoon, sitä hän ei haluaisi kokea.

Hän otti takkinsa taskusta puhelimen ja selasi sieltä poikansa numeron, jolle hän oli luvannut soittaa kun oli saanut työnsä tehtyä suosaarekkeella. Mies tuijotti numeroa puhelimen näytöllä ja epäröi painaa vihreää soittonäppäintä. Mies pyyhkäisi otsaltaan hikikarpaleet hihaan ja huokaisi syvään. Hän painoi vapisevin sormin nappia. Jotenkin hän toivoi, että poika ei vastaisi. Useamman tuuttauksen jälkeen hän ei saanut yhteyttä. Mies sulki puhelimen ja laittoi sen takaisin taskuunsa.

Poika soittaisi takaisin, hän uskoi niin. Niin he olivat sopineet, että työ oli hoidettava loppuun. Sormuksista hän ei aikoisi pojalleen kertoa mitään, hän ei kestänyt ajatusta jos niiden takia oma poika joutuisi ongelmiin. Jossain vaiheessa kuitenkin saattaisi käydä niin, että sormusten löytyminen tulisi julki ja poika voisi joutua ongelmiin. Miettimisen katkaisi taskussa soiva puhelin. Poika soitti. Mies oti puhelimen käteensä ja
tuijotti näyttöä. Hän tiesi, että hänen oli pakko vastata, hän kuitenkin viivytteli vastaamista niin kauan kuin oli mahdollista. Viimein hän painoi vihreää näppäintä ja vastasi. Puhelu oli nopeasti ohitse, poika
lupasi tulla vajalle tunnin sisällä.

VII

Minuutit tuntuivat kuluvan erittäin hitaasti, aika mateli. Mies istui kaivamansa kuopan äärellä ja katsoi suonreunaan. Hän näki kuinka suon takana kulkevan tienvarteen pysähtyi auto. Hän tunnisti sen poikansa
autoksi. Mies nousi ylös ja oli lähteä polkua pitkin vastaan, mutta jokin sai hänet peruuttamaan takaisin vajalle. Hän toivoi, että poika olisi ottanut suunnitelmien mukaisesti kaikki tarpeelliset tavarat mukaan mitä hän oli pyytänyt.

Viimein poika saapui vajalle. Poika katsoi isänsä kaivamaa kuoppaa ja nyökkäsi. Hän katsoi isäänsä ja kysyi miten nyt edetään. Molemmat heistä tiesi mitä oli sovittu ja miten tuli toimia. Hän esitteli pojalleen
uudelleen suunnitelmansa ja pyysi tätä antamaan hänelle kaiken sen mitä pojan repussa oli.

He istuutuivat kiville ja korkkasivat viskipullon. Poika kaatoi isän lasin täyteen ja itselleen vain puoli kupillista. Näin heillä oli ollut tapana jo vuosia kaikillä niillä yhteisillä metsästysretkillä joita he olivat tehneet. Isä kohotti kuppinsa ylös ja kolautti sen pojan kuppia vasten.

"Tästä alkaa uusi elämä, usko se", isä sanoi. Poika katsoi häntä hiljaa ja nyökkäsi.
"Nytkö?", poika kysyi?
"Nyt", isä vastasi ja nyökkäsi. Hän nousi ylös ja katsoi poikaansa silmiin.
"Hautani on valmis, kuten olen minäkin", hän sanoi ja asettautui makaamaan kaivamansa kuopan pohjalle. "Muista peittää hyvin, ja kiitos siitä mitä teet. Parempi minulle on tämä, kuin kuihtua vain pois ja maata sairaalassa tiedottomana, se olisi tapahtunut pian."
"Olet niin rakas", poika sanoi ja astui kuopan vierelle.
Isä hymyili pojalleen ja sulki silmänsä.

Juha Mäntylä
__
Tutustu Saunalahden edullisiin liittymiin osoitteessa http://www.saunalahtifi/

Reittimuutoksia.

2012-01-31T18:00:00.006+02:00

"Pieni kahvi mukaan." Kaksi ja kaksikymmentä. Vieno hymy.

Havahdun taas ajattelemasta, että tuossa hymyssä on jotakin perin lävitsetunkevaa. Se on varmaankin päällimmäisin niistä syistä, miksi askeleeni kulkevat harvase aamu juuri tänne hakemaan kupillisen kahvia hinnalla, joka on jotakuinkin puolet kahvipaketin hinnasta vastapäisessä S-Marketissa. Siis silloin kun Juhla Mokka on tarjouksessa. Presidentistä on turha haaveilla, tummapaahdosta puhumattakaan.

On siellä hymyn takana tietysti paljon muutakin, esimerkiksi tuikikkaat silmät. En kuitenkaan osaa ihan tarkalleen sanoa, mikä tekee tästä kyseisestä hymystä niin erityisen mielenkiintoisen. Eikä kai sen syy-seuraussuhteen määrittäminen tässä nyt ole niinkään relevanttia. Lävitsetunkeva hymy ja siinä se.
Jostain syystä käteni tärisevät. Liekö sitten sillä aamutupakalla jotakin osaa asiaan. Kahlaan lompakon kolikkokukkaroa tasarahan toivossa, mutta kolikot tuntuvat pakoilevan peukalon ja etusormen pihtiotetta. Liian pieniä hiluja ja onnenkolikot; kaksikymmentä penceä ja jokin ehkä intialainen kolikko, koukeroista ei ota selvää. Sormet hapuilevat yhä, kun yritän löytää kortinlukijan näppäimistöltä ne oikeat nappulat.
Tapailen mielessäni jotakin erityisempää lauseketta kiitokseksi, mutta kortinlukijan ilmoille kajauttama piippaus pysäyttää ajatustyön ennen aikojaan. Suupielet sentään ehdin asentaa oikeaoppisesti yläviistoon.

"Kiitos, en tarvitse kuittia."

Suoriudun kaatamistoimenpiteestä aivan liian nopeasti, miksei se kahvi voisi valua pannusta ihan pikkiriikkisen hitaammin? Ei tässä enää ole mihinkään kiire, olen jo matkalla. Ja matka-aika, se kuitenkin on osapuilleen vakio.

Jätin ehkä turhan vähän maitovaraa, kuppi on maidon jälkeen ääriään myöten täynnä, kannen kanssa on vaikeuksia. Ja kohta tulvii kahvilinjastot jo tyystin, ellen tästä pian kuppeineni selviä muualle sotkemaan.

Myöhässä oleminen on minusta jollain kummallisella tavalla erityisen vapauttavaa.

Olen aivan varma siitä, ettei kovinkaan moni ole kanssani samaa mieltä. Olen pannut merkille, että varsinkin aamuliikenteessä ihmisillä on tapana taukoamatta tuijotella kellojaan ranteissaan tai puhelimissaan tai missä lie.

Ehkä lähdön hetki on syystä tai toisesta jäänyt piirun verran liian hilkulle ja sitten viaton mieli lopun matkaa väkisinkin laskelmoi minuuttien kulumisen ja jäljellä olevan ajan korrelaatiosta, että ehtiikö hiekka tiimalasista loppua ennen kuin määränpää on saavutettu. Tai sitten sitä on jo lähtökohdiltaan myöhässä, kuten minäkin. Mutta niitä viisareita on toistuvasti tiirailtava toivoen, että myöhästymisestä huolimatta matkustamiseen kuluvan ajan saisi sopimaan siihen kuuluisaan akateemiseen varttiin, tai parhaimmassa tapauksessa vielä pienempään loveen.

Kummin tahansa, tuollainen matkustaminen näyttää ulkopuolisen silmin äärimmäisen stressaavalta ja epämukavalta. Oma akateemisen vartin käsitteeni näin aamutuimaan on jo kauan sitten asettunut jonnekin puolen tunnin hujakoille.

Pitänee ehkä hieman vielä tarkentaa tätä myöhästelyn filosofiaani, sillä siitä puhuessani tarkoitan siis aamuja, jolloin olen menossa kouluun. Työaamuina olen huomattavasti täsmällisempi ja aamu-unisuudestani huolimatta yleensä melkein aina ajoissa.

Kun sitten vihdoin aamutoimiltani ennätän astua ovesta ulos, kuljen koko matkan kaikessa rauhassa, kertaakaan katsomatta kelloa. Koska kuten jo taisin mainita, se matka-aikahan pääsääntöisesti on melko vakio. Sikäli kun joukkoliikenteen sujuvuuden kannalta mitään dramaattista ei ole päässyt sattumaan.
Tällainen draamanaiheuttaja voi hyvinkin olla vaikkapa se mystillinen, mutta kuitenkin nöyrän säännöllinen ja vähintään kerran vuodessa esiintyvä ilmiö, jolloin vallitseva ilmanala jäähtyy celsiusasteikon negatiiviselle puolelle. Ilmiö tuo usein myös mukanaan sitä kaikki paikat täyttävää sivutuotetta. Sellaista valkoista ainetta, joka ilmeisesti tekee kaikenlaisten aikataulujen noudattamisesta suorastaan mahdotonta.

Kuin kahvi kupissa, yhtä nopeasti olen minä sateessa ja pisarat rummuttavat pahvisen kahvikuppini muovikantta. Ne jäävät kannelle symmetrisen pyöreiksi palluroiksi ja niiden ympärille muodostuu huurua.
Kahvia läikkyy erinäisiä suojateitä ylittäessäni sormille, sitä maitovaraa tosiaankin oli liian vähän. Se ei tunnu iholla kuumalta, pikemminkin täysin juomakelpoiselta. Ensimmäinen siemaus maistuu jotenkin laimean vetiseltä ja oudolta, kun kannelle tippuneet pisarat ja kahvi sekoittuvat suussa.

Bussi ei ole vielä pysäkillä, se seisoo valot pimeänä laiturialueen reunalla ja kuljettaja jaloittelee bussin edessä taukotupakallaan.

Pysäkin tuntumassa on kourallinen ihmisiä erivärisine sateenvarjoineen epämääräisessä rykelmässä ja odotuksen aistii jokaisen tavasta kannatella itseään. Ilma ei ole mitenkään erityisen kolea, itse asiassa se on epätavallisenkin leuto vuodenaikaan nähden, mutta monen seisomiseen liittyy monenlaista heilumista ja hytkymistä. Ikään kuin olisi paukkupakkaset ja pieni edestakainen vaaka- tai pystysuuntainen liike olisi ainoa tapa estää jäseniä kohmettumasta kokonaan tunnottomiksi.

Eräskin mies hinkuttaa aikataulukyltin lasia hihallaan minkä kerkeää ja toinen käsi on ojennettu siten, että ranne sojottaa naaman edessä. Välillä lasia kiillottava käsi pysähtyy ja miehen katse risteilee vuoroin aikataulun lasissa ja vuoroin ranteessa roikkuvassa kellotaulussa. Sade on kai takertunut lasiin ja haittaa bussin lähtöajan tarkistamisoperaatiota.

Pähkäilen miehen tarkoitusperiä vielä pysäkille päästyäni, soluttautuessani huomaamattomasti odottavanoloisena vehtaavaan ihmisrykelmään.

Miehellä on ilmiselvästi kiire, koska bussin tarkka lähtöaika on näköjään saatava selville silläkin uhalla, että hiha kastuu. Vaikka bussi on jo laiturialueen sisäpuolella, mikä viittaisi siihen, että bussi ehkä jo ihan kohta tai viimeistään muutaman hetken päästä tulee pysäkille, ottaa matkustajat kyytiin ja sitten lähtee ripottelemaan niitä määränpäihinsä ympäri kaupunkia.

Kohta ajatusten myllerrys on ottanut ne määränpäätkin jo silmätikuiksi, että ei se määränpää välttämättä vielä tämän bussin pysäkillä ole ja tuskin onkaan, moni varmasti jatkaa matkaa vielä toisilla kulkineilla tai ihan kävellenkin. Pasilasta minäkin jatkan vielä matkaani junalla.

Pari ensimmäistä vuotta kuljin koulumatkat pääsääntöisesti metrolla Rautatientorille ja sieltä loput matkasta junalla. Se oli jossain määrin vaivalloista.

Vaikkakin metron tiuha vuoroväli oli ehdottoman positiivinen asia, on metrossa monia vähemmän positiivisia matkantekoon vaikuttavia asioita. Ensinnä metrot ovat aamuisin Herttoniemeen ehtiessään jo niin tupaten täynnä, että matka minun osaltani taittui lähestulkoon aina seisten. Aamupöhnä ja seisominen, ei ollenkaan hyvä yhdistelmä.

Lisäksi metro on jokseenkin ankea, vaikka ne vaunut piristävän oranssinvärisiä kiireestä kantapäähän ovatkin. Ehkä se ankeus onkin juuri siinä, että se oranssisuus menee jotenkin yli ja saakin jos ei kaikissa ihmisissä, niin ainakin minussa aikaan käänteisen reaktion.

Oli miten oli, viihdyn jostain syystä busseissa monin verroin paremmin. Se liittynee jotenkin siihen lauluun, että linja-autossa on tunnelmaa.

Sitten on vielä se Rautatientorin metrolaiturin ja maanpinnan suorastaan hengästyttävä korkeusero, joka on kiivettävä ihmisten tukkiessa kaikki ohitusväylät ahtaissa liukuportaissa.

Lopulta tympäännyin siihen oranssiin, seisomiseen ja alituiseen kiipeämiseen. Kaiken kukkuraksi oli vielä se, että selvittyäni juna-asemalle asti, kohtalonani oli ärsyttävän monta kertaa jäädä katselemaan juuri nenäni edestä lähteneen junan loittonevia perävaloja.

Bussin valot välähtävät käynnistymisen merkiksi. Kuljettajakin on tupakkansa tumpannut ja kuin varkain livahtanut omalle paikalleen ohjauspilttuuseen. Ja kukapa muu se bussia käynnistelisi, jollei kuski itse.
Ihmisrykelmän levottomuus tiivistyy pysäkillä ihmisten pakkautuessa yhä ahtaammin aivan katukivetyksen reunaan. Seison etäämmällä rykelmän ytimestä ja jossain määrin huvittuneena katson kun massa sateenvarjoja, pipoja ja pulleankosteita, erivärisen kirjavia toppatakkeja soutaa ja huopaa tai muuten vain velloo pysäkinreunaa edestakaisin. Ihmiset arvatenkin arpovat sitä optimikohtaa, johon oviaukko ehkä sitten kohta saattaisi pysähtyä. Että sitten oikein kätevästi ja mahdollisimman vähällä vaivalla pääsee hyppäämään kyytiin. Tai harvemmin kukaan sinne bussin sisään nyt oikein hyppää. Ellei sitten pysäkin reunaan ole talvella aurattu isoa lumipenkkaa, jonka yli ei pääse muuten kuin hyppäämällä.

Minusta tuntuu, että bussikuskit ovat huomanneet nämä epätoivoiset ennakointiyritykset ja sillä tavalla pikkuisen kiusallaan pysäyttävät bussin usein metrin pari rykelmämuodostelmasta ohi.

Mietin että täytyyhän sitä jokaisella ammattikunnalla ne omat hienovaraiset huumorinlähteensä olla, kun linja-auto kurvaa ehkä hitusen liian vauhdikkaasti pysäkille ja kappas, arviolta noin puolisentoista metriä jonotusasetelmanalun ohi. Sattumalta olenkin minä nyt lähinnä linjurin auki narahtavaa ovea.

Kuljettaja katsoo minua ja auringonkeltaista kahvikuppiani silmissään suurten valtamerialusten kapteenin tuimuutta ja kieltää jämptisti tulemasta sisään sen kanssa. Minulla on kuulemma vielä neljä minuuttia aikaa. Mutta eihän se kahvin juominen näissä liikennevälineissä koskaan aikaisemmin ole pannassa ollut. Ainakaan tietääkseni.

Harmikseni minussa ei ole lainkaan vänkääjätyyppiä. Lisäksi niskaani kutittavat luihin ja ytimiin asti kostuneiden ja erittäin malttamattomien ihmisten tikarinterävät katseet, joten myönnyn pitkin hampain väistymään paalupaikaltani. Kuitenkin mielenosoituksenomaisesti tokaisen siinä mennessäni jonkin alatyylisen ärräpään. Kielenkäyttöni irrottaa kuskista vielä toisenkin hyvin tuiman katseen.

Reilussa minuutissa olen kahvini hörppinyt ja kimmotan tyhjän kupin märkänä kiiltelevän asfaltin kautta linjurin eturenkaan taakse. Astuessani bussiin vältän kuskin yrmeän katseen ja jämähdän matkakortinlukijan eteen. Ja taas on kanssamatkustajien pienenpieniä tikareita tökkimässä.

Perin kummallista, rakkine ei piippaa ollenkaan. Asemoin matkakortin uudelleen ja vehje toteaa minulla olevan muutaman euron verran arvoa. Aikaa ei ole, sen lataaminen oli näköjään livahtanut tehtävälistaltani jonnekin, joten veloitan kortilta matkan hinnan ja astun peremmälle.

Paikanvalinta joukkoliikennevälineissä ja etenkin busseissa on jokseenkin haasteellista. Käytävää on käveltävä sukkelasti eteenpäin, että toisetkin pääsevät siellä takana. Siinä samassa on vielä arvottava vapaana olevat paikat paremmuusjärjestykseen ja päätöksenteon tulee olla välitöntä. Muutoin sitä lopulta huomaa seisovansa avuttomana käytävän perällä. Istumaan ei sovi, eikä takaisinkaanpäin enää kehtaa. Tällaisessa tilanteessa sitä on vain toivottava, että joku jää piakkoin, ehkä jo seuraavalla pysäkillä pois.
Seuraava pysäkki tulee melkein heti sen jälkeen, kun linjuri on laskeutunut Itäväylälle. Ja kuinka ollakaan, kello kilahtaa ja keltainen pysähtymiskyltti syttyy. En tullut lainkaan seuranneeksi missä sitä stop-nappulaa painettiin, enkä mitenkään ehdi kärkkymään vapautuvia paikkoja, koska huomioni kiinnittyi johonkin paljon mielenkiintoisempaan.

Bussin katossa, istumapaikkojen yläpuolella menee jonkinlainen kotelo koko katon matkalla ja siinä on jotain peltisiä lätkiä siellä täällä. Jonkinlaisia tarkisteluluukkuja ehkä. Yhden semmoisen tarkistusluukun ruuviin valuu jostain sieltä kotelon uumenista vettä sillä lailla pisaroiksi. Ja kun sitä vettä on valunut tarpeeksi, ruuvista putoaa vesipisara siinä alla, ikkunapaikalla istuvan naisen olkapäälle tai hihalle tai jonnekin, en näe ihan tarkkaan mihin se putoaa.

Nainen huomaa tippuvat pisarat aika nopeasti ja yrittää jotenkin väistellä niitä pisaroita painautumalla ikkunalasiin kiinni, koska vieressä istutaan ja käytävällä seistään, että ei siitä ihan noin vain sateisesta istumapaikasta lähdetäkään sitä pisarointia karkuun.

No eihän se semmoinen väistely mitenkään onnistu, nyt ne pisarat tippuvat vain vähän eri kohtaan naisen takille.

Bussi pysähtyy kerran tai ehkä useamminkin ennen kuin pääsen istumaan, en malta laskeskella pysähtymiskertoja seuratessani sitä pisaroiden tippumista ja naisen tuskailua siinä.

Mietin, että mistähän se vesi on sinne koteloon päässyt, ulkoa tietenkin ja että katto se varmaan jostain kohtaa vuotaa, mutta hyvin outoa se semmoinen tiputtelu on. Sitten muistan kuinka joskus jossain bussissa oli ikkunalasin sisällä vettä suunnilleen puoleen väliin asti ja siellä se kahden lasin välissä hölskyi sen linjurin huojumisen tahdissa. Ei taida bussit kovinkaan tiivistettyjä tai sillä lailla vedenpitäviä olla.

Jossain Teollisuuskadun puolivälin tienoilla on joku toinenkin siinä naisen takana huomannut sen tiputtamisen ja ojentaa auttavan kätensä, sillä on siinä kädessä nenäliina. Ihan käyttökelpoinen ajatus, ajattelen. Mutta kastuva nainen kieltäytyy urheasti avusta ja sanoo, että ei haittaa se pisarointi enää, pois ollaan jäämässä tai jotain. En kuule niin tarkkaan, että voisin varmuudella toistella naisen sanoja. Ja kohta sisätilasateen kohteeksi joutunut nainen jo kurotteleekin lähimpänä olevaa stop-nappia kohti.

Pian tullaan Pasilan asemalle ja minäkin jään kyydistä pois. Sade on kai loppunut, ainakin suurimmaksi osaksi. Ilman suhteellinen kosteusprosentti huitelee varmasti vieläkin lähempänä sataa, mutta ei sieltä taivaalta taida enää mitään märkää tippua.

Kävelen asemalle ja koukkaan katsomaan näyttötauluista, että mille raiteelle sitä seuraavan sopivan junan perässä on mentävä. Ne näyttötaulut on jotenkin kovin huonossa paikassa. Raiteille meneviä liukuportaita vastapäätä ja siinä joutuu kääntymään periaatteessa vikasuuntaan. Yhtä hyvin ne voisivat olla jossain, missä ihmiset voisivat niitä nopeasti vilkuilla kävellessään, ettei tarvitsisi pysähtyä kun kerran on vauhtiin päässyt.

Raiteella on ihan vain muutama matkustaja odottelemassa, ne odottavat junaa paljon seesteisemmin, kuin ne bussin odottelijat Herttoniemessä. Yksi mies polttaa tupakkaa, eräs nainen lukee Metro-lehteä ja pieni tuulenvire heiluttelee sivujen kulmia vähän. Siitä tupakanpoltostahan se ajatus lähti, tai mieliteko, että ehtii tässä yhden sytyttää ennen junaa.

Menee minuutti pari ja se tupakkakin paloi jo teksteihin ennen kuin raiteet keskustan suunnassa alkavat kiilua junan ajovaloista. Juna on sellainen vanhanmallinen, ne ovat kaikista mukavimpia. Istuimet ovat sopivan pehmeitä ja juna huojuu kivasti kulkiessaan. Sellaisen kyydissä on sitä sellaista junassa matkustamisen tuntua. Uudemmanmalliset muistuttavat ehkä liikaa metroja, vaikkeivät oransseja olekaan. Istuimet niissä molemmissa on ainakin yhtä epämukavat.

En näytä matkakorttia lukijaan, kun kerta sen jo siellä bussissa piippasin. Istun ikkunapaikalle junan nytkähtäessä liikkeelle ja uppoudun tuijottamaan ohi humisevia maisemia. Siinä ehtii vilistä keskuspuistoa, Huopalahden asemaa, Vihdintietä, siltoja ja niiden kupeissa kirjavia graffiteja, eri muotoisia taloja ja kaikenlaisia autoja näkökentässäni siinä määrin, ettei niitä kaikkia edes pysty millään tavalla rekisteröimään. Ikään kuin toisesta silmästä sisään ja saman tien toisesta ulos. Korvia se taitaa se sanonta koskea, mutta miksei sitä voisi ihan yhtä hyvin silmienkin kanssa. Eihän sieltä korvastakaan mitään tule ulos. Tai vaikkua tulee, mutta ei se nyt mitenkään oleellista ole, rähmiihän ne silmätkin.

Jonkun matkaa ennen Leppävaaraa säpsähdän melko jykevään miehen ääneen, joka peräänkuuluttaa matkalippuja ja kohta edessäni seisoo topakasti sinisessä virka-asussaan täti-ihminen jonkinlainen kannettava matkakortinlukija kätösessään.

Kaivan lompakkoni ja ojennan sitä rutinoituneesti naiselle. Pitkänoloinen hetki hiljaista ehtii kulua ennen kuin nainen ryhdistää autoritäärisesti selkäänsä ja toteaa, että kortissani on Helsingin sisäinen matkaa. Ja että ollaan kuitenkin Espoossa.

Ollaanpa hyvinkin, sehän nyt on sanomatta selvää, mutta vähemmän selvää on se, että mitenkä tässä nyt on näin käynyt. Eikä sekään enää kauaa ole epäselvää, kun kahlaan muistikuvia siitä kortin piippauksesta. Kokolailla melkoista sählinkiähän se bussimatkan alku oli, bussikuski ja kahvikuppi ja kaikki, että en yhtään ihmettele ettenkö olisi epähuomiossa siinä kaikkien hätyytellessä painanut väärää nappulaa. Yritän siinä sitten tarkastajarouvalle jotakin sopertaa inhimillisen erehdyksen mahdollisuudesta, mutta eihän se auta. Nainen nykäisee sakkovihkonsa rintataskusta ja pyytää henkilöllisyystodistusta.

Sitä sakkoa odotellessa ehtii jo mittavat spekulaatiot lähteä käyntiin, että pitikö sitä taas nukkua liian pitkään, että oma vika. Ja olisi kuitenkin pitänyt mennä tänään metrolla. Oliko sen kuljettajankin pakko olla niin äkäinen, että menin tolaltani ja painelin väärää nappulaa, vaikka olisi siellä kortilla seutumatkaankin ollut juuri ja juuri arvoa. Sen kuskin syytä tämä nyt on tyystin. Varmasti laitan palautetta epäammattimaisen epäystävällisestä asenteesta ja siitä aiheutuneesta mielipahasta.

Ei ehdi ne spekulaatiot sen pidemmälle edetä, kun havahdun Sellon kauppakeskuksen jo pönöttävän ikkunoissa. En mitenkään kehtaisi häiritä tarkastajan keskittynyttä sakon kirjoittamista, mutta pakkohan se on: "Meneeköhän tässä vielä kauankin? Ei muuten, mutta kun pitäisi tässä Leppävaaran kohdalla jäädä."
Tarkastaja nostaa katseensa vihosta ja murahtaa tympeästi, että ei taideta oikein siihen keretä, ja jatkaa sakon raapustelua. Lopuksi tarkastajatäti tivaa minulta vielä rahaa seutulipusta. Ei ole, joten sekin lisätään lapun loppusummaan. Yritän vielä tarjota opiskelijakorttia noin niin kuin tunnelman keventämisen varjolla, mutta ilmeisen huumorintajutonta sakkia taitavat nämä tarkastajat olla. Enää en ihmettele ollenkaan, miksi lipuntarkastajien sanotaan olevan kaikkein vihatuin ammattikunta.

Siinä minä sitten seison Kilon asemalaiturilla uunituore sakkolappu kourassa, vailla minkäänlaista toimintasuunnitelmaa. Junalla en takaisin Leppävaaraan enää mene, koska se sama juna sieltä kuitenkin tulee tarkastajineen päivineen takaisin. Eikä minulla rahaa ole uusiin lippuihin. Tilillä tuskin on edes sitä kahta kymppiä, jota pienempää ei automaatista ulos saa. Eikä sen puoleen, ei ole harmainta aavistusta lähimmän automaatin sijainnistakaan. Ja kaiken hyvän lisäksi sataakin taas.

Yritän hahmottaa Kilon ja Leppävaaran välisiä etäisyyksiä kävellessäni pois asemalaiturilta. Ratakiskot kulkevat mitä todennäköisimmin melko suoraan linnuntietä ja junat kai kulkevat jotain 60 ja 80 kilometrin tuntivauhdin väliltä. Ja kyllä siinä minuutti poikineen helposti vierähti, ennen kuin Kilossa oltiin. Se aika ei tuntunut siinä vaunussa liikahtavan millään, sitä oli semmoisessa kovin epämiellyttävässä ilmapiirissä ja tarkastajajoukkion tuomitsevan katseparven alla. Ja se vaunu oli jotenkin kutistunut pirullisen ahdistavaksi.
Hatarat laskelmani johtavat siihen lopputulokseen, ettei tosiaankaan ole millään tavalla kannattavaa lähteä kohti Leppävaaraa apostolinkyydillä. Ehtii koulupäiväkin olla jo paketissa ennen kuin olisin perillä.

Sellainen kiinteistöhuollon pakettiauto on parkissa läpikulkutunnelissa ja jonkinlainen vanhempi puhtaanapidon ammattiheppu lastaa varusteitaan pakettiauton perään. Ehdin jo kävellä auton ohi, ennen kuin se ajatus ehtii kiiriä tajuntaani.

Käännyn nöyrästi takaisin ja kävelen miehen luo. Selvitän ikävänoloisen tilanteeni ja kysyn, että olisiko sitä mitenkään tohtinut kysyä kyytiä Leppävaaraan. Mies pamauttaa pakettiauton takaoven kiinni ja tokaisee hyväntuulisesti hymyillen, että toki, sinne tässä ollaan kahvitunnin viettoon menossa. Ällistyneenä kohtaamastani ystävällisyydestä kipuan pelkääjän paikalle miehen polkaistessa Hiacensa käyntiin.

Siinä matkan aikana se kaveri kuuntelee juurta jaksaen kohtaamani ja mielessäni epätodelliset mittakaavat saavuttaneet vastoinkäymiset. Päästyäni tarinani loppuun mies kiroilee niitä tarkastajia, että ei ole maailmassa enää minkäänlaista ymmärrystä kanssaihmistä kohtaan. Ehkei mies saanut toivomaansa reaktiota sanomisillaan minusta irti, joten seuraavan lausekkeen hän muotoilee jotenkin rohkaisevammaksi. Että kyllä se siitä, vielä tälle sitten joskus naureskellaan jälkeenpäin. Ei tunnu tarina minusta ollenkaan huvittavalta nyt saati myöhemmin, mutta toisaalta jotenkin on sellainen olo, että ei mies kovin väärässäkään voi olla.
Maisemat vaihtuvat ikkunassa jotenkin erilailla kuin vielä äsken junassa, eikä siinä oikein mitkään ajatuksetkaan enää jaksa jyllätä. Kojelaudalla on kaikenlaista paperiroskaa ja useampi pahvinen kahvikuppi, jotka ovat kovinkin tutunoloisia. Hymähdän itsekseni.

Jani Lappalainen

Poika

2012-01-30T18:00:00.006+02:00

Poika istuu lentokentällä lähtöä odottaen ja tuijottaa keskittyneesti pientä ruutua kämmenellään. Tumma parta on kasvanut peittämään leukaperiä ja hiusten sänki pidentynyt. Vasta viikkoa aiemmin poika on vapautunut asepalveluksesta. Hän hyräilee, iskee jalallaan tahtia, nuoren muusikon sisällä soi taukoamatta. Koneen lähtöön on vielä aikaa. Minä luen kirjaa. Aika kuluu hitaasti ja vatsan pohjalla nipistelee ilkeä jännitys.

Mutta poika on rento, pienestä asti matkustellut. On kaksi kotimaatakin. Monesti olen miettinyt, miltä se tuntuisi: poikani kaksikielinen elämä, tasapainoilu kahden kulttuurin välissä? Vai tuntuuko se edes erityiseltä? Toivon silti, että se auttaisi ymmärtämään, ettei erilaisuutta ole, on vain monenlaisia ihmisiä. Pojasta on kasvanut mies. Huomaan sen tässä juuri tällä hetkellä, sillä yhdeksän kuukauden ajan olen odotellut häntä kotiin, tavannut vain harvakseltaan, useasti paraatipuvussa, sotilaana. Tuossa hän nyt istuu, kuin uudesti syntyneenä, isänsä näköisenä miehenä. Aiemmin en ole sitä käsittänytkään, että noin paljon isänsä kaltaisena.

"Joko mennään? Siirrytäänkö jo tuonne toiselle puolelle?" Mutta vielä on aikaa, liikaa aikaa. Ollaan ajoissa.

Koneessa on ahdasta, lähes kaikki paikat varattuina. Ahdistaa. Mietin, millainen paniikki syntyisi, jos jouduttaisiin pakkolaskuun ja kaikkien olisi nopeasti poistuttava koneesta. Ihmiset ryntäilisivät niin, että joku jäisi alimmaiseksi, eikä pääsisi enää ylös. Omalle paikalle päästyäni rauhoitun, sillä poika vieressäni ei tunne jännityksen kipristyksiä. Hänelle tämäkin on arkipäivää. Istutaan tässä ihan rauhassa ja aivan kohta noustaan ilmaan. On lokakuinen ilta ja pimeää.

Perillä kummallakin on armoton nälkä. Poika poimii matkalaukut hihnalta. Hän on vahva, tässäkin miehen oloinen. Ryntäämme kioskiin ennen sen sulkeutumista. Vasta taksijonossa muistamme molemmat, että täällä liikenne kulkee nurin kurin. Ihmettelemme sitä hetken yhdessä.

Skotlanti on pojan unelma, maa, jossa eeppiset fantasiakirjojen sankaritarinat heräävät eloon. Itse en ole noihin kertomuksiin koskaan tutustunut, mutta täällä me nyt olemme. Ajamme taksilla kohti majapaikkaa vieraassa kaupungissa: minä ja kuopukseni, viisikymppinen ja kaksikymppinen yhdessä. Taksi ei tahdo löytää oikeaa taloa. Mutta löytää lopulta kuitenkin. Maksaessani vieras valuutta tuntuu vaivalloiselta: silmälaseitta ei edes erota kolikoita toisistaan. Toivon, että täälläkin voisi maksaa euroilla.

Henkilökunta ei ole enää paikalla, mutta ohjeitten mukaisesti löydämme avaimet ja onnistumme pääsemään sisälle. Kapeitten portaitten yläpäästä löydämme huoneen, jossa on leveä parivuode. Olen tilannut kaksi erillistä sänkyä. Mieleeni muistuu elävästi, kuinka seitsemäntoistavuotiaana matkustin äitini kanssa Pariisiin. Nukuimme viikon samassa ranskalaisvuoteessa. Ainakin minä nukuin huonosti, ja oli ikävä kotiin jäänyttä poikaystävää. Mutta täällä jämäkkä vuode on onneksi riittävän leveä eikä vietä keskustaa kohti, kuten Pariisissa yli kolmekymmentä vuotta aiemmin. Poikahan nukkuu missä vain, vaikka äitinsä vieressä.

Herään aamuyöstä neljältä. Vatsassa myllertää taas matkajännitys ja nälkä, enkä nuku enää. Aamiaiseen on aikaa vielä yli kolme tuntia. Poika nukkuu ongelmitta viime tippaan, niin kauan kunnes sanon, että olisi aika mennä. Ruokasalissa poika tilaa tuhdin skottiaamiaisen ja syö sen ennakkoluulottomasti, ongelmitta. Minulla on hankalampaa. Vatsa ei kestä. Poika moittii, kun jätän osan tilaamastani munakkaasta syömättä. Mutta en minä pysty. Hotellivirkailija on pahoillaan siitä, ettei aiemmin ole huomannut toivettamme kahdesta erillisestä vuoteesta. Me tulemme toimeen, emmekä halua vaihtaa huonetta.

Linja-auto kaupungin keskustaan kulkee hotellin edestä. Emme kuitenkaan osaa hahmottaa kumpaan suuntaan pitäisi lähteä. Vasemmanpuoleinen liikenne sotkee ajatuksia lisää. Poika palaa kysymään neuvoa, menee ja tulee hetken kuluttua takaisin. Odottaessani ehdin ajatella, että olen matkalla, ja seurassani on toinen aikuinen ihminen.

Näemme historiaa, museoita, linnoja, kiltteihin pukeutuneita skottimiehiä ja säkkipillin soittajia. Koluamme luolastoja ja kuuntelemme oppaitten tarinoita. Poikaa ymmärtää skottiaksenttia lähes ongelmitta, mutta minulta kertomusten punainen lanka on pian kadoksissa. Jälkikäteen poika selittää, mitä opas on kertonut, missä milloinkin mentiin. Syömme pubeissa ja kiinalaisissa ravintoloissa. Jo ensimmäisenä iltana olen läkähdyksissä. Poika tahtoo kaiken heti saman tien. Kun jokin paikka on kadoksissa, etsitään. Kävellään ensin yhteen suuntaan ja sitten toiseen. Kartta on pojalle melkeinpä tuntematon käsite. Hermostun. Näen taas pojassa isänsä ja melkein kiukustun: miksen onnistunut kasvattamaan hänestä enemmän itseni kaltaista?

Päivät kuluvat. Aurinko paistaa. Kun sitten sataa kaatamalla, vietämme päivän tiedekeskuksessa lapsiperheitten keskellä ihmetellen jääkausia, maanjäristyksiä ja esihistoriallista elämää. Mieleen palaa pojan lapsuus ja ne kaikki hirmuliskonäyttelyt, joissa minäkin opin rakastamaan tyrannosauruksia, diplodocuksia ja raptoreita. Kiipeämme kukkuloille kirpeässä tuulessa ja ylös vuoren rinnettä. Poika etenee kuin nuori kauris. Annan hänen mennä. Ymmärrän, että niin minun tuleekin tehdä. Poika koettelee voimiaan, kiipeää yhä ylemmäs, mutta soittaa kuitenkin puolesta välistä. Tuuli viheltää korvissa.

"Odotan täällä."

Kun saavutan pojan, näen innostuksen hänen kasvoiltaan. Poika palaa halusta jatkaa, yhä korkeammalle ja korkeammalle, löytää oman polkunsa huipulle. Minä annan periksi ja käännyn rinnettä alaspäin. Vuoren juurella tunnen itseni pieneksi, jään odottamaan. Tuskin palaan itse enää tälle seudulle. Olen kuitenkin tehnyt onnellisen matkan: tiedän, että poika tulee vielä takaisin. Seuraavalla kerralla matkaseura on kuitenkin toisenlainen.

Leena Lipiäinen-Medjeral